Hyppää pääsisältöön

Totuutta etsimässä

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Totuutta etsimässä

Päätin tässä yhtenä päivänä lähteä totuutta etsimään. Yllätyksekseni totuuksia löytyi enemmän kuin yksi.Listaan tähän alle niitä, jotta voimme sitten keskustella niistä lyhyesti, jos kommentointihalukkaita on.

Laskiaispullat ovat liian suuria ihmisen suun kokoon nähden.

Ei pysty hengittämään kun on laskiaispulla suussa.

Ei enää mahdu puremaan sitä pullaa pienemmäksi, kun se on jo suussa.

Pullaa ei pysty muklauttamaan suusta takaisin lautaselle, koska se on lisäturvonnut suussa.

Happi loppuu nopeasti kermavaahtoinen laskiaispulla suussa, kun kermavaahto tukkii nenän ja nielun ja hengitystorven ja kaikki.

Laskiaispullan äkkipakko-niely sattuu kurkkuun.

Mutta sitten saa taas happea. (Ja typpeä, jalokaasuja jne.) Ainakin sitten, kun on pika-aivastanut kermavaahdot ja pölysokerit nenästä ja henkitorvesta seinäraanulle (Die Entführung aus dem Serail / Ryöstö seraljista.)

Ja mikä mikä ihme on seralji? Ei meidän taloyhtiössä ole sellaista ainakaan. On vain tavallinen kanahäkkikellari. Edes kylmäkellaria ei ole. Saati kuuma- . (Vaikka varastetuille tavaroille olisi se kuumakellari.)

Autossa on niin paljon osia, jotta sen auton ihminen ihminen ei voisi ikinä saada rahaa säästöön. Jos säästyy jotenkin vaikka 98 euroa, niin heti menee rikki jokin välttämätön osa joka maksaa asennustöineen 178,90 euroa.

Moottoriveneisiin pätee sama sääntö, kerrottuna kymmenellä, tai sadalla.

Uusin villitys kahviloissa on asiakkaiden selän kiittäminen:

Kun asiakas pois lähtiessään tarttuu oven kahvaan, kolme myyjää huutaa yhtä aikaa asiakkaan elälle (täysillä!) Kiitos!

Asiakas siinä sitten pyörii tuulikaapissa kuin väkkärä, yrittäen yhtä aikaa kääntyä vastaamaan kiitoksiin ja olla tukkimatta tuulikaapin ihmisvirtailua.

Japanilaisissa kaupoissa päinvastoin asiakkaan tullessa liikkeeseen ensin sala-väijytään, ja sitten äkkiä hyökätään huudolla tämän kimppuun, karjaisemalla vaikka jonkin vaatehyllyn välistä täysillä (FFF) いらっしゃいませ ! (”Tervetuloa!”).

Liian sairasta on se.

Runebergintorttuja on erinomaisia, hyviä, keskinkertaisia ja kuivia penteleitä.

Edellisvuodesta muistaa, että jollain leipomolla oli tosi hyvät runebergintortut.

Mutta ei millään muista, mikä leipomo se oli.

Huonolla tuurilla saattaa joutua syömään sitkeitä ja huonoja versioitaa montakin, ennen kuin - kenties - löytää herkullisen tortun.

Jonka leipomoa ei muista enää edes seuraavaalla viikolla, saati ensi vuonna.

Kannattaa olla asunnossa (tai matkapussissa) kynsileikkurit ja apteekin ruskeaa ”paperilaastarea” ja kynsiviila.

Nimittäin, kun etsii ja penkoo räipettä, niin kynsi lohkeaa helposti hankalaan suuntaan kun se vääntyy ja osuu johonkin rautaan tai vaikka juuttikankaaseen.

Osan kynsilohkeaman liepakkeesta saa leikatuksi kynsileikkurilla ja osan terävästä törrötys-reunasta saa viilatuksi tasaisemmaksi kynsiviilalla, mutta kynnen reunaa jää silti edelleen epätasaiseksi ja haljenneeksi.

Silloin apteekin ruskea paperimainen laastari (jota myödään eräänlaisen teippurullatelineen kera) peittää kynnen säröt, niin että esmes avaimia taskusta tai työkaluja repusta kaivaessa kynsi ei tartu kiinni johonkin ja repeä lisää.

Jotkut heiluttavat toista jalkaansa koko ajan kun istuvat ja vaikka juttelevat.

Sillä tavalla heiluttavat, kuin niillä olisi vanha mekaaninen Singerin polkuompelukone, tai rukki, jota ne polkisivat toisella jalalla hirmu nopeasti.

Niin nopea rukin polkija olisi ennen vanhaan saanut uhkauksia tai jopa turpaan, kun sen työtahti saisi kaikki muut näyttämään videohidastetuilta.

Mitähän vasten ne heiluttavat sitä jalkaa niin nopesti, turhaan?

Kaupassa monet pakkaavat muovikassinsa tosi huolimattomasti.

Tavarat törröttävät sikinsokin, eikä ole mitään mielekkyyttä niiden asettelussa.

Kauppatiskin päässä voisi olla auton lumilapio ja ”sokkohuivi” näitä asiakkaita varten; saisivat kauhoa ostoksenssa sokkona lapiolla kassiin vieläkin sattumanvaraisemmin.

Jotkut tekevät vaikka mitä toisia ärsyttääkseen. Jopa kaupassa!

Luulen, että sille kaupassakin-ärsytys-himolle on joku WHO:n ICD-10 -kirjattu diagnoosikin, mutta en muista sitä juuri nyt.

Kun juna menee ohi, astiat kilisevät astiakaapissa.

Mistä siihen voi hakea korvausta?

Kerta, jos haluaisi astioiden kilisevän, niin kilisyttäisi tietenkin itse, haluttuna hetkenä! Eikä rautatiehallituksen kellon ja pillin tahtiin pakkokilisytettynä!

Toivoo:

Nimim.

”Yksi monten puolesta.”

Keskustele

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat