Hyppää pääsisältöön

Jääkarhun jalanjäljissä

Grönlannin ääriolot houkuttelivat Pentti Kronqvistin hengenvaarallisille retkille ja lukuisat matkat herättivät kunnioituksen jäisten seutujen asukkaita kohtaan. Naparetkien perintönä syntyi ainutlaatuinen arktinen museo.

Harva tulee eläessään matkanneeksi Grönlantiin.

Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole ainoastaan käynyt Grönlannissa, vaan myös hiihtänyt sen jäisen autiomaan halki useita kertoja sekä vieraillut muilla arktisilla alueilla 1970-luvulta lähtien.

Matkat ovat jääneet taakse, mutta niiden innoittamana on syntynyt museo, jonka naparetkeilijä perusti yhdessä aktiivisen talkooporukan kanssa kotiseudulleen Pietarsaaren lähistölle Fäbodan kylään.

Jääkarhun nimeä kantavassa museossa voi eläytyä kansainvälisten retkikuntien saavutuksiin ja tutustua arktisissa oloissa elävien kansojen kulttuuriin.

Iäkkäämpi, pitkä herrasmies ja lyhyempi punatukkainen nainen katsovat toisiaan ja hymyilevät, taustalla vitriinissä perinteisiä grönlantilaisia asuja
Iäkkäämpi, pitkä herrasmies ja lyhyempi punatukkainen nainen katsovat toisiaan ja hymyilevät, taustalla vitriinissä perinteisiä grönlantilaisia asuja Kuva: Yle / Kaisa Kumpula Nanoq,hannamari hoikkala

Herrasmiesmäinen Kronqvist johdattaa kierrokselle jämäkkyydellä, joka lienee tuttua hänen retkikuntiensa osanottajille. Tummissa silmissä on tarkka katse, mutta pidättyväinen ensivaikutelma museonjohtajasta sulaa pian: kuulija saa tottua siihen, että hurjia ja haikeita tarinoita höystää huumori.

Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Aamulla näimme, että jääkarhu oli kulkenut viiden metrin päässä teltasta...― Pentti Kronqvist

Jääkarhu

Vuoden -76 retkellä Christer Boucht herätti minut eräänä yönä teltassamme ja sanoi: kuuletko, tuolla on jääkarhu. Minä vastasin, että ehkä ääni lähtee jäiden liikkeestä. Aamulla näimme, että jääkarhu oli kulkenut viiden metrin päässä teltasta mutta jatkanut sitten matkaansa. Christer totesi, että me haisimme niin pahalta, ettei se ollut kiinnostunut meistä.

Musen nimi nanoq tarkoittaa grönlannin kielellä jääkarhua. Inuiittien mytologiassa jääkarhu on eläimistä viisain, voimakkain ja vaarallisin ja sitä kohtaan tunnetaan suurta kunnioitusta.

Kun Kronqvist vieraili ensimmäisen kerran pohjoisimmassa Grönlannissa vuonna 1979, hän tutustui Ilanguaq Duneqiin, maineikkaaseen pyyntimieheen ja taiteilijaan, ja sai tältä lahjaksi luusta tehdyn jääkarhuriipuksen.

Eskimoiden mytologian mukaan kaulassa riippuva jääkarhun pää antaa omistajalleen voimaa. Sain yhden pään lahjaksi ja panin sen heti kaulaani. Jääkarhuamuletti on minulla kaikkien näiden vuosien jälkeen yhä edelleen hyvässä tallessa... ehkä se antaa minulle myös voimaa vanhoilla päivilläni. Ilanguaq oli yksi parhaimmista ystävistäni.

– Pentti Kronqvist Nanoq-museon 20-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 2007

Grönlanti

Vuonna 1971 Pentti Kronqvist oli 33-vuotias, kun vaasalainen asianajaja ja tuktimusmatkailija Christer Boucht houkutteli hänet Grönlantiin ensimmäistä kertaa.

Boucht oli ollut mukana historiallisessa ensimmäisessä suomalaisessa arktisessa retkikunnassa vuonna 1966 ylittämässä Grönlannin jäätikköä. Hän suunnitteli uutta matkaa ja oli kuullut kovakuntoisesta Kronqvistista.

Elämässä paljon riippuu siitä, millaisiin ihmisiin tutustuu. Eräänä sunnuntaina Christer Boucht tuli luokseni tuli käymään. Hänelle oli sanottu, että se Pentti Kronqvist olisi sopiva henkilö lähtemään mukaan: urheilin paljon, juoksin 800 ja 1500 metrin matkoja ja kävin maalaamassa radiomastoja, jotka olivat 90 metriä korkeita. Olin myös koulutettu palomies ja ensihoitaja.

Tiesin Bouchtin maineen ja ajattelin, että jos sellainen mies tulee ja kysyy, lähden. Siitä se alkoi. Elokuussa -71 matkasimme läntiseen Grönlantiin.

Kylmyys

Vuoden -76 retki oli päättyä huonosti. Kuljimme melkein 300 kilometriä pidemmän matkan kuin mitä oli aikomus. Ruoka oli loppumassa ja kengät jäätyivät jalkoihin kiinni, ja silloin muistan ajatelleeni, että olisin voinut istua alas ja paleltua siihen...

On helpottava tieto, että jos paleltuu kuoliaaksi, kehon lämpötila laskee ja ihminen tuntee olonsa ainoastaan lämpimäksi ja mukavaksi. Sitten sitä nukkuu pois. Se ei ole mikään kovin dramaattinen tapa jättää tätä elämää.

Matkaajien henki pelastui, kun he viime hetkellä kohtasivat Kanadan ratsupoliiseja ja pyyntimiehiä, joilta saivat apua.

“Ei ikinä enää”, ajattelin monta kertaa silloin, kun matkamme oli pahimmillaan. “Jos pääsen hengissä kotiin, saavat kyllä tällaiset matkat minun osaltani jäädä.” Kuinkas kävikään, osallistuin myöhemmin vielä kahdeksaan retkikuntaan!― Pentti Kronqvist lastenkirjassa Kylmä seikkailu – Pentti kertoo vaarallisesta matkastaan (2012)
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli

Kuuntele radiohaastattelu, jossa Pentti Kronqvist kertoo vuoden 1976 retken vaiheista ja muista matkoistaan Grönlantiin sekä elämästään 80-vuotispäiviensä alla kesällä 2018.

Arkistovideot ovat tv-dokumentista vuodelta 1981. Kronqvist kuvasi suomalais-norjalaisen retkikunnan matkaa heidän hiihtäessään Grönlannin halki 600 kilometrin taipaleen. Vaellus kesti 26 päivää, mikä on edelleen yksi nopeimpia jäätikön ylityksiä.

Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli

Ystävät

Kun kävin Grönlannissa viimeistä kertaa, suurin osa tuntemistani ihmisistä ei ollut enää elossa. Mutta menin hautausmaalle ja juttelin heille. Se on vanha inuiittien tapa ajalta ennen kristinuskoa. Uskomuksen mukaan vainajat kuulevat kyllä, vaikka eivät vastaa.― Pentti Kronqvist

Olen vieraillut Thulessa asuvien pyyntikulttuurin varassa elävien ihmisten parissa monta kertaa. Heidän elämänsä alkoi kiehtoa minua heti ensimmäisestä kerrasta lähtien: että ihmisten pystyvät asumaan ja elämään sillä tavalla.

Olen kuvannut näiden ihmisten tavallista elämää – heidän, jotka elävät näin lähellä Pohjoisnapaa. Nämä kulttuurit ovat eläneet siellä tuhannen vuoden ajan.

Jos joku meistä menisi sinne ja yrittäisi elää yksin talvella, varmaankin paleltuisimme kuoliaaksi ja kuolisimme nälkään. He pärjäävät hyvin, koska he taitavat tämän elämäntyylin, ja se kiehtoo minua.

Iku Oshima, tokiolainen tv-kuvaaja Thulessa

Mustavalkoinen arkistokuva kehyksissä, hymyilevä mies turkisasussa, taustalla lunta
Mustavalkoinen arkistokuva kehyksissä, hymyilevä mies turkisasussa, taustalla lunta Kuva: Pentti Kronqvist Grönlanti,egenland_nanoq

Tässä on erikoinen mies, jonka tapasin ensimmäisen kerran vuonna -76. Hänen nimensä on Iku Oshima. Silloin hän oli Grönlannissa tokiolaisen tv-kuvausryhmän mukana ja kuvasi Thulen eskimoiden elämää. Kun palasin Sierrapalukiin kaksi vuotta myöhemmin, hän oli siellä edelleen ja oli mennyt naimisiin eskimotytön kanssa.

Tässä hän on pukeutuneena pyyntimiehen asuun ja jos ei tietäisi, ei ehkä arvaisi, ettei hän ole inuiitti. Kun kävin siellä viimeisen kerran kesällä 2018, hän asui edelleen siellä. Hän oli 76 vuoden ikäinen ja hänellä oli viisi lasta. Kaksi hänen lapsistaan asui Grönlannissa ja muut olivat lähteneet maailmalle. Istuimme pitkään, joimme teetä ja juttelimme elämästä.

Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli

Museo

Olen yrittänyt rakentaa museon niin, että se sulautuu mahdollisimman hyvin ympäröivään luontoon.― Pentti Kronqvist

Vuonna 1991 avatun Nanoqin tarkoituksena on lisätä tietoa ja kiinnostusta arktisia alueita kohtaan.

Idea museosta sai alkunsa, kun Kronqvist alkoi 1980-luvulla miettiä paikkaa matkoillaan keräämilleen esineille, joiden määrä karttui jatkuvasti. Museota lähti puuhaamaan yhdistys, ja se toteutui lopulta suuren talkooporukan ja lahjoitusvarojen ansiosta.

Kokoelmissa on muun muassa arktisia pyyntivälineitä, soittimia, vaatteita, valokuvia, karttoja, ja laaja kirjasto.

Vanhimmat esineistä ovat peräisin 1600-luvulta. Kronqvist on tuonut esineitä lukuisilta matkoiltaan napaseuduille ja osan museo on saanut lahjoituksena.

Mies osoittaa sormellaan Grönlannin karttaa
Pentti Kronqvist on vieraillut useita kertoja läntisessä Grönlannissa. Mies osoittaa sormellaan Grönlannin karttaa Kuva: Yle / Kaisa Kumpula Grönlanti,egenland_nanoq
Pieni harmaasta kivestä tehty veistos, jossa mies ja keihäs
Harvinainen kokoelma Kanadan inuiittien vuolukiviveistoksia kertoo elämästä pyyntikulttuurissa. Pieni harmaasta kivestä tehty veistos, jossa mies ja keihäs Kuva: Yle / Kaisa Kumpula vuolukivi,egenland_nanoq
Vitriinissä nukkeja, joilla värikkäitä vaatteita
Vitriinissä nukkeja, joilla värikkäitä vaatteita Kuva: Yle / Kaisa Kumpula nuket,vitriinit,egenland_nanoq
Kirjailuin koristeltuja seinävaatteita sekä turkisanorakkeja seinällä.
Kirjailuin koristeltuja seinävaatteita sekä turkisanorakkeja seinällä. Kuva: Kaisa Kumpula / Yle Nanoq

Museoalueen 25 mökkiä: karhunpesä, turvemaja ja maailman pohjoisin kirkko

Fäbodan kylään Pietarsaaren lähistollä Kronqvistin toivat aikoinaan kasvattivanhemmat.

Hän rakensi ensimmäisen oman mökin 16-vuotiaana metsäiselle tontille, jolle museon rakennukset ovat sittemmin nousseet.

Museoalueeseen kuuluu nykyisin 25 rakennusta, kuten alkuperäisen mallin mukaan rakennettu grönlantilainen turvemaja, jääkarhunpyytäjän mökki, lappilainen kullanhuuhtojan maja sekä kopio maailman pohjoisimmasta kirkosta.

Pieni mökki, jonka katolla kasvaa sammalta. Oven yläpuolella lukee "Björnidet", eli karhunpesä.
Ensimmäinen mökki tontilla oli Björnidet, Karhunpesä. Pieni mökki, jonka katolla kasvaa sammalta. Oven yläpuolella lukee "Björnidet", eli karhunpesä. Kuva: Kaisa Kumpula / Yle Nanoq
Pienen puumökin sisältä: kerrossänky, hyllyissä työkaluja, vanhasta tynnyristä tehty, taljalla peitetty istuin.
Sisällä Karhunpesässä. Pienen puumökin sisältä: kerrossänky, hyllyissä työkaluja, vanhasta tynnyristä tehty, taljalla peitetty istuin. Kuva: Kaisa Kumpula / Yle Nanoq
Mies lakaisee harjalla mökin edustaa
Museonjohtaja taisi havaita rappusilla syksyn lehtiä Mies lakaisee harjalla mökin edustaa Kuva: Yle / Kaisa Kumpula Nanoq,Pentti Kronqvist

Maailman pohjoisin turvemaja oli kuin luksushotelli

Maan sisään rakennettu mökki, tumma ovi, katolla sammalta ja ruohoa, savupiippu
Kopio maailman pohjoisimmasta turvemajasta Grönlannin Ithasta. Maan sisään rakennettu mökki, tumma ovi, katolla sammalta ja ruohoa, savupiippu Kuva: Yle / Kaisa Kumpula tuvat,egenland_nanoq

Kävin samanlaisessa majassa vuonna -76 hiihtäessämme Grönlannista Kanadaan. Silloin oli 54 astetta pakkasta ja 40 metrin tuuli, jolloin yhteisvaikutuksena pakkanen tuntuu -150 asteelta. Sellaisessa tuulessa ei saa telttaa pystyyn, mutta seurassamme olleet vanhat pyyntimiehet tiesivät, että lähistöllä olisi vanhoja turvemajoja, joissa saisimme tuulensuojan. Ryömimme sisään majaan ja se tuntui siltä kuin olisi tullut luksushotelliin.

Opastaessani kävijöitä minulla on tapana vitsailla, että tällainen on maailman pohjoisin hotelli: toimii itsepalvelulla ja täysin maksutta, eli suosittelen kyllä sitä lämpimästi.

Lehtileikkeitä, joissa tekstit tanskaksi ja grönlanniksi.
Turvemajan sisäseinät on tapetoitu grönlantilaisilla sanomalehdillä, kuten alkuperäisissäkin majoissa on ollut tapana tehdä. Lehtileikkeitä, joissa tekstit tanskaksi ja grönlanniksi. Kuva: Kaisa Kumpula / Yle Nanoq
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli

Vuosien varrella pietarsaarelaismuseo on tehnyt yhteistyötä useiden eurooppalaisten museoiden kanssa, kuten British Museumin, Grönlannin kansallismuseon, Oslon Fram-museon, Pietarin Arktisen ja Antarktisen museon ja Milanon Leonardo da Vinci -museon kanssa.

Nanoqista erityisen Suomessa ja Euroopan laajuisestikin tekee sen tapa esitellä kokonaisvaltaisesti napa-alueiden tutkimusmatkoja, aiheen tutkimusta ja arktisia kulttuureja sekä Pentti Kronqvistin henkilökohtainen suhde museon kokoelmiin.

Sankaritarinat

Nämä ovat aitoja varusteita naparetkiltä, joita tekivät esimerkiksi Phipps, Amundsen, Nansen ja Svedrup. Tunnen jokaisen esineen historian. Tiedän, ketkä niitä ovat käyttäneet, mihin tarkoitukseen ja mistä ne ovat peräisin.

Kun opastan kävijöitä, voin puhua niistä tuntikausia. Esineiden arvo on niiden tarinoissa.

Seinälle asetetut sukset, ympärillä kunniakirjoja, tauluja
Sukset joilla Pentti Kronqvist hiihti 700 kilometrin matkan Grönlannin halki vuonna 1981. Seinälle asetetut sukset, ympärillä kunniakirjoja, tauluja Kuva: Yle / Kaisa Kumpula sukset,egenland_nanoq
Vanha kelkka, lumikenkiä, ja muita arktiseen liittyvää tavaraa. Seinällä kangas, johon painettu teksti: Canada, Pentti Kronqvist, Jakobstad, Finland.
Vanha kelkka, lumikenkiä, ja muita arktiseen liittyvää tavaraa. Seinällä kangas, johon painettu teksti: Canada, Pentti Kronqvist, Jakobstad, Finland. Kuva: Kaisa Kumpula / Yle Nanoq
Vanhoja kirjeitä ja postikortteja.
Vanhoja kirjeitä ja postikortteja. Kuva: Kaisa Kumpula / Yle Nanoq

Museon yläkerrassa aidot naparetkillä mukana olleet varusteet vievät 1900-luvun tunnettujen kansainvälisten retkikuntien tunnelmiin.

Kronqvist ei halua museossaan kuitenkaan vahvistaa liikaa historiankirjoille tyypillistä yksilönpalvontaa.

Näyttelyssä nostetaan esiin tarinoita naparetkeilyn katvealueilta ja kerrotaan esimerkiksi siitä, kuinka inuiitit ja muut eskimot tekivät länsimaisten tutkimusmatkailijoiden huimapäiset retket mahdollisiksi, mutta jäivät suurien sankareiden varjoon.

Ensimmäisenä Pohjoisnavalla oli Robert Peary – jonne hänet vetivät inuiitit; varjoon jäi myös tummaihoinen matkakumppani Matthew Henson

7.4.1909 oli päivä, jolloin Peary ensimmäisenä saavutti Pohjoisnavan – eli pyyntimiehet Thulesta vetivät hänet sinne ja takaisin. Kun Peary palasi Washingtoniin, hän sai presidentti Theodore Rooseveltiltä amiraalin arvon ja myöhemmin hänet haudattiin Arlingtonin sotilashautausmaalle suuren monumentin kera. Häntä auttaneet sivuutettiin täysin, ja ilman heitä hän ei olisi koskaan päässyt pohjoisnavalle. Hänhän ei todennäköisesti käynyt aivan pohjoisnavalla asti kuten väitti, mutta sen verran lähellä, että häntä pidetään ensimmäisenä.

Mustavalkoisessa arkistokuvassa silmälasipäinen tummaihoinen mies puku päällä katsoo kameraan ja pitää kädessään valokuvaa, jossa on turkishuppuiseen takkiin pukeutunut mies
Matthew Henson saavutti pohjoisnavan vuonna 1909 yhdessä Robert Pearyn kanssa. Ihonvärinsä vuoksi hänet sivuutettiin tunnustuksissa. Mustavalkoisessa arkistokuvassa silmälasipäinen tummaihoinen mies puku päällä katsoo kameraan ja pitää kädessään valokuvaa, jossa on turkishuppuiseen takkiin pukeutunut mies Kuva: World-Telegram photo by Roger Higgins / Public Domain tutkimusmatkailija,Nanoq,Matthew Henson,naparetkeilijä,egenland_nanoq
Mustavalkoisia arkistokuvia inuiiteista näyttelyssä.
Henson ja Peary jättivät Grönlantiin myös perimäänsä. Nanoqissa on valokuvia heidän jälkeläisistään. Mustavalkoisia arkistokuvia inuiiteista näyttelyssä. Kuva: Pentti Kronqvist Nanoq,egenland_nanoq
Mustavalkoisessa arkistokuvassa kaksi miestä seisoo ja katsoo kameraan
Pentti Kronqvist valokuvassa Robert Pearyn pojan kanssa. Mustavalkoisessa arkistokuvassa kaksi miestä seisoo ja katsoo kameraan Kuva: Pentti Kronqvist Nanoq,Pietarsaari,inuitit,Robert Peary,Pentti Kronqvist

Nanoq on Suomen ensimmäinen arktinen museo

  • Esittelee napa-alueiden retkikuntia ja tutkimusta sekä arktisia kulttuureja
  • Perustaja ja johtaja Pentti Kronqvist
  • Sijaitsee Fäbodan kylässä n. 7 km Pietarsaaren keskustasta
  • Toiminnasta vastaa yhdistys Nanuk r.f.
  • Museon nettisivut
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli

Toimittajalta: "Potilas on hyvä ja istuu tähän!"

Au!

Istumme juttelemassa Pentti Kronqvistin kanssa muun kuvausryhmän touhutessa kauempana, kun yhtäkkiä ranteessani pistää ilkeästi.

Syyskuun lopun kauniina päivänä aurinko jaksaa vielä lämmittää sen verran, että se on houkutellut esiin myöhäisen ampiaisen.

Mutta eipä hätää: ehdin oikeastaan vain hämmästyneenä todeta tapahtuneen, kun Pentti Kronqvist on ottanut tilanteen haltuunsa.

– Potilas on hyvä ja istuu tähän! hän komentaa ystävällisesti.

Hetkessä museon isäntä on käynyt sisällä kääntymässä, hakenut kyypakkauksen ja puhdistanut haavan. Hän tarjoilee lääkkeet työtapaturman uhrille vesilasin kera.

Tuntuu kuin välikohtaus toisi esiin jotain hyvin olennaista haastateltavastamme: ensihoitajan koulutus kuoriutuvat salamannopeasti esiin.

Mies puhdistaa haavaa naisen kädessä
Toimittaja Hannamari Hoikkalaa pisti ampiainen, Pentti Kronqvist huolehtii. Mies puhdistaa haavaa naisen kädessä Kuva: Yle / Kaisa Kumpula Nanoq,hannamari hoikkala
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Grafiikkaa: sininen viiva, oikealla sininen nuoli
Pentti Kronqvist on oikea tulisielu. Hän on retkeillyt arktisilla alueilla ja vieraillut monta kertaa inuiittien luona Pohjois-Grönlannissa. Näyttelyt kertovat arktisista kulttuureista, taiteesta, metsästyksestä, sodista ja seikkailuista. Museo on todellinen helmi, ja erityisen kiinnostavaa on kuunnella Pentin kertomuksia.― Yleisövinkki / Egenland
Pietarsaaressa on fantastinen museo nimeltä Nanoq. Perustaja Pentti Kronqvist aloitti museon rakentamisen vuonna 1988 talkoovoimin. Idea museoon tuli Pentin monilta matkoilta Grönlantiin. Todellakin vierailun arvoinen paikka!― Yleisövinkki / Egenland
Suomen kartta, vasemmassa laidassa oranssi piste, jonka yhteydessä nimi Pietarsaari.
Karttaa klikkaamalla pääset karttaan, jossa ovat kaikki Egenland-kohteet. Suomen kartta, vasemmassa laidassa oranssi piste, jonka yhteydessä nimi Pietarsaari. Kuva: Yle kartat

Egenland – yleisön matkaopas Suomeen kahdella kielellä

  • Egenland on kaksikielinen televisio-ohjelma ja kulttuurimatkaopas, jossa yleisö päättää, mitä kulttuuri tarkoittaa.
  • Tähän mennessä yleisö on lähettänyt yli 2700 vihjettä vierailun arvoisista paikoista, henkilöistä ja tapahtumista. Niiden joukosta valitaan kiinnostavimmat.
  • Kohteet esitellään tässä netin matkaoppaassa suomeksi ja ruotsiksi. Kaikki kohteet ovat nähtävissä tällä kartalla.
  • Egenlandin ensimmäinen ja toinen kausi on esitetty Yle Teema & Fem -kanavalla 2018–19. Kaikki tv-jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa.
  • Kolmas kausi tulossa – kuvaukset jatkuvat vuonna 2019! Lähetä vihjeesi tällä sivulla!