Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Mistä ideat tulevat?

RCA-pistoke johdon päässä, käsitelty kuva
RCA-pistoke johdon päässä, käsitelty kuva pistoke

Mistä ideat tulevat? Uusia ideoita syntyy, kun jo olemassa olevat asiat kohtaavat toisensa uudenlaisina yhdistelminä. Se, millaisia nuo uudet yhdistelmät ovat, riippuu meidän kyvystämme hahmottaa asioiden suhteita toisiinsa.

Ideoita voi yrittää luoda tietoisesti, mutta parhaita tuloksia syntyy, kun antaa alitajunnan työskennellä. Tällaisia ajatuksia esitti amerikkalainen James Webb Young jo 1940-luvun alussa. Hänen käsityksensä luovuudesta ja ideoista ovat edelleen kiinnostavia. Onko mikään muuttunut, voidaan kysyä.

Vaikka James Webb Young korostaa alitajunnan merkitystä ideoiden synnyttämisessä, hän myös muistuttaa, että ideat eivät suinkaan synny kokonaan itsestään. Päinvastoin, ideoiden työstäminen ja synnyttäminen on kovaa työtä.

Miten ideoita sitten synnytetään? Ei suinkaan tyhjästä, vaan ensin kerätään materiaalia: luetaan kirjoja, katsellaan ja kuunnellaan. Sitten työskennellään. Tutustutaan materiaaliin. Pohditaan. Mietitään. Ajatellaan. Tutkitaan asiaa monelta taholta. Sitten astutaan hetkeksi muualle. Unohdetaan asia ja ongelma. Tehdään jotakin ihan muuta. Annetaan alitajunnan työskennellä

Ja yhtäkkiä ideoita alkaa ilmaantua. Sitten vain poimitaan ideoita ja katsotaan, miten ne toimivat käytännössä. Tässä todellisessa maailmassa.

James Webb Young oli amerikkalainen mainosmies. Vuonna 1940 julkaistiin hänen kirjoittamansa kirja A Technique for Producing Ideas, ideoiden tuottamisen tekniikka. Se ei ollut tavanomainen mainosmiehille suunnattu käytännön opas, vaikka olikin käytännöllinen. Kirja oli enemmänkin sukua tuon ajan sosiologisille, psykologisille ja sosiaalipsykologisille kirjoille.

Kirjassaan James Webb Young kertoo ensin pitäneensä hänelle esitettyä kysymystä tyhmänä ja naurettavana. Mistä sinä saat ideasi? Mistä ideat tulevat? Ja miten? Hänestä kysymys oli lapsellinen. Siihen oli mahdoton vastata. Mutta tuo kysymys jäi vaivaamaan häntä ja jonkin ajan kuluttua se ei tuntunutkaan enää niin tyhmältä, naurettavalta ja lapselliselta. Päinvastoin, se alkoi tuntua hyvin kiinnostavalta kysymykseltä.

Mistä ideat tulevat?

James Webb Youngilta kysyttiin, miksi hän halusi tai uskalsi paljastaa oman metodinsa ideoiden synnyttämiseksi? Eikö se ollut vaarallista hänen omalle alalleen ja koko mainosmiesten ammattikunnalle? Eikö kyse ollut ammattisalaisuudesta? Nythän kaikki voisivat käyttää samaa metodia. James Webb Young sanoi, ettei häntä mitenkään pelottanut paljastaa salaisuuksiaan. sillä hänen kuvaamansa ideoiden synnyttämisen metodi oli sen verran vaativa ja työläs, että lopulta vain harvat jaksavat, pystyvä ja osaavat käyttää hänen metodiaan. Ei ideoiden synnyttäminen ole mitään helppoa puuhaa.

"Musiikkini lähtökohtana ovat improvisaatio ja kokeellisuus, niin melodiateemojen kuin äänimaisemienkin suhteen", kirjoittaa Jori Larres ja kertoo työskentelymetodinsa olevan monivaiheinen. Prosessi lähtee rakentumaan päässäni, luoden pohjan työlle, hän sanoo ja kertoo, että musiikin työstäminen jatkuu yleensä pianolla tai analogikoneilla, erilaisten synteesien parissa. "Nauhoitan useita improvisoituja ottoja", hän kirjoittaa, "joita kasailemalla ja sovittamalla syntyy uusia ideoita, jotka edelleen kasaantuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Lopputuloksena on kerroksellinen teos, jossa saa kuulua satunnaisuus ja kokeellisuus". Näin myös albumilla Parallels.

Entä musiikki, joka on syntynyt eräänlaisen metodin, tai ainakin tiukkojen sääntöjen puitteissa? Ei häivytyksiä, ei looppausta, ei vokaaleja, vain tietty sävellaji ja vain yksi instrumentti. Tällaiset säännöt asetti itselleen Henri Lindström, ja alkoi tehdä musiikkia. "Luovat rajoitukset - mikä ihana asia", hän kirjoittaa ja suosittelee niitä lämpimästi.

Mitä sitten syntyi luovien rajoitusten puitteissa? Henri Lindström kertoo projektistaan tulleen jotakin, jonka pariin hän uppoutui aina kun tunsi itsensä uupuneeksi tai stressaantuneeksi. Ja näin rakentui kaikkiaan yli 21-minuuttinen esitys nimeltä Ja yön aikana kaupunki oli hautautunut lumeen.

Mikä voisi olla äärimmäinen luova rajoitus muusikolle? Se, ettei esimerkiksi ole instrumenttia lainkaan? Milläs sitten soitat? Ja mitä soitat? Tätä kokeili Esa Ruoho, joka tammikuussa 2019 esiintyi Helsingin Vuosaaressa, Vuotalossa, osana äänitaidegalleria Akusmatan järjestämää Polyphonic 2019 -tapahtumaa.

Hän soitti pelkkiä piuhoja eli johtoja, joihin ei ollut kytketty mitään äänilähdettä, ei mitään instrumenttia. Ja noiden kytkemättömien johtojen synnyttämiä signaaleja hän käsitteli tietokoneellaan reaaliajassa. Plugged into nothing, kuten tekijä itse metodiaan kutsuu. Huima idea, joka kaiken lisäksi toimi.

Eikä Esa Ruoho ole ideansa kanssa yksin, vaan jatkaa hienoa perinnettä. Mieleen tulee heti ainakin pari japanilaista alan tekijää. Toshimaru Nakamura soittaa miksauspöytää, johon ei ole kytketty mitään, ja Otomo Yoshihide soittaa levysoittimia ilman levyjä. Rohkeaa meininkiä.

AVARUUSROMUA 24.2.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
NOISE TREES: Hashi (Ghost Piano , Part 1)
NOISE TREES: Hashi [n-So remix] (Ghost Piano , Part 1)
SATOI: Dreamr (Looped Unconscious Thought Patterns In Audible Format)
SATOI: Dreamr [Noise Trees remix] (Reconstructed Unconscious Thought Patterns In Audible Format)
JORI LARRES: The Beginning (Parallels)
HENRI LINDSTRÖM: Ja yön aikana kaupunki oli hautautunut lumeen - osa - (nettijulkaisu)
ESA RUOHO: Plugged Into Nothing - osa - (Live at Polyphonic 2019, Vuotalo, Helsinki)

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri