Hyppää pääsisältöön

Urkusonaattien puuduttava vaikutus

Urkuri Jan Lehtola levyttää melkein yhtä paljon kuin Kalevi Kiviniemi, mutta muuten nämä neliraajasoiton mestarit ovat vastakohtia. Siinä missä Kiviniemi tarjoaa kuulijoille pullaa ja sirkushuveja, Lehtola väkertää kotimaisten nykysäveltäjien kokonaislevytyksiä tai kahlaa keskieurooppalaista perusohjelmistoa. Lehtolan uusin levy sisältää liki yhdeksänkymmentä minuuttia urkusonaatteja 1800-luvun tuntemattomilta saksalaissäveltäjiltä, ja kelpaa vain ajoittain muuhun kuin unilääkkeeksi.

Tod / Lehtola
Tod / Lehtola Uudet levyt

Levyn säveltäjistä Thuille ja Reinecke eivät olleet urkureita, Tod ja Ritter olivat, mutta kaikilta löytyy suurimuotoinen urkusonaatti. Levytekstissä tohtori Lehtola vakuuttaa, että 1800-luvun Saksassa urkusonaatti lajityyppinä oli kiinnostavassa muutostilassa, mutta itse en millään jaksa tislata sitä muutostilaa vaaleapaahtoisen romantiikan, koraaliteemojen pyörittelyn ja loppufuugien puuduttavasta seoksesta. Unihiekkana toimivat musiikin lisäksi uruille tyypillinen epätarkka rytminkäsittely sekä tasapaksu ja alakeskialueelta muhjuinen äänitys. Mika Koivusalo on varmasti äänittänyt Johanneksen kirkon urkuja paremminkin.

Levyn mittaan havahduin sinänsä auvoisasta saksalaistyyppisestä horroksesta vain pari kertaa, kun Lehtola pudotti dynamiikkaa tarpeeksi. Vaikuttavin hetki oli Eduard Todin fantasia koraalista Kas, kirkas nyt kointähtönen. Tuulia Ylösen klarinetin vuoropuhelu äärimmilleen hiljennettyjen urkujen kanssa kelluu kauniisti ja vapaasti.

Levyn jälkeen heräsin ymmärrykseen siitä, että alan spesialistina Jan Lehtola löytää tästäkin ohjelmistosta paljon merkitystä, mutta keskivertokuulijaan eläytyvä kriitikko joutuu tyytymään yhteen ilmeiseen helmeen.

Ludwig Thuille: Urkusonaatti a-molli. Carl Reinecke: Urkusonaatti g-molli. August Ritter: Urkusonaatti a-molli. Eduard Adolf Tod: Urkusonaatti B-duuri; Fantasie: Wie schön leucht’t uns der Morgenstern; Johdanto ja fuuga. - Jan Lehtola, urut, sekä Tuulia Ylönen, klarinetti, ja Petri Komulainen, käyrätorvi. (Toccata Classics, TOCC 0505)

Kuuntele Uudet levyt 12.2.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

    Levyarvostelu

    Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

  • Luuttumusiikkia kreivin ajalta

    Levyarvostelu

    1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

  • Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

    Levyarvostelu

    Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

  • Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

    Levyarvostelu

    Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua