Hyppää pääsisältöön

Helluntaiseurakunnan työntekijän hyväksikäyttämä Kari ajautui vankilakierteeseen, tekijä selvisi ehdollisella

– ”Siinä on mennyt viimeinenkin luottamus ihmiseen”

”Pienellä pojalla on ollut huonot mahdollisuudet tässä maailmassa”, kertoo seurakunnan työntekijän hyväksikäyttämä, nyt viisikymppinen Kari. Tekijä selvisi ehdollisella tuomiolla, uhri on istunut vankilassa useita kertoja.

– Koko ajan vaan menee lujaa ja pannaan keikkoja meneen. Kuitenkaan siinä ei ole hyvä olla. Se on ehkä osoitus siitä, että menee erittäin huonosti. Se on ehkä avunpyyntö, siin yritetään, että joku huomais, kertoo pitkätukkainen poika 80-luvulla kuvatussa televisio-ohjelmassa.

Viisikymppinen Kari katsoo läppäriltä omaa haastatteluaan.

Haastatteluhetkellä 14-vuotias poika on koulukodissa ja analysoi rikoshistoriaansa – autovarkauksia ja omaisuusrikoksia.

Ohjelma ei kerro, millaisen tapahtumasarjan päätteeksi Kari joutui koulukotiin.

Siitä kertoo Kari itse, lähes 40 vuoden ja pitkän vankilakierteen jälkeen.

Katso videolta otteita ohjelmasta:

Kari joutui seurakunnan nuorisotyöntekijän seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Karin vanhemmat erosivat, kun hän oli pieni. Kari sai isäpuolen, jonka kanssa hän ei tullut toimeen. Isäpuoli oli väkivaltainen.

– Mä pelkäsin olla kotona ja mä aina karkasin sieltä.

Noin kymmenvuotiaana Kari joutui Helsingin tutkinta-asemalle Kallioon. Sen lähellä oli Saalem-seurakunnan poikakerho, jossa Kari kavereineen alkoi käydä. Erityisen vaikutuksen poikiin teki talon parkkihallissa ollut mikroautorata.

En muista mun elämästäni sellaista hetkeä, että mä olisin äidin tai isäpuolen kanssa keskustellut ikinä mitään. Tästä nuorisotyöntekijästä tuli mulle isähahmo.― Kari

”Kaikki olisivat halunneet olla sen miehen poikia”

Olennaisesti viihtymiseen vaikutti myös seurakunnan nuorisotyöntekijä.

– Mä en muista mun elämästäni sellaista hetkeä, että mä olisin äidin tai isäpuolen kanssa keskustellut ikinä mitään. Tästä nuorisotyöntekijästä tuli mulle isähahmo, Kari kertoo.

Helsingin kaupungin lastensuojelu sijoitti Karin nuorisotyöntekijän kotiin.

– Sehän oli mulle ihan lottovoitto, kaikki muut pikkupojat oli kateellisia. Asuin nuoriso-ohjaajan luona, jota kaikki ihannoivat. Hänellä oli mikroautot ja kaikkea tekemistä koko ajan ja kaikki olis halunnut olla sen miehen poikia. Mä olin ihan onnessani siitä. Siellä oli tosi hyvä olla, Kari kertoo.

Ennen sijoitustaan Kari oli elänyt levotonta elämää ja tehnyt pikkurikoksia. Sijoituskodissa elämä rauhoittui. Kari lopetti tupakanpolton ja alkoi käydä koulua. Kaikki oli hyvin.

Nuoruudenkuvia Karista.
Kari innostui musiikin tekemisestä koulukodissa. Nuoruudenkuvia Karista. Kuva: arkistokuvaa A-raportista MOT,tiina lundell

Yksi yö muutti kaiken.

– Koskettaminen ja semmonen niin se oli mulle tietysti tosi vierasta, kun mä en ollut mitään semmosta kokenut ja se oli semmonen tosi läheinen. Joskus heräsin sitten yöllä kun se kävi käsiksi. Ne ovat asioista, joista on vähän vaikea puhua. Vähän vaikeata. Niin.

Hyväksikäyttöä kesti noin puoli vuotta. Sitten Kari sai tarpeekseen. Hän karkasi.

Pakomatkan päätteeksi hän sai yhteyden biologiseen isäänsä. Isä teki ilmoituksen lastensuojeluun ja poliisille.

Pakeni hyväksikäyttäjän kotoa, sijoitettiin koulukotiin

Tänä päivänä jo epäily siitä, että lapsi on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi riittää perusteeksi lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Jos huoltajat eivät ole tehneet rikosilmoitusta, lastensuojelu tekee rikosilmoituksen poliisille.

Hyväksikäyttöä selvitellään useiden viranomaisten voimin, sosiaali- tai tervedenhuollon ammattilaiset arvioivat mahdollista hoidon tarvetta.

Kari sijoitettiin hyväksikäyttökokemustensa jälkeen Pernasaaren koulukotiin Laukaaseen, missä kukaan ei ottanut hänen kanssaan puheeksi hyväksikäyttöä.

Hän muistaa koulukodissa tehdyn tv-haastattelun.

– Me oltiin aika velikultia silloin. Tehtiin paljon pahuuksia. Me karkailtiin sieltä aina kun silmä vältti, varastettiin autoja.

Koulukodissa alkoi myös Karin musiikkiharrastus. Hän soitti bändissä ja kirjoitti itse laulujen sanat.

Me oltiin aika velikultia silloin. Tehtiin paljon pahuuksia. Me karkailtiin sieltä aina kun silmä vältti, varastettiin autoja.

Uhria syyllistettiin oikeudessa – oma äitikin todisti vastaan

Seksuaalista hyväksikäyttöä käsiteltiin oikeudessa vasta puolitoista vuotta tapahtumien jälkeen. Kari meni oikeudenkäyntiin yksin. Häntä edusti hovioikeuden auskultantti.

Karin äiti tuli oikeudenkäyntiin, mutta todisti poikaansa vastaan:

”Kari oli pukeutumisellaan ja korvakorujen käyttämisellä sekä pitkällä tukallaan osoittanut poikkeavia piirteitä, mutta kotona ollessaan hän ei ollut näin pitkälle poikkeava ollut.”

Oikeudessa nuoriso-ohjaaja myönsi teot:

”...myöntää omassa kertomuksessaan aloitteen tulleen häneltä kuin myös tajunneensa tekevänsä väärin, mutta korostaa samalla pojan suostuneen kaikkeen vapaaehtoisesti ja tavallaan myötävaikuttaneen tapahtumien kulkuun.”

Oikeudessa Karia puolusti ainoastaan Helsingin kaupunkia edustanut vs. huoltotarkastaja:

Kari oli ollut käytökseltään avoin ja neuvotteleva sekä asioita opetteleva. Sen jälkeen, kun nyt tutkittavana olevat tapaukset olivat tulleet ilmi, Karilla oli ollut selvä itsetuhoajatus ja hän oli syyllistynyt auto- sekä myymälävarkauksiin ja jättänyt syömisen ja juomisen sekä nukkumisen hyvin vähiin, eikä hän ollut lainkaan luottanut aikuisiin, ainakaan mieshenkilöihin.”

Nuoriso-ohjaaja tuomittiin jatketusta lapseen kohdistuvasta haureudesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Tekijä valitteli ammattinsa menettämistä

Kari ei muista oikeudenkäynnistä mitään. Hän sai vanhat asiakirjat luettavakseen muutama vuosi sitten ja järkyttyi.

– Se oli kauheata luettavaa. Nuoriso-ohjaaja kertoo oikeudenkäynnissä, kuinka surkeata hänen elämänsä on ollut: häneltä meni nyt ammatti eikä ole edes rahaa. Ja sitten mun oma äiti vielä on kävellyt oikeussaliin todistamaan, että mulla on ollut pitkä tukka ja korvakoruja. Siinä on mennyt viimeinenkin luottamus ihmiseen, Kari sanoo.

Helsingin kaupungin lastensuojelulautakunta vaati 10 000 markan korvausta Karille aiheutetusta henkisestä kärsimyksestä ja rikoksesta aiheutuneesta haitasta. Korvausta ei kuitenkaan maksettu.

– Tapahtumien jälkeen jossain paperissa luki, että musta on tullut kovin itsetuhoinen. Oikeudessa todettiin, että korvauksia ei määrätä, ongelmat ovat alkaneet jo aikaisemmin, Kari kertoo.

– Sehän on aivan järkyttävää, että tuollaisia asioita tapahtuu eikä mistään saa minkäänlaista apua. Kyllä se mun elämän vei aikamoiseen, en nyt osaa sanoa mihin. Mutta kyllä siinä pienellä pojalla on ollut vaikeata... huonot mahdollisuudet tässä maailmassa, Kari toteaa.

Oma äiti vielä on kävellyt oikeussaliin todistamaan, että mulla on ollut pitkä tukka ja korvakoruja. Siinä on mennyt viimeinenkin luottamus ihmiseen.― Kari

Tapahtumista ei puhuttu kymmeniin vuosiin

Kari meni takaisin Pernasaaren koulukotiin. Sieltä hän joutui vankilaan.

Vankiloissa Kari on omien sanojensa mukaan ollut lähes koko elämänsä. Hän on tehnyt lähinnä päihteisiin liittyviä omaisuusrikoksia.

Kari on vasta viime vuosina maininnut läheisille ihmisille hyväksikäyttökokemuksestaan.

Hän on pitänyt sisällään kaiken. Hän ei muista, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä olisi hänen kanssaan puhuttu edes 80-luvulla, heti tapahtumien jälkeen.

– En muista, että yhtään keskustelua olisin ikinä käynyt tästä asiasta missään vaiheessa. Sitä on vaan ollut ja elänyt elämäänsä.

Kari kävelee Kalliossa.
Käy sääliksi kaikkia niitä lapsia, jotka joutuvat tällaisten ihmisten kohteeksi. Silloin omat kokemukset tulevat aina mieleen. Ei kenenkään pitäisi joutua tuollaisiin tilanteisiin, Kari pohtii Kari kävelee Kalliossa. Kuva: Henrik Leppälä / Yle MOT,tiina lundell

Tavoitteena päästä kiinni normaaliin elämään vankilavuosien jälkeen

Kari itse arvioi, että hyväksikäyttökokemus on hänen elämässään näkynyt luottamuksen puutteena. Hän ei ole luottanut ihmisiin, nuorempana luottoa ei löytynyt varsinkaan aikuisiin ihmisiin.

– Lapsuudesta asti on tottunut, että kaikki menee aina pieleen kuitenkin. Että ei viitsi edes yrittää kauheesti, että aina kaikki menee päin persettä, ihan sama mitä tekee, Kari sanoo.

Karin tavoitteena on päästä takaisin kiinni yhteiskuntaan. Hän haaveilee tavallisista asioista, töistä ja velkojen takaisinmaksusta.

Nyt, lähes 40 vuoden jälkeen, Kari katsoo selviytyneensä.

– Käy sääliksi kaikkia niitä lapsia, jotka joutuvat tällaisten ihmisten kohteeksi. Silloin omat kokemukset tulevat aina mieleen. Ei kenenkään pitäisi joutua tuollaisiin tilanteisiin.

Nuorisotyöntekijä oli isähahmo myös Petrille. Hän kertoo omista kokemuksistaan videolla.

Seurakunnat kertovat yksittäisistä seksuaalirikostapauksista – sekä papit että nuorisotyöntekijät ovat syyllistyneet häirintään

MOT teki kyselyn uskonnollisille yhteisöille, joilla on yli 1000 jäsentä.

Seurakuntien omien ilmoitusten mukaan kymmenen viime vuoden aikana seurakunnissa on tullut esiin vain yksittäisiä hyväksikäyttötapauksia.

Kaikki seurakunnat sanovat ilmoittavansa mahdolliset epäilyt poliisille.

Evankelis-luterilainen kirkko: Kymmenen viime vuoden aikana on tullut esiin yksi papin toimintaan liittyvä seksuaalisen häirinnän tapaus. Vuosina 2014–2015 käsiteltiin kahta nuorisotyönohjaajaan liittyvää rikosepäilyä. Lisäksi kirkon piirissä on ollut kantelutapaus, jossa lopulta ei ollut kyse rikoksesta.

Luterilaisen kirkon lähellä toimivat itsenäiset liikkeet

  • Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (vanhoillislestadiolaisten herätysliikkeen keskusjärjestö): Ei tietoa tapauksista
  • Evankelisluterilainen Kansanlähetys: Leirin aikana heräsi epäilys nuoreen kohdistuvasta hyväksikäytöstä tämän kotipaikkakunnalla. Asiasta ilmoitettiin viranomaisille.

Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, herättäjäyhdistys ja rukoilevaisuusherätys eivät vastanneet MOT:n kyselyyn.

Muut uskonnolliset yhdyskunnat

  • Suomen Vapaakirkko: viisi seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai sopimattomaan käyttäytymiseen liittyvää tapausta.Osa niistä oli tapahtunut kauemmin kuin kymmenen vuotta sitten.
  • Mormonikirkko: tapauksia on ollut kolme.
  • Helluntaikirkko: ei tapauksia kymmenen viime vuoden aikana, mutta yksi tapaus on ollut 11 vuotta sitten.
  • Metodistikirkko: suomenkielisessä kirkossa ei tapauksia, ruotsinkielisen metodistikirkon piirissä tuli vuonna 2013 esiin epäilyjä vanhoista hyväksikäyttötapauksista.
  • Jehovan todistajat: eivät suoraan vastaa kysymykseen, vastauksen mukaan ”tapaukset hyvin harvinaisia”.
  • Katolinen kirkko, Helsingin juutalainen seurakunta, Suomen ortodoksinen kirkko, Suomen Adventtikirkko ja Baptistikirkko: ei tapauksia.

Islamilaiset yhdyskunnat eivät vastanneet kyselyyn.

Onko sinulla vastaavanlaisia kokemuksia? Voit ottaa yhteyttä muun muassa näihin tahoihin: Uskontojen uhrien tuki, Suomen mielenterveysseuran palvelut sekä Poikien talon seksuaaliväkivaltatyö.

Artikkelia muokattu 18.2.2019: Lisätty Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen vastaukseen täsmennys: epäilty hyväksikäyttö ei ollut tapahtunut leirin aikana tai seurakunnan toiminnassa vaan nuoren kotipaikkakunnalla. Samalla korjattu myös kirjoitusvirhe. 19.2.2019 lisätty Vapaakirkon esiintulleiden tapausten tapahtumisaikaa koskeva tarkennus.

Toimittaja: Tiina Lundell, kuvat: Henrik Leppälä, arkistomateriaali: A-raportti, verkkotaitto: Riikka Kurki, tuottaja: Hanna Takala
MOT: Saarnaajan saalistamat
Häpeä ja suru seuraavat vuosikymmeniä lasta, joka on joutunut luottoaikuisen hyväksikäyttämäksi.
Riskiryhmässä ovat etenkin ne lapset, jotka eivät saa riittävästi tukea ja hyväksyntää.
Ma 18.2.2019 Yle Areena klo 12 ja Yle TV1 klo 20.
Ohjelman aihetta käsiteltiin myös Radio Suomessa, kuuntele Yle Areenasta.