Hyppää pääsisältöön

Humalassa vai hiprakassa? Ruutana selviää talven yli alkoholin avulla

Ruutana lammen pohjassa
Ruutana lammen pohjassa Kuva: Juha Laaksonen ruutana

Ruutanan talvenvietosta kerrotaan hurjia tarinoita – kännikala möyrii pohjamudissa, hönössä kylmimmät kuukaudet, maistissa syksystä kevääseen... Ruutana ei ryypiskele, mutta sen veressä on talvella silti alkoholia noin promillen verran. Miten se on mahdollista?

Ruutanan energiankulutus on talvella lähes olematonta

Ruutanat eivät ole elinympäristönsä suhteen kovin ronkeleita, vaan ne voivat sinnitellä puolikin vuotta vaikka hapettomissa paikoissa. Ne elelevät pohjaan asti jäätyneen lammikon pohjalla syömättä ja liikkumatta, ja säästävät näin energiaa mahdollisimman tehokkaasti.

Kaikkien vaihtolämpöisten kalojen energiankulutus on talvella vähäinen, mutta ruutanalla se on lähes olematonta, koska se ei liiku kuin tarvittaessa.

Vähäisen energiamääränsä ruutana saa sen elimistössä tapahtuvan alkoholikäymisen avulla. Tuotantotapa on varsin hidas, mutta se ei vaadi happea.

Ruutana alkaa valmistautua talven koitokseen jo syksyllä

Syksyn kuluessa ruutana alkaa kerätä maksaansa glykogeeni-hiilihydraattia. Sen maksa suurenee, ja kun jääpeite ottaa järvestä vallan, ruutanan maksan koko on paisunut parista prosentista viiteentoista prosenttiin sen ruumiinpainosta.

Kesäisistä surviaisentoukka-aterioista punaiseksi värjääntynyt maksa myös vaalenee.

Maksan glykogeenipitoisuus on nyt noussut kymmenkertaiseksi, ja glykogeeni muuttuu ruutanan elimistössä puhtaaksi etyylialkoholiksi.

Iso ruutana
Järviruutana pelottelee koollaan petokaloja, lampiruutana jää pienemmäksi. Iso ruutana Kuva: Juha Laaksonen ruutana

Humalassa vai hiprakassa?

Joensuun yliopiston tutkimuksissa mitattiin ruutanoiden verestä noin promillen alkoholipitoisuus. Niillä on siis melko reippaasti alkoholia elimistössään, ja talven mittaan vaarana voisi olla melkoinen humaltuminen.

Luonto on keksinyt konstit tähänkin: ruutanat erittävät osan alkoholista kidustensa kautta ympäröivään veteen, ja jurnuttavat näin ollen jäätyneen lammen pohjassa ainoastaan pienessä hiprakassa.

Happea, happea – on aika lisääntyä!

Kevään koittaessa, ja vesien vapautuessa alkaa ruutanoiden kutuaika. Ruutanan lisääntyminen on helppoa varsinkin rehevissä pikkulammikoissa, petojen ulottumattomissa. Ruutanatutkimuksissa on todettu, että yhden hehtaarin suuruisessa lammessa voi elää jopa kymmeniätuhansia ruutanoita.

Kuteminen kestää pitkään ja tapahtuu useaan otteeseen toukokuusta aina elokuun loppuun. Lisääntymiseen tarvitaan paljon energiaa, ja happea käyttävä aineenvaihdunta on paljon alkoholikäymistä tehokkaampaa.

Viinanhuuruinen talvi ja jäätyneet lammenpohjat ovat mennyttä elämää.

Lähde: Joensuun yliopiston (nyk. Itä-Suomen yliopisto) emeritusprofessori Ismo J. Holopaisen ja Heikki Hyvärisen ruutanatutkimukset.

------------------

Tutkija Ari Saura ja toimittaja Juha Laaksonen selvittivät ruutanan talviolosuhteita Etelä-Suomessa, Kirkkonummella.

Millaisen riemun kalat kokevat, kun vedet vapautuvat jääpeitteestä ja ruutanat pääsevät irti alkoholista? Onko niillä erikoinen olo ensimmäisinä hapekkaina kevätpäivinä vai odottavatko ne jo uutta syksyä ja talvea?

Kuuntele Arin ja Juhan pohdintoja ruutanoista Yle Areenasta:

Lähde:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto