Hyppää pääsisältöön

Porvariston kulissit huojuvat Säädyllisen murhenäytelmän näyttävässä filmatisoinnissa

Ville Virtanen ja Päivi Akonpelto elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998)
Ville Virtanen ja Päivi Akonpelto. Ville Virtanen ja Päivi Akonpelto elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998) Kuva: Yle Kuvapalvelu Ville Virtanen,Säädyllinen murhenäytelmä,Päivi Akonpelto,Kaisa Rastimo

Kaisa Rastimon ohjaamassa elokuvassa hillityn julkisivun taakse kätkettyä avioliittohelvettiä tulkitsevat Ville Virtanen ja Päivi Akonpelto.

Helvi Hämäläisen (1907-1998) romaani Säädyllinen murhenäytelmä valmistui vuonna 1939. Sen päähenkilöt olivat kustantajan mielestä kuitenkin liian selvästi tunnistettavissa ja se sisälsi muun muassa arkaluontoisia viittauksia homoseksuaalisuuteen, ja natsi-Saksaakin siinä arvosteltiin. Vaikka kirja oli jo painettu, kustantamo WSOY päätti pyytää uuden asiantuntijalausunnon ennen markkinointia.

Moraalinvartijaksi valittu V.A. Koskenniemi suositteli julkaisupäätöksen hylkäämistä, hänestä teos oli "taiteellisesti ala-arvoinen, tyylitön ja mauton". Koko ensimmäinen painos tuhottiin, ja teos toimitettiin kokonaan uudelleen: lyhennetty ja sensuroitu versio ilmestyi vuonna 1941.

Ensimmäinen sensuroimaton painos teoksesta saatiin julkiseen myyntiin vasta vuonna 1995, ja sen rinnalla julkaistiin myös aikoinaan julkaisematta jäänyt jatko-osa Kadotettu puutarha (1995). Unohduksiin painuneen kirjailijan uusi nousu oli alkanut jo runokokoelmasta Sukupolveni unta (1987), jolla Hämäläinen katkaisi kahdenkymmenen vuoden hiljaisuuden ja voitti Finlandia-palkinnon. Hämäläinen kuoli uuden suosionsa huipulla vuonna 1998, ja muut hänen 1950-luvulla torjutut romaanikäsikirjoituksensa julkaistiin postuumisti.

Säädyllinen murhenäytelmä kertoo sivistyneistön moraalista. Tohtori Saarinen pettää Elisabeth-vaimoaan naapurin palvelustytön kanssa ja saattaa tämän raskaaksi. Myös tohtorin taidekriitikkosisaren Naimin avioliitto on ollut monin tavoin epätyydyttävä ja päätynyt juuri eroon. Tohtori Saarisen perheen julkisivuun ei kuitenkaan saa tulla ryppyä, joten Elisabeth suostuu elämään toiseen rakastuneen miehensä rinnalla, jopa adoptoimaan tämän lapsen. Myös Naimi päättää masokistisesti palata miehensä Arturin rinnalle ja muistihäiriöisen anoppinsa riepoteltavaksi.

Kaisa Rastimon filmatisointi valmistui vuonna 1998. Sen dramaturgina toimi Michael Baran, joka oli dramatisoinut teoksen myös Kansallisteatterin näyttämölle.

Rastimon elokuva panostaa erityisesti oikeaan ajankuvaan ja hallittuun kuvailmaisuun: elokuva on uskottava ja visuaalisesti upea. Runsailla erikoislähikuvilla pureudutaan henkilöiden sielunliikkeisiin ja korostetaan tilanteiden ahtauden tuntua. Lähikuvat esineistä, syötävistä ja juotavista korostavat aistillisuutta, kuten myös ylenpalttisen runsaiksi ja reheviksi lavastetut interiöörit.

Ville Virtanen elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998)
Ville Virtanen. Ville Virtanen elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998) Kuva: Yle Kuvapalvelu Säädyllinen murhenäytelmä,Ville Virtanen,Kaisa Rastimo
Päivi Akonpelto elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998)
Päivi Akonpelto Päivi Akonpelto elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998) Kuva: Yle Kuvapalvelu Säädyllinen murhenäytelmä,Kaisa Rastimo,Päivi Akonpelto

Ville Virtaselle Tauno Saarisen osa oli ensimmäinen suuri päärooli valkokankaalla, vaikka hän oli yleisölle jo sangen tuttu tv:n sketsiviihteestä ja sivurooleista. Päivi Akonpelto oli esiintynyt pääroolissa jo Rastimon esikoiselokuvassa Suolaista ja makeaa vuonna 1995; tuo rooli toi hänelle Jussi-palkinnon. Elisabeth Saarisen rooli toi hänelle ehdokkuuden, mutta ei palkintoa. Elisabethin sisarta Naimia esittää Henriikka Salo, hänen hirviömäistä anoppiaan Kyllikki Forssell, joka veti saman roolin myös Kansallisteatterin lavalla pari vuotta aiemmin. Naimin ex-puolisoa, ailahtelevaa Arturia, esittää Timo Jurkka. Elokuvan kiellettyä hedelmää eli naapurin palvelustyttöä esittää Saara Hilpinen.

Kyllikki Forsell ja Timo Jurkka elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä.
Kyllikki Forssell ja Timo Jurkka. Kyllikki Forsell ja Timo Jurkka elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä. Kuva: Yle Kuvapalvelu Kyllikki Forssell,Säädyllinen murhenäytelmä,Kaisa Rastimo,Timo Jurkka
Henriikka Salo elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998)
Henriikka Salo Henriikka Salo elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998) Kuva: Yle Kuvapalvelu Säädyllinen murhenäytelmä,Kaisa Rastimo,Henriikka Salo
Saara Hilpinen elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998)
Saara Hilpinen Saara Hilpinen elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä (1998) Kuva: Yle Kuvapalvelu Säädyllinen murhenäytelmä,Kaisa Rastimo,Saara Hilpinen

Muissa rooleissa nähdään muun muassa Maria Järvenhelmi, Mari Rantasila ja Kati Outinen. Pikkutietojen keräilijöitä ilahduttanee se, että aina kun Ville Virtanen Taunon roolissaan asettuu soittamaan pianoa, oikean musiikin soittaa Kerkko Koskinen, juuri Ultra Bran megasuosion aikoihin.

Säädyllisen murhenäytelmän kohumaine liittyy henkilöihin, joita sen hahmojen kautta kuvataan. Pääpariskunta tunnistettiin Oiva ja Tyyni Tuulioksi, jotka olivat oman aikansa sivistyneistöjulkkiksia.

Erityisen mielenkiinnon kohteena aikalaisille ja jälkipolville on ollut vastenmielisen narsistinen sivuhenkilö Artur, joka Hämäläisen itsensä mukaan on tarkka kuva Olavi Paavolaisesta, jonka kanssa Hämäläisellä oli suhde. Julmasti piirretty mieskuva homovihjauksineen oli yksi teoksen sensurointiin johtaneista syistä. Aiheesta enemmän toimittaja Kaisa Pulakan artikkelissa, joka julkaistiin 2017 Lukupiirin yhteydessä.

Komeasta lavastuksesta ja puvustuksesta vastaa Katariina Ilmaranta, silmiä hivelevästä kuvauksesta Tuomo Virtanen.

Timo Jurkka elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä.
Artur (Timo Jurkka) paheellisen boheemissa budoaarissaan. Timo Jurkka elokuvassa Säädyllinen murhenäytelmä. Kuva: Yle Kuvapalvelu Timo Jurkka,Säädyllinen murhenäytelmä,Kaisa Rastimo
  • Säädyllinen murhenäytelmä (1998) Rooleissa Ville Virtanen, Päivi Akonpelto, Kyllikki Forssell, Henriikka Salo, Timo Jurkka, Maria Järvenhelmi, Mari Rantasila, Saara Hilpinen ja Kati Outinen. Käsikirjoitus Helvi Hämäläisen romaanin pohjalta Michael Baran. Ohjaus Kaisa Rastimo. Tuotanto Kinotaurus.
  • U2, The Clash ja Sting – Ruisrockista on tullut monelle osa oman elämän soundtrackiä

    Ruisrock – 50 kesää meren rannalla -dokumentti Areenassa.

    Kesästä 1970 asti järjestetyllä Ruisrockilla on pitkä ja värikäs historia. Viiden vuosikymmenenkin jälkeen siitä on muodostunut tapahtuma, johon sekä yleisö että artistit palaavat mielellään aina uudelleen. Ruisrock - 50 kesää meren rannalla on uusi Ylen dokumentti, joka kertaa festivaalin historiaa ja antaa äänen myös viidelle artisti-kertojalle, jotka tuovat dokumenttiin omat Ruisrock-kokemuksensa.

  • Gustav Mahlerin sinfoniasarja soi Yle Teemalla läpi kesän

    RSO ja yhdeksän sinfoniaa + yksi keskeneräinen.

    Radion sinfoniaorkesteri on esittänyt kaikki Gustav Mahlerin kymmenen sinfoniaa juuri päättyvällä kaudella 2018–2019. Teema lähettää kaikki Mahler x 10 -sarjan konserttitallenteet sunnuntai-iltapäivisin 9.6.–11.8.2019. Jokaisen konsertin aluksi Hannu Lintu esittelee soitettavan teoksen.

Yle Teema