Hyppää pääsisältöön

Kuin kaksi marjaa

Amy Beach (1867–1944), Clara Schumann (1819–1896) ja Ethel Smyth (1858–1944) olivat muusikko-säveltäjiä, joiden elämäntarinoista löytyy yhteisiä nimittäjiä. Kaikki tulivat perheistä, joissa heidän musiikkiharrastustaan ja myöhemmin myös muusikon uraansa kannustettiin. Sen sijaan sävellystyön ammatillista harjoittamista, tuota suurmiesten tehtävää, yritettiin eri tavoin vaimentaa. Myöhemmin heistä kuitenkin tuli omissa maissaan ansioituneita ja näkyviä hahmoja. Smyth sai Brittiläisen imperiumin ritarikomentajan arvonimen yhtenä naisten äänioikeuden edistäjänä, Beach puolestaan oli yksi Yhdysvaltojen naissäveltäjä-yhdistyksen perustajajäsenistä.

little äänitteen kansi
little äänitteen kansi Tasmin Little
Beach äänitteen kansi
Beach äänitteen kansi Amy Beach

Nyt Beachin, Schumannin ja Smythin musiikkia kuullaan kahdella lähes yhtä aikaa ilmestyneellä äänitteellä. Vertailulta ei voi välttyä, kun molempia julkaisuja yhdistää säveltäjien lisäksi lähes sama sisältö. Kaksi erilaista näkökulmaa soivuuksiin antavat viulisti Tasmin Littlen ja pianisti John Lenehanin muodostama englantilais-duo sekä Yhdysvalloissa toimiva Eureka Duo (Qiao Chen Solomon, viulu ja Hyunjung Rachel Chung, piano).

Kahden äänitteen keskinäisiä eroja ei tarvitse väen väkisin hakea. Little ja Lenehan ovat enemmän tuumailleet musiikin yksityiskohtia, soitinten keskinäistä suhdetta ja tulkinnan äänenvoimakkuuksien ääripäitä. Lisäksi Little ja Lenehan soittavat lähes kaikki teokset hieman reippaammalla tempolla. Lopputulos ei kuitenkaan ole kiireinen. Soitossa on keveyttä, kun Eureka Duon näpeissä musiikki soi jatkuvasti raskaan oloisesti. Little-Lenehan-duon tulkinnat ovat yksinkertaisesti monipuolisempia ja laadukkaampia.

Äänitteiden tallennuksessakin on selkeitä eroja. Littlen ja Lenehanin musisoinnin ilmava tallennus tukee tulkintoja. Eurekan soitto on pakattu selvästi voimakkaammin. Lopputuloksessa ääni kuulostaa prässätyltä, mikä tekee lopputuloksesta vielä raskaamman kuunnella. Näin tarkastelun huomiokin kääntyy Littlen ja Lenahanin äänitteen suuntaan.

Clara Schumannin Kolme romanssia (1853) op. 22 on painokkaimmillaan ääriosien duuri-kirkkauksissa. Ensimmäinen D-duuri-romanssi laskostuu pehmeästi. B-duuri-romanssiin puolestaan rakentuu intensiteetiltään kiintyvä liikerata. Ethel Smythin neliosainen Sonaatti (1887) op. 7 oli vielä teini-ikäiseltä tekijältään aikanaan vankka näyttö. Vakaa Allegro huipentaa, Scherzo laukkaa asiallisesti ja Andante sievistelee. Finaalissa on jytyä, kun Little ja Lenehan syöksähtelevät voimistuvissa ääniaallokoissa.

Amy Beachin viululle ja pianolle kirjoitetut teokset edustavat tekijänsä varsin laajan, yli 150 teosta sisältävän tuotannon alkupäätä. Romanssi (1893) op. 23 kaarrostelee viulun korkeissa melodioissa. Lyhykäinen Invovation (1904) op. 55 uumoilee hieman maltillisemmin romanttisessa laulavuudessa. Gaelilaisen sinfonian jälkimainingeissa valmistunut Sonaatti (1896) op. 34 on vahvaa jälkeä. Lähes puolen tunnin kestoinen teos jakautuu neljään tasapainoiseen osaan. Little ja Lenehan soittavat toisiaan hyvin kuunnellen. Allegro käynnistelee ja vilkastelee. Scherzon lipinöissä on oivaa keveyttä. Largon alarekisterin jurotuksiin Lenahan ja Little hivelevät keveyttä. Parhaat hyökinät duo kuitenkin säästelee finaaliin. Lopputulos on onnistunut, kun duon moni-ilmeistä kuplintaa imeytyy kuuntelemaan.

Tasmin Little Plays Clara Schumann, Dame Ethel Smyth, Amy Beach. Tasmin Little, viulu, John Lenehan, piano. Chandos (CHAN 20030).

Woman to Woman. Works for violin and piano by women composers. Eureka Duo. Studio Jeeb (193428457171)

Kuuntele Uudet levyt 19.2.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.