Teeman Kino Suomi muistaa käsikirjoittaja Tove Idströmiä (1954–2019). Elokuva Eila on yksi Idströmille henkilökohtaisesti läheisistä, oman aiheen pohjalta tehdyistä alkuperäiskäsikirjoituksista. Tavallisen ihmisen sankaritarinan taustalla on Idströmin voimakkaasti kokema, vääryyden aiheuttama suuttumus.
Teema tiistaina 19.2. klo 21.55. Areenassa viikon ajan
"Mun melkein kaikki omat alkuperäiskäsikirjoitukset, niin kuin Ilman kavaluutta tai Vaarallinen kevät tai Jumalan kaikki oikut tai Eila, on lähtenyt liikkeelle siitä, että mua on ottanut niin hirvittävästi päähän joku asia."
Käsikirjoittaja Tove Idström kertoi vuonna 2005 Miten minusta tuli minä -radio-ohjelmassa omasta tavastaan työskennellä. Negatiivisten tunteiden alkusyiden etsimisestä ja aiheen työstämisestä aggression voimalla. Tätä kiukkua hän pystyi pitämään yllä pitkiä aikoja, sillä yhden elokuvan tai tv-sarjan kirjoittaminen kesti useitakin vuosia.
Mun melkein kaikki alkuperäiskäsikirjoitukset on lähtenyt siitä, että mua on ottanut päähän joku asia.
Vuonna 2003 valmistunut draama Eila on tarina, joka on syntynyt suuttumuksesta. Kuvio on tuttu uutisista 1990-luvulta lähtien: julkisella sektorilla työskenteleviä pienipalkkaisia työntekijöitä siirretään ulkoistamalla uuteen yhtiöön, jotta heidän muka liian hyviä työehtojaan ja palkkojaan voidaan huonontaa. Tove Idströmin kirjoittama ja Jarmo Lampelan ohjaama Eila perustuu yhteen todelliseen tapaukseen, jossa sadat entisen Rakennushallituksen leivistä irtisanotut siivoojat nostivat oikeusjutun ja lopulta voittivat valtiotyönantajan.
Valtio oli toiminut lainvastaisesti ja tiennyt tekevänsä niin, mikä on jo aika shokeeraava ajatus. Mutta Idström koki voimakkaimmin sen, miten piittaamattomasti ihmisiä oli kohdeltu.
Eilan tarina sai kiukkuisen alkusysäyksensä vuonna 1999, kun aikoinaan melko lailla hiljaisuudessa läpi viety siivoojaoperaatio oli tullut julkisuuteen mm. Ylen dokumentin Hävitty juttu kautta. "Minua järkytti henkilökohtaisesti eniten se, että työntekijät sanottiin irti kirjeitse joulun alla", Idström kertoi Kansan Uutisten haastattelussa elokuvan ensi-illan aikoihin. "Siitä hetkestä, joulupostin saapumisen hetkestä, aloin kehitellä Eila Salosen tarinaa."
Tie elokuvaksi asti kesti neljä vuotta. "Nyt kun näin ensimmäisen kerran tämän elokuvan, niin neljä vuotta ei tunnu miltään. Joka päivä kannatti", Idström sanoo samassa haastattelussa.
Vaikka Eila perustuu tositapaukseen ja pitäytyy tiukasti kiinni juridisissa faktoissa, se on pohjimmiltaan Idströmin kirjoittama draama, jonka henkilöt, heidän elämänsä, tunteensa ja tekonsa ovat Idströmin kynästä. Eila on 39-vuotias nainen, jolla on vankilasta juuri vapautunut parikymppinen poika ja hieman tuulella käyvä miesystävä. Ei siis mitään vahvoja tukiverkostoja, vain oma vahvuus, omanarvontunto, jonka hän löytää sisältään, kun hän aikanaan käsittää, miten törkeästi työnantaja on häntä kohdellut ja hyväksikäyttänyt. Ennen niin kiltti ja helposti vietävä Eila mobilisoi toverinsa massiiviseen kanteeseen valtiota vastaan.
Mua järkytti eniten se, että työntekijät sanottiin irti kirjeitse joulun alla.
Eila on vahvasti sukua minisarjalle Ilman kavaluutta (1996), joka Tove Idströmin omin sanoin "räjäytti pankin" eli oli hänen suuri läpimurtonsa (pankin räjäyttämisestä on kyse myös sarjan tapahtumissa). Molempien päähenkilö on nainen, joka ei jää uhriksi, vaikka häntä vastassa on mahtava instituutio. Molemmissa on kyse tilanteesta, jossa "ei voida tehdä poikkeusta yhden ihmisen kohdalla", kuten Eilan entinen esimies Lainio yrittää puolustella allekirjoittamaansa irtisanomiskirjettä. Molemmat tarkastelevat yhteiskunnan tai muun suuren kokonaisedun nimissä tehtäviä epäilemättä rationaalisia päätöksiä sen yksilön kannalta, jonka pitäisi sietää ja kärsiä näiden päätösten edellyttämät vahingot. Ja molemmissa Tove Idström on halunnut antaa tälle yksilölle sankaritarinan. Ei uhriutta vaan yksiselitteisen, kirkkaan voiton.
Siinä, ei pelkästään ajankohtaisuudessa, on näiden juttujen vahvuus ja yleisömenestyksen salaisuus.
Tove Idströmin kirjoittamia elokuvia ja tv-sarjoja on tälläkin hetkellä (helmikuussa 2019) Areenassa katsottavana useita, sattumalta mutta toisaalta ei suinkaan sattumalta. Niissä on jatkuvasti toivottuja uusintoja ja katsojien kestosuosikkeja: Liian paksu perhoseksi, Ilman kavaluutta, Jumalan kaikki oikut, Työn orja, Ihanat naiset rannalla, Akvaariorakkaus.
Eila palkittiin kahdella Jussilla, parhaasta ohjauksesta ja parhaasta naispääosasta. Se on viimeksi nähty televisiossa Teemalla kesällä 2014.
- Eila, Suomi 2003. Ohjaus Jarmo Lampela. Käsikirjoitus Tove Idström. Pääosissa Sari Mällinen, Ilkka Koivula, Kristiina Halkola, Johanna Kerttula, Hannes Suominen, Kari Hietalahti
