Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Olisiko nyt oikea aika?

Elektoninen äänisyntesoija, käsitelty kuva
Elektoninen äänisyntesoija, käsitelty kuva syntesoija

Se maksoi 4000 dollaria. Se oli edullisin vaihtoehto. 4000 dollaria. Plus rahtikulut Yhdysvalloista Suomeen. 4000 dollaria.

Se oli vuonna 1974. Vuoden 2019 valuutassa se on liki 22 tuhatta dollaria. 19 000 euroa.

Sen verran olisi maksanut edullisin modulaarinen analoginen syntesoija vuonna 1974, amerikkalaisen Moog-yhtiön vähittäismyyntihinnaston mukaan. Sekvensserillä varustellun suurimman Moog-mallin hinta oli reilusti yli 10 000 dollaria, nykyrahassa reilut 52 000 euroa.

Minä en taatusti ollut ainoa, joka unelmoi saavansa jostakin yhtäkkiä 4000 dollaria. Tai edes 1600 dollaria, sillä olisi saanut Minimoogin. Mutta ne olivat lukiolaispojan unelmia. Lähimmäksi pääsi, kun kuunteli Moogia levyiltä. Eihän sellaisia soittimia täälläpäin juuri ollut. Ei Minimoogeja, paitsi yksi Esa Kotilaisella, modulaarisista analogisista järjestelmistä puhumattakaan.

Mutta ajat ja asiat muuttuvat. Nyt analogisen syntesoijan voi ostaa alle 50 eurolla. Kyllä. Sen verran maksaa Korg Monotron Duo. Jotkut tosin ovat sitä mieltä, ettei se ole soitin, vaan lelu, josta lähtee ääniä.

No entäs sitten Moog-yhtiön Werkstatt-01? Sen hinta on reilut parisataa euroa. No, se on rakennussarja, mutta kyllä siitä soittimen saa aikaan.

Tai miten olisi koskettimistolla varustettu Arturia Microbrute? Noin 250 euroa.

Tai Behringer Neutron? Kolmisensataa euroa.

Tai joku hauska laite ruotsalaisen Teenage Engineering -yhtiön valikoimista?

Jotenkin tuntuu siltä, etteivät syntesoijat ole koskaan olleet niin halpoja kuin nyt. Nyt olisi mahdollista toteuttaa ne nuoruuden unelmat, ostaa oma syntikka. Tai useampi. Ei ehkä ihan modulaarista Moogia, mutta melkein.

"Vaikka analogisyntetisaattorin hankinta on ollut yksi haaveistani yläkouluikäisestä asti, on niiden hinta aina palauttanut maan pinnalle", kirjoittaa Juha-Matti Rautiainen. Mutta kuten sanoin, ajat ovat muuttuneet. Enää ei syntikoihin tarvitse sijoittaa tuhansia euroja. "Nyt kun niitä on saatavilla varsin huokeana hintaan, hankintapäätös syntyi nopeasti", kirjoittaa Juha-Matti Rautiainen.

Hän siis hankki pari analogisyntesoijaa ja teki omien sanojensa mukaan "klassista Berliinin koulukuntaa olevan raidan, häpeilemättömän Klaus Schulze / Tangerine Dream -henkisen raidan".

"Ja vaikka tällainen klassikoiden kopiointi onkin vähän moraalisesti arveluttavaa", hän sanoo, "mietin kuitenkin sitä, että täytyy olla tuhansia kaltaisiani, joille nuo uudet halpislaitteet avaavat uusia mahdollisuuksia haaveiden toteuttamiseen". Näin kirjoittaa Juha-Matti Rautiainen, ja kyllä, hän osuu naulan kantaan. Kyllähän meitä on vähintäänkin tuhansia.

Kyöpelivuori oli noin vuosina 1995-2003 Lahdessa toiminut kokeellinen yhtye, jossa vaikuttivat kosketinsoittaja Tommi Salomaa ja kitaristi Jyrki Pohjonen. Näin kirjoittaa Tommi Salomaa ja kertoo tämän muun muassa progesta ja elektronisesta musiikista innostuneen kaksikon ehtineen tehdä olemassaolonsa aikana muutaman c-kasetillisen ja MiniDiscillisen verran materiaalia.

Ja vuonna 2018 Kyöpelivuori päätti remasteroida ja julkaista vuosien 2002-2003 vaihteessa MiniDiscille äänitetyn albuminsa nimeltä A Reign of Time on Juliet's Mind. "Tämä albumi oli tavallaan yhtyeen kehityskaaren huipentuma, ja jäikin yhtyeen viimeiseksi valmiiksi asti tuotetuksi kokonaisuudeksi", kirjoittaa Tommi Salomaa.

Celestial Trax on Joni Judénin sooloprojekti, musiikkia sisäänpäin, omaan itseen suuntautuvaan matkailuun, kuten tekijä itse sanoo. Oodi hiljaisuudelle. Ääniä ja tunnelmia maailmasta, jossa ihminen on tärkeä.

Hulva on tuore duo, jolle ei ole ainakaan vielä vakiintunut tapaa työstää materiaalia, sanoo kaksikko. Vatnajökull-albumin materiaali on melko pelkistettyä improvisaatiota viululla, jota soittaa Pihla Perämäki ja sähköpianolla jota soittaa Ilkka Hänninen. Ja äänikuvassa on mukana myös valikoima erilaisia efektilaitteita. Siitä syntyy musiikkia, joka on omistettu sulavien jäätiköiden muistolle. "Levy koostuu talvisen viikon aikana kertyneistä äänityksistä, joissa alkoivat toistua samanlaiset tunnelmat", kirjoittaa Ilkka Hänninen, "ja elementit, jotka muistuttivat jäätiköiden narinaa ja kalinaa, maanpintaa viistävää hyistä tuulta ja kimmeltävää jäätä, joka saa valonsa udun läpi kalpeana paistavasta auringosta".

[ówt krì] on musiikillinen sooloprojekti, jonka takana on helsinkiläinen Kenneth Kovasin. Ensimmäinen, Avaruusromussakin aikoinaan kuunneltu albumi The New Seed ilmestyi yhdysvaltalaisella merkillä vuonna 2013. Sen jälkeen levyjä on ollut useampia ja konsertteja myös. Arra-albumille on tallentunut musiikkia Forum Boxin konsertista, Helsingissä elokuussa 2018.

AVARUUSROMUA 17.2.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
JUHA-MATTI RAUTIAINEN: 11 pm At The Border Of The Field From Kaustinen (demo)
KYÖPELIVUORI: He Went to the Window and Looked Out (A Reign of Time on Juliet's Mind))
MAKE SHADOWS TOGETHER: Deprivation (demo)
LINNUISSA: Kohtauksia (Vihreä Talo)
CELESTIAL TRAX: Suspended Midair (Serpent Power)
HULVA: Kohva (Vatnajökull)
[ówt krì]: Soother (Arra)
VESA TURPEINEN: Phenomenon 1 (demo)

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri