Hyppää pääsisältöön

Juha Hurmeen kolumni: Käärmeen muotoinen, lystikäs väline

Kuva Juha Hurmeesta
Kuva Juha Hurmeesta Kuva: Joonas Josefsson Juha Hurme,KulttuuriCocktail

Suomalaiset katsovat taas sankoin joukoin hiihtokilpailuja Itävallassa. Hiihdon hämmästyttävälle sohvasuosiolle on ainakin neljä syytä: Golf-virta, syvähistoria, poliittinen kulttuurihistoria ja puhdas ilo.

Lumi on jääkiteiden, nestemäisen veden ja kostean ilman seos, sitä on tuhatta erilaista sorttia planeetan kylmillä kolkilla. Alaskassa ja Siperiassa lunta riittää, mutta se on kuivaa höttöä, joka ei kanna eikä luista. Jos siellä haluaa jonnekin päästä, kannattaa panna lumikengät jalkaan.

Pohjois-Euroopassa ja eritoten Skandinaviassa lumi on Golf-virran vaikutuksesta kosteaa, tiivistä ja isorakeista. Siis suksilunta, joka sekä kantaa että luistaa.

Nykyisen Suomen merestä nouseville alueille muutti sitä mukaa ihmisiä, kun maa vapautui jääkannesta 11 000 vuotta sitten. Asutus muuttui nopeasti ympärivuotiseksi.

Suomen kieli on moderni keksintö maassamme, mutta sana ’suksi’ kuuluu ainekseen 6000 vuoden takaa.

Näillä seuduilla on täysin mahdotonta talvehtia ilman lumessa liikkumisen tekniikoita. Kelkat, pulkat, reet, ahkiot ja sukset ovat kivikautisia innovaatioita, joiden varassa on ollut koko elämä.

Suomen kieli on moderni keksintö maassamme, mutta sana ’suksi’ kuuluu senkin vanhimpaan, uralilaiseen ainekseen 6000 vuoden takaa.

Jo 1500 vuotta sitten Itä-Rooman kirjapiireissä oli saatu vihiä suksisuomalaisista, skrithifinneistä: ”…asukkaat liikkuvat ihmeteltävällä nopeudella käyttäen eräänlaisia puulautoja, jotka edessä on taivutettu jousen tavoin kaarelle. Kun ne on kiinnitetty jalkoihin, käyttävät he ohjaamiseen kädessä olevaa sauvaa ja kulkevat mielensä mukaan ylös, alas tai vinoon lumisilla vuorilla.”

Suomalaisten ja saamelaisten maine noitina vahvistui hiihtotaidon ansiosta, minkä täytyi näyttää etelän pellen vinkkelistä katsottuna maagiselta.

Suomalaisten ja saamelaisten maine noitina vahvistui hiihtotaidon ansiosta, minkä täytyi näyttää etelän pellen vinkkelistä katsottuna maagiselta, hyvää Jumalan järjestystä uhmaavalta menolta.

Suksi, liukuva pitkospuu, on Suomen kansallisväline.

Kilpaa ruvettiin Suomessa hiihtämään jo Elias Lönnrotin, erinomaisen hiihtäjän, eläessä. Ja toki Kalevalassakin hiihdetään lujaa jopa myyttisiä matkoja eeppisillä tuloksilla.

Suomi kuitenkin juostiin maailmankartalle, mikä on sikäli ymmärrettävää, että kilpahiihdolla ei ollut vielä Kolehmaisen ja Nurmen aikoina maailmanmarkkinoita. Mutta toisen maailmansodan jälkeen, suomalaisen yleisurheilumenestyksen romahdettua, alkoi jo olla.

Naiset oli hyväksytty mukaan geimeihin, mikä oli kaikin tavoin huippujuttu.

Siksi Veikko ”Haku-Veikko” Hakulisen ja Siiri ”Äitee” Rantasen suurmenestys 1950-luvulla oli parasta eliksiiriä suursodan traumatisoimalle kansalle. Naiset oli hyväksytty mukaan geimeihin, mikä oli kaikin tavoin huippujuttu. Naissankarit tekivät urheiluviihteestä myös naiskatsojille kiinnostavampaa ja raivasivat uraa tasa-arvoisempaan maailmaan.

Eero ”Mr. Seefeld” Mäntyranta, Marjatta ”Vehkalahden Venus” Kajosmaa ja Veikko ”Viki” Kankkonen jatkoivat Äiteen ja Haku-Veikon avaamaa latua ja pitivät suomalaisen huippu-urheilun kultakannassa 1960-luvulla. Minkä jälkeen Juha Mieto, Matti Nykänen ja Marja-Liisa Kirvesniemi kiidättivät ja liidättivät tietoisuutemme ja kulttuuriset identiteettimme monimutkaiseen nykyaikaan, missä on edelleen kivaa katsella ja jännätä hiihtourheilua.

Jo kivikauden kaveri on karjaissut mielihyvästä, kun on vaivalloisen ylämäen palkaksi päässyt laskemaan kunnon myötäleen.

”Suksi on puusta nakerrettu, käärmeen muotoinen, lystikäs hiihtoväline”, kirjoitti 1960-luvun koululainen aineeseensa. Määritelmä on pätevä, vaikka puu on ehtinyt vaihtua vielä liukkaampaan tavaraan.

Hiihtäminen on hauskaa. Siinä on semmoista vippaskonstin lumoa; hiihtäessä tuntuu, että pääsee hetkittäin vapaakyydillä tässä yleisesti ottaen rasittavassa maailmassa. Jo kivikauden kaveri on karjaissut mielihyvästä, kun on vaivalloisen ylämäen palkaksi päässyt laskemaan kunnon myötäleen. Oikeassa oli myös roomalainen historioitsija, kun uumoili, että hiihtämisessä on taikaa.

Siinä on. Jopa television välityksellä.

Kommentit