Suomessa vieraileva Martin Hernández on lukuisten Hollywood-elokuvien äänien taustalla. Meksikolainen Hernández on ollut luomassa muutamia 2000-luvun ikonisimpia elokuvahirviöitä. "Voin vakuuttaa, että joskus todellisuuden kuvaaminen on paljon hankalampaa."
Muutama vuosi sitten ohjaaja Alejandro González Iñárritu näytti kaverilleen Martin Hernándezille kohtauksen tekeillä olevasta The Revenant -elokuvastaan.
Ruudulla veristä Leonardo DiCapriota viskeli äitikarhu, tai pikemminkin luonnos karhusta: eli sinisiin toppauksiin, kypärään ja sen päälle asetettuun vaahtomuoviseen karhunpäähän pukeutunut näyttelijä.
The Revenant -elokuvan tähti lensi ympäri mätästä kaapeleiden vetäminä.
Kohtauksen erikoistehosteet eivät olleet valmiit. Iñárritua epäilytti. Uskoisiko yleisö lopulta, että kyseessä on oikea vaaratilanne?
– Nuo hetket ovat poikkeuksellisen hankalia ohjaajalle, kun hän voi vain kuvitella, että miltä lopputulos näyttää. Ehkä lopputulos onkin katastrofi?
Tällaisissa tilanteissa äänillä on valtaisa merkitys, äänisuunnittelija Hernández sanoo.
– Olimme onnekkaita, että saimme mukaan Randy Thomin, jota pyysin tarttumaan kohtaukseen. Hänellä on valtaisa arkisto karhujen ääniä muista projekteista.
Poikasiaan puolustavan äitikarhun ääniksi käytettiin useampien karhujen, yhden sairastuneen, hengitysvaikeuksisen hevosen ja ihmisen ääniä.
Lopulta Hernández ja Thom olivat molemmat Oscar-ehdokkaita työstään.
Tällaisia tilanteita äänisuunnittelijat ratkovat.
Elokuvissa suuren yleisön huomio kiinnittyy usein kuvaan, eikä ihme. Onhan kuva jo taiteenlajin nimityksessäkin.
Vastaavat äänisuunnittelijat ja -editoijat vastaavat elokuvissa tuotannon äänityöstä. Eli esimerkiksi paikalla tapahtuvista äänityksistä, jälkiäänityksistä, musiikin käytöstä ja tehosteäänistä. Askelista, avautuvista ovista ja näyttelijöiden hengityksestä.
Meksikolainen äänisuunnittelija ja -editoija Martin Hernández on The Revenantin, Birdmanin, Pan’s Labyrinthin ja lukuisten muiden elokuvien äänien taustalla. Hän vieraili Aalto-yliopiston vieraana Suomessa luennoimassa suomalaisille ja norjalaisille elokuvaopiskelijoille.
Hernándezin kädenjälkeä ovat vaikkapa Pan’s Labyrinthin hirviöiden äänet. Esimerkiksi kalpean miehen kammottava maiskutus, kun hän nappaa keijun suuhunsa ja faunin katkeilevia oksia muistuttavat liikeäänet ovat esimerkiksi tehty Hernándezin alaisuudessa.
Hernández puhuu äänityöstä käännöstyönä. Elokuvien äänisuunnittelussa ikään kuin huijataan katsojaa uskomaan, että äänet todella tapahtuivat kuvaushetkellä.
Juuri fantastisten maailmoiden luominen on varmaankin työssä mielenkiintoisinta?
– Voin vakuuttaa, että joskus todellisuuden kuvaaminen on paljon hankalampaa.
Hän vertaa vaikkapa auton räjähdystä lumessa kävelyyn: Harva tietää, miltä lämmöstä kupruileva autonpelti kuulostaa. Mutta esimerkiksi suomalaiset tietävät tasan mitä ääniä lumessa kävely tuottaa.
– Suomalaiset kyllä tietävät, jos yritän huijata heitä lumen kanssa.
Siksi Hernández ei ehkä innostu, kun mainitsen perunajauhon, jota käytetään usein lumen natinan äänityksissä. Vaikkapa The Revenantissa hän suosi luonnossa tehtyjä äänityksiä lumen äänen tallentamiseksi.
– Askeleet ovat iso ongelma monissa elokuvissa. Usein niitä ei ole miksattu oikealla tavalla.
Elokuva tapahtuu kokonaan lumen keskellä, mutta sen ääniä suunnitellessaan Hernández ei ollut kuin kerran kävellyt lumessa. Se ei hänen mukaansa haitannut, vaan antoi melkeinpä edun: Tämä antoi tilaa tulkinnalle.
– Jokaisella ohjaajalla on eri käsitys siitä, miltä hänen todellisuutensa kuulostaa. Sen saavuttaminen on kaikkein hankalinta.
Haastattelun aikana ympärillä kohisee hyvin hiljaisesti Aalto-yliopiston elokuvasali. Juuri oikeanlaisen hiljaisuuden ja tilaäänen löytäminen on Hernándezin mukaan äänisuunnittelijan mielenkiintoisimpia tehtäviä.
– Tila tekee äänen.
Hernández on kotoisin Mexico Citysta, eli 8,8 miljoonan asukkaan äänekkäästä suurkaupungista. Äänet olivat siis osa hänen elämäänsä lapsesta asti. Hän ja Iñárritu aloittivat työskentelemällä radiossa ennen kuin suuntasivat elokuva-alalle.
Meksikolaisten elokuvien vaikutus on nyt kansainvälisesti suuri. Viimeisen viiden vuoden aikana parhaan ohjaajan yhdysvaltalainen Oscar-palkinto on mennyt neljä kertaa meksikolaiselle. Hernandez työskenteli kahdessa voittajaelokuvassa.
Tänä vuonna meksikolaisen Alfonso Cuarónin ohjaama Roma on yksi ennakkosuosikeista parhaaksi elokuvaksi. Yhteensä elokuvalla on kymmenen ehdokkuutta.
– Olemme naapureita Yhdysvaltojen välillä, se toki selittää. Olen erittäin onnellinen tunnustuksista, tunnen kaikki nämä tyypit.
Samalla Yhdysvaltain päivittäispolitiikassa Meksiko esiintyy päinvastaisessa valossa, etenkin presidentin puheissa. Presidentti Donald Trump on kertonut julistavansa kansallisen hätätilan rahoittaakseen rajamuurin Yhdysvaltain ja Meksikon välille.
– Hän on öykkäri. Ja mitä öykkäreille tehdään? Heille ei pidä antaa huomiota tai heitä on uhmattava.
Hernández havainnollistaa esimerkillä, joka liittyy tietysti ääneen. Ajatus on kirjailija Yuval Noah Hararin kirjasta Homo Deus, Huomisen lyhyt historia, 2015.
– Kärpänen ei yksin pysty tekemään mitään keramiikkakaupassa, edes liikuttamaan yhtä kuppia. Mutta miten se tuhoaa kaiken? Menemällä härän korvaan ja saamalla sen vihaiseksi ja pelokkaaksi. Härkä hoitaa sitten kaupan tuhoamisen. [Kärpänen] on riippuvainen ylireagoinnista.
Yksi seikka Suomi-vierailusta saa Hernándezin poikkeuksellisen innostuneeksi.
– Kuulin eilen, että Vladislav Delay on Suomesta!
Hernández tutustui Vladislav Delayn, eli oululaisen Sasu Ripatin musiikkiin kiinnitettyään huomiota Ripatin Visa-levyn kansikuvaan.
Hernández teki kesken The Revenantin kuvauksia Iñárritulle kymmeniä lyhyitä äänisommitelmia, tai ”haikuja”, jotka auttaisivat ohjaajaa kuvittelemaan lopputuloksen. Elokuva yhdistää Ryuichi Sakamoton, Alva Noton ja Bryce Dessnerin musiikkia.
Elokuvaan päätyi myös Ripatin Viisari-kappale.
– Tapaan Ripatin vierailun aikana. Hän suostui tulemaan tänne. Se on matkan kohokohtia.
Edit: Otsikkoa muutettu ja lisätty linkkejä 19.2.2019
