Hyppää pääsisältöön

Poikkeuksellisen pitkänokkainen talitiainen herättää hämmennystä Yle Luonnon livekamerassa – tässä selitys tikarimaiselle nokalle

Pitkänokkainen talitiainen lastenkutsuiksi muokatulla lintulaudalla
Pitkänokkainen talitiainen lastenkutsuiksi muokatulla lintulaudalla Kuva: Yle/Pirjo Koskinen talitiainen,Nokka,harvinaisuudet

Poikkeuksellisen pitkänokkainen talitiainen herättää hämmennystä lintukutsujen livekamerassa. Se herkuttelee usein laudalla ja moni katselija on kummastellut sen erikoista ulkomuotoa. Alanokka on tikarimaisen pitkä ja ohut, ylänokka lyhyt ja koukkumainen ja menee omituisesti ristiin alanokan kanssa.

Tikarinokkaisen talitiaisen voi bongata helpoiten pitämällä livekameraa auki esimerkiksi kännykässä ja kuuntelemalla, milloin laudalle tulee elämää. Bonuksena voi kuulla valkoselkätikan soidinrummutuksen tai hömötiaisen piiskutuksen taustalla.

Livekameraan pääset täältä.

Nokkaansa outo tiainen käyttää erikoisesti. Se ei pysty nokkimaan, vaan siemenet ja pähkinät täytyy napata ja heittää kitaan. Tikarinokka tekeekin tämän näppärän näköisesti. Lintu on keksinyt keinon syödä jopa kovaa talimakkaraa: se ikäänkuin vuolee paloja nokan sivulla.

Syrjityltäkään lintu ei näytä. Sen on nähty syövän yhtäaikaa toisten tiaisten kanssa ja jopa häätävän muita pois. Joskus toisten karkottamiseen näyttää riittävän vain pitkä kohdistettu katse.

Katso, miten näppärästi tiainen käyttää nokkaansa!

Miksi tiaisen nokka on poikkeuksellisen pitkä?

Lintuekologi Esa Lehikoinen Turun yliopistosta on rengastanut tiaisia ruokintapaikoilla läpi talven vuodesta 1969. Hän havaitsi ensimmäiset nokkapoikkeamat 1970-luvun loppupuolella, ja ne alkoivat yleistymään 1990-luvun taitteesta lähtien. Yhteensä hän on nähnyt niitä 30–50 kappaletta.

Ilmiö on havaittu vasta viime vuosikymmeninä, kun ihmiset ovat alkaneet seurata lintuja ruokintapaikoilla enemmän. Ei tiedetä, vaikka se olisi yleistynyt ruokinnan seurauksena.

Eniten nokkapoikkeamia Esa Lehikoinen on nähnyt hömötiaisilla, seuraavaksi eniten talitiaisilla ja jonkin verran myös sinitiaisilla.

– Erikoisia kasvuhäiriöitä nokissa on tutkittu paljonkin, mutta lopullista syytä ilmiöön ei tiedetä.

Hän on tosin havainnut enemmän sellaisia lintuja, joilla on poikkeuksellisen pitkä ylä- eikä alanokka.

Joka tapauksessa kyseessä on kasvuhäiriö. Nokka kasvaa linnuilla normaalisti uudestaan loppukesästä samaan aikaan kuin linnuilla on sulkasato.

Nokka muodostuu keratiniinista, samasta aineesta kuin ihmisen kynnet. Normaalisti nokka kuluu käytössä, kun sillä hakataan ja kun ylä- ja alanokka osuvat yhteen syödessä. Näin ne kuluvat symmetrisesti.

Pitkänokkaisilla tiaisilla keratiniinia muodostuu liikaa, jolloin nokan kasvu nopeutuu. Tämän lisäksi tarvitaan vielä "purentavirhe", nokan vinous, minkä johdosta sen kärjet eivät hankaudu toisiaan vasten vaan nokka jatkaa kasvuaan.

Syytä keratiniiniaineenvaihdunnan ylimäärään ei tiedetä. Se voi johtua mutaatiosta perimässä tai ympäristön vaikutuksesta linnun aineenvaihduntaan. Mekanismin osoittaminen on vaikeaa ja voi säilyä mysteerinä vielä pitkään.

Pärjääkö poikkeavalla nokalla luonnossa?

Yle Luonnon livekamerassa nähty yksilö on koiras.

Sen rinnan tumma juova jatkuu yhtenäisenä mustana alueena pitkälle jalkojen taakse. Naaraan tumma juova rinnassa kapenee nopeasti ja näkyy jalkojen välissä enää vain pieninä tummina pilkkuina.

Kyseessä on todennäköisesti jo vanha lintu, vaikka Esa Lehikoinen ei pysty arvioimaan ikää täysin varmaksi kuvan laadusta johtuen. Jos näin on, siivekäs on selvinnyt jo kaksi kesää ja saattanut aivan hyvin ruokkia poikasia maailmalle viime vuonna.

– Ihan hyvin näillä menee. Minun rengastamani yksilöt ovat näyttäneet hyväkuntoisilta ja punnittaessa ne ovat olleet normaalipainoisia.

Linnut ovat olleet hyväkuntoisia myös samana talvena kontrolloitaessa. Toisaalta niiden elossa säilyvyyttä ei ole selvitetty pidemmällä aikavälillä, eikä verrattu vielä normaalinokkaisiin.

Ne ovat taitavia nokkansa kanssa. Jos saa ruuan suuhunsa, pärjää aika pitkään.

Murskatut ja pienet siemenet ovat niille helpointa ruokaa, koska ravinnon pienentäminen on poikkeavalla nokalla mahdotonta.

Lisääntyminenkään ei välttämättä ole ongelma. Talitiaisilla naaras rakentaa pesän ja koiras osallistuu poikasten ruokkimiseen. Tälläkin nokalla se onnistunee mainiosti. Jälkeläiset kasvatetaan hyönteis- ja toukkaravinnolla. Monilla hyönteissyöjälinnuilla on juuri pitkä ja kapea nokka, joka soveltuu hyvin ötököiden sieppaamiseen.

Tikarinokkaisesta tiaisesta ei tarvitse kantaa suurempaa huolta. Sen taitavaa nokan käyttöä voi seurata hyvällä mielellä.

Lue lisää: Bongaa Yle Luonnon livekamerasta lintulaudan juhlijat!

Kerro oma havaintosi merkillisestä luonnosta tämän artikkelin alle! Keskustelu jatkuu sunnuntaihin 23.2.2019 klo 20 asti.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto