Hyppää pääsisältöön

Poikkeuksellisen pitkänokkainen talitiainen herättää hämmennystä Yle Luonnon livekamerassa – tässä selitys tikarimaiselle nokalle

Pitkänokkainen talitiainen lastenkutsuiksi muokatulla lintulaudalla
Pitkänokkainen talitiainen lastenkutsuiksi muokatulla lintulaudalla Kuva: Yle/Pirjo Koskinen talitiainen,Nokka,harvinaisuudet

Poikkeuksellisen pitkänokkainen talitiainen herättää hämmennystä lintukutsujen livekamerassa. Se herkuttelee usein laudalla ja moni katselija on kummastellut sen erikoista ulkomuotoa. Alanokka on tikarimaisen pitkä ja ohut, ylänokka lyhyt ja koukkumainen ja menee omituisesti ristiin alanokan kanssa.

Tikarinokkaisen talitiaisen voi bongata helpoiten pitämällä livekameraa auki esimerkiksi kännykässä ja kuuntelemalla, milloin laudalle tulee elämää. Bonuksena voi kuulla valkoselkätikan soidinrummutuksen tai hömötiaisen piiskutuksen taustalla.

Livekameraan pääset täältä.

Nokkaansa outo tiainen käyttää erikoisesti. Se ei pysty nokkimaan, vaan siemenet ja pähkinät täytyy napata ja heittää kitaan. Tikarinokka tekeekin tämän näppärän näköisesti. Lintu on keksinyt keinon syödä jopa kovaa talimakkaraa: se ikäänkuin vuolee paloja nokan sivulla.

Syrjityltäkään lintu ei näytä. Sen on nähty syövän yhtäaikaa toisten tiaisten kanssa ja jopa häätävän muita pois. Joskus toisten karkottamiseen näyttää riittävän vain pitkä kohdistettu katse.

Katso, miten näppärästi tiainen käyttää nokkaansa!

Miksi tiaisen nokka on poikkeuksellisen pitkä?

Lintuekologi Esa Lehikoinen Turun yliopistosta on rengastanut tiaisia ruokintapaikoilla läpi talven vuodesta 1969. Hän havaitsi ensimmäiset nokkapoikkeamat 1970-luvun loppupuolella, ja ne alkoivat yleistymään 1990-luvun taitteesta lähtien. Yhteensä hän on nähnyt niitä 30–50 kappaletta.

Ilmiö on havaittu vasta viime vuosikymmeninä, kun ihmiset ovat alkaneet seurata lintuja ruokintapaikoilla enemmän. Ei tiedetä, vaikka se olisi yleistynyt ruokinnan seurauksena.

Eniten nokkapoikkeamia Esa Lehikoinen on nähnyt hömötiaisilla, seuraavaksi eniten talitiaisilla ja jonkin verran myös sinitiaisilla.

– Erikoisia kasvuhäiriöitä nokissa on tutkittu paljonkin, mutta lopullista syytä ilmiöön ei tiedetä.

Hän on tosin havainnut enemmän sellaisia lintuja, joilla on poikkeuksellisen pitkä ylä- eikä alanokka.

Joka tapauksessa kyseessä on kasvuhäiriö. Nokka kasvaa linnuilla normaalisti uudestaan loppukesästä samaan aikaan kuin linnuilla on sulkasato.

Nokka muodostuu keratiniinista, samasta aineesta kuin ihmisen kynnet. Normaalisti nokka kuluu käytössä, kun sillä hakataan ja kun ylä- ja alanokka osuvat yhteen syödessä. Näin ne kuluvat symmetrisesti.

Pitkänokkaisilla tiaisilla keratiniinia muodostuu liikaa, jolloin nokan kasvu nopeutuu. Tämän lisäksi tarvitaan vielä "purentavirhe", nokan vinous, minkä johdosta sen kärjet eivät hankaudu toisiaan vasten vaan nokka jatkaa kasvuaan.

Syytä keratiniiniaineenvaihdunnan ylimäärään ei tiedetä. Se voi johtua mutaatiosta perimässä tai ympäristön vaikutuksesta linnun aineenvaihduntaan. Mekanismin osoittaminen on vaikeaa ja voi säilyä mysteerinä vielä pitkään.

Pärjääkö poikkeavalla nokalla luonnossa?

Yle Luonnon livekamerassa nähty yksilö on koiras.

Sen rinnan tumma juova jatkuu yhtenäisenä mustana alueena pitkälle jalkojen taakse. Naaraan tumma juova rinnassa kapenee nopeasti ja näkyy jalkojen välissä enää vain pieninä tummina pilkkuina.

Kyseessä on todennäköisesti jo vanha lintu, vaikka Esa Lehikoinen ei pysty arvioimaan ikää täysin varmaksi kuvan laadusta johtuen. Jos näin on, siivekäs on selvinnyt jo kaksi kesää ja saattanut aivan hyvin ruokkia poikasia maailmalle viime vuonna.

– Ihan hyvin näillä menee. Minun rengastamani yksilöt ovat näyttäneet hyväkuntoisilta ja punnittaessa ne ovat olleet normaalipainoisia.

Linnut ovat olleet hyväkuntoisia myös samana talvena kontrolloitaessa. Toisaalta niiden elossa säilyvyyttä ei ole selvitetty pidemmällä aikavälillä, eikä verrattu vielä normaalinokkaisiin.

Ne ovat taitavia nokkansa kanssa. Jos saa ruuan suuhunsa, pärjää aika pitkään.

Murskatut ja pienet siemenet ovat niille helpointa ruokaa, koska ravinnon pienentäminen on poikkeavalla nokalla mahdotonta.

Lisääntyminenkään ei välttämättä ole ongelma. Talitiaisilla naaras rakentaa pesän ja koiras osallistuu poikasten ruokkimiseen. Tälläkin nokalla se onnistunee mainiosti. Jälkeläiset kasvatetaan hyönteis- ja toukkaravinnolla. Monilla hyönteissyöjälinnuilla on juuri pitkä ja kapea nokka, joka soveltuu hyvin ötököiden sieppaamiseen.

Tikarinokkaisesta tiaisesta ei tarvitse kantaa suurempaa huolta. Sen taitavaa nokan käyttöä voi seurata hyvällä mielellä.

Lue lisää: Bongaa Yle Luonnon livekamerasta lintulaudan juhlijat!

Kerro oma havaintosi merkillisestä luonnosta tämän artikkelin alle! Keskustelu jatkuu sunnuntaihin 23.2.2019 klo 20 asti.

Kommentit
  • Otsonikerros taas uhattuna – ilmastorikosten selvittelyssä tarvitaan salaisia agentteja

    Pahimmat päästölähteet löytyvät Kiinasta.

    Otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttö ei ole loppunut kansainvälisestä sopimuksesta huolimatta. Esimerkiksi Kiinan rakennusteollisuus käyttää kiellettyjä yhdisteitä vuosi vuodelta enemmän. Ilmastorikosten tutkiminen on työlästä, siksi joskus on pantava salaiset agentit asialle. Havaijilla on toukokuussa jo kuuma.

  • Palkittu luontotoimittaja Minna Pyykkö: "Kuikka, kumpparit ja kesäyö – se on siinä!"

    Minna Pyyköstä Helsingin yliopiston kunniatohtori.

    Kunniatohtorin arvonimen saanut Minna Pyykkö on varsinainen renessanssi-ihminen – radiopersoona, tv-juontaja, biologi, psykologi, kuvataiteilija ja kolmen lapsen äiti. Työssään Pyykkö on utelias heittäytyjä, joka jaksaa innostua luonnon pienistä ihmeistä kerta toisensa jälkeen. Erityisen tärkeää hänelle on luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen säilyttäminen.

  • Viime keväänä Ulos luontoon -sarjassa autettiin luontoa – oliko siitä mitään hyötyä?

    Miten kävi kalojen kutupuuhien ja kaakkurin pesinnän?

    Viime kevään Ulos luontoon -sarjassa pyrittiin auttamaan luontoa. Pirkka-Pekka Petelius ja Minna Pyykkö rakensivat vesilinnuille pesimälauttaa, auttoivat kaloja kutupuuhissa, kunnostivat rantaa ja niittyjä sekä houkuttelivat luontoa pihapiiriin. Mutta miten kävi kalojen kutupuuhien kunnostetulla joella ja kiinnostuivatko kaakkurit niille rakennetusta pesälautasta?

  • Nuorten mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on EU:n päätehtävä

    EU:n ympäristöhaasteet puhuttavat vaaliehdokkaita.

    Yle Luonto haastatteli kahdeksan eri puolueen ehdokasta, ja kaikkien paitsi perussuomalaisten mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on tulevan parlamentin tärkeimpiä tehtäviä. Kakkoshuoleksi nousi luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ja kolmanneksi se, saadaanko nuoret äänestämään.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Otsonikerros taas uhattuna – ilmastorikosten selvittelyssä tarvitaan salaisia agentteja

    Pahimmat päästölähteet löytyvät Kiinasta.

    Otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttö ei ole loppunut kansainvälisestä sopimuksesta huolimatta. Esimerkiksi Kiinan rakennusteollisuus käyttää kiellettyjä yhdisteitä vuosi vuodelta enemmän. Ilmastorikosten tutkiminen on työlästä, siksi joskus on pantava salaiset agentit asialle. Havaijilla on toukokuussa jo kuuma.

  • Nuorten mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on EU:n päätehtävä

    EU:n ympäristöhaasteet puhuttavat vaaliehdokkaita.

    Yle Luonto haastatteli kahdeksan eri puolueen ehdokasta, ja kaikkien paitsi perussuomalaisten mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on tulevan parlamentin tärkeimpiä tehtäviä. Kakkoshuoleksi nousi luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ja kolmanneksi se, saadaanko nuoret äänestämään.

  • Palkittu luontotoimittaja Minna Pyykkö: "Kuikka, kumpparit ja kesäyö – se on siinä!"

    Minna Pyyköstä Helsingin yliopiston kunniatohtori.

    Kunniatohtorin arvonimen saanut Minna Pyykkö on varsinainen renessanssi-ihminen – radiopersoona, tv-juontaja, biologi, psykologi, kuvataiteilija ja kolmen lapsen äiti. Työssään Pyykkö on utelias heittäytyjä, joka jaksaa innostua luonnon pienistä ihmeistä kerta toisensa jälkeen. Erityisen tärkeää hänelle on luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen säilyttäminen.

  • Viime keväänä Ulos luontoon -sarjassa autettiin luontoa – oliko siitä mitään hyötyä?

    Miten kävi kalojen kutupuuhien ja kaakkurin pesinnän?

    Viime kevään Ulos luontoon -sarjassa pyrittiin auttamaan luontoa. Pirkka-Pekka Petelius ja Minna Pyykkö rakensivat vesilinnuille pesimälauttaa, auttoivat kaloja kutupuuhissa, kunnostivat rantaa ja niittyjä sekä houkuttelivat luontoa pihapiiriin. Mutta miten kävi kalojen kutupuuhien kunnostetulla joella ja kiinnostuivatko kaakkurit niille rakennetusta pesälautasta?