Hyppää pääsisältöön

Oikein voideltu suksi pesee yhä nanot ja zerot

Hiihtosuksia telineessä, taustalla nainen hiihtää ladulla. Helmikuinen talvi maisema ja aurinko paistaa.
Suksien valinta ei aina ole yksinkertainen tehtävä. Helppohoitoinen ei välttämättä ole paras ratkaisu. Hiihtosuksia telineessä, taustalla nainen hiihtää ladulla. Helmikuinen talvi maisema ja aurinko paistaa. Kuva: Petri Rinne/Yle sukset,hiihto,talvi,talviurheilu,Paloheinä,hiihtäjät

Mutta entä jos suksi ei luista? Mitä jos satunnainen hiihtäjä, kuusi vuotta vanhoilla nanosuksilla, kokee kerta toisensa jälkeen jäävän ladulla muiden jalkoihin. Tässä kohdassa nousee väkisin mieleen, että jos sittenkin hankkisi voideltavat sukset, ne jotka luistavat kelillä kuin kelillä ja pitävät silloin, kun pitoa tarvitaan.

Äiti hiihtää kahden lapsen kanssa Helsingin Paloheinässä. On talvi ja aurinko paistaa.
Hiihtoharrastus saattaa monelta loppua alkuunsa huonojen välineiden kanssa. Helsingin Paloheinässä ladut ovat olleet tänä talvena huippukunnossa. Äiti hiihtää kahden lapsen kanssa Helsingin Paloheinässä. On talvi ja aurinko paistaa. Kuva: Petri Rinne/Yle hiihto,Helsinki,talvi,maastohiihtäjä,Paloheinä,Lapsia,Lapsia ja aikuisia

Suomen Ladun toimipisteessä Paloheinässä käy pieni kuhina. Suksia voidellaan nyt huoltopalvelussa lähes yötä päivää. Ensi viikolla on kaksi merkittävää talvitapahtumaa: Etelä-Suomessa koululaisten hiihtoloma ja viikonloppuna perinteinen Finlandia-hiihto.
Moni harrastaja ei massahiihtotapahtumaan lähde omilla voitelutaidoilla, vaan apua haetaan ammattilaisilta.

Voitelumestari Kalmer Tram on voidellut minulle kaksi paria suksia. Saan testattavaksi yhdet pitokarvapohjalla varustetut sukset, ja toiset ihan tavalliset perinteiseen hiihtoon tarkoitetut hikilaudat. Kalmer tietää mitä tekee, sillä hän on toiminut muun muassa Suomen ampumahiihtomaajoukkueen suksihuollossa. Pääsen siis kohta vertailemaan, miten erilaiset perinteisen hiihtotavan sukset luistavat ja pitävät Paloheinän laduilla.

Talviurheilu Paloheinän ulkoilukeskus
Vaikka SNS ja NNN monot näyttävät nopeasti katsottuna samanlaisilta, ne vaativat niille tarkoitetut siteet. Talviurheilu Paloheinän ulkoilukeskus Kuva: Jouni Immonen / Yle helsinki

Teen alkulämmittelyksi puolen tunnin lenkin omilla nanosuksilla. Sukset tuntuvat luistavan hyvin, eikä pidossakaan ole valittamista. Lämpömittari oli yön pikku pakkasen jälkeen laskenut lähelle nollaa, ja sehän on paras uutinen nanosuksi hiihtäjälle.
Sitten se tapahtuu taas. Loivassa alamäessä ohitseni viilettää vanhempi mieshenkilö. Vii huu.. Hänen suksensa luistavat ainakin sata kertaa paremmin kuin omani. Jos väittäisin, että ei harmita, niin valehtelisin. On se ihme juttu, että ihmisen suksi ei kulje. Luulee, että luistaa mutta totuus on jotain ihan muuta. Harmittaa niin paljon, että olen vähällä luopua koko hiihtoharrastuksesta.

Saan minulle ”räätälöidyt” sukset mukaan ja noudatan tarkasti ohjetta, jonka Kalmer antoi.
- Pidä ne sukset vähintään viisi minuuttia hangella. Jos lähdet heti hiihtämään, voitelu menee pilalle. Äläkä seiso suksien päällä vaan pidä ne kokoajan liikkeessä. Hiihtämään sinne ladulle mennään eikä seurustelemaan, Kalmer toteaa niin vakavalla äänellä ja naamalla, että en vastaa hänelle mitään.

Painun ulos sukset kainalossa. Monot eivät sovi siteisiin. No niin, SNS-monon tunnistaa siitä, että monon pohjassa kärjestä kantaan kulkee yksi leveä ura. NNN-monon tunnistaa siitä, että monon pohjassa kärjestä kantaan kulkee kaksi kapeaa uraa. Onneksi olen Suomen Ladun vuokra varusteiden ulottuvilla ja saan siteisiin sopivat monot jalkaan tuossa tuokiossa.

Äläkä seiso suksien päällä vaan pidä ne kokoajan liikkeessä. Hiihtämään sinne ladulle mennään eikä seurustelemaan.
Kalmer Tram

Testaan ensin pitokarvalla varustettua suksiparia. Luistoa löytyy, mutta niin löytyy pitoakin. Jostain syystä meno on kuitenkin jotenkin tökkivää. Suksi on ehkä sittenkin liian löysä minulle. Saattaa olla, että kiloja on kertynyt kroppaan salakavalasti muutama ylimääräinen siihen mitä ilmoitin painoni olevan. Nämä sukset eivät vakuuttaneet.

Sitten vuorossa ovat pito- ja luistovoiteella operoidut sukset. Meno on hankalaa, mutta luisto paranee koko ajan. Nyt huomaan myös miten tärkeää on painon jakaminen näillä suksilla. Nanosuksethan eivät reagoi hiihtäjän painopisteen siirtämiseen kovinkaan radikaalisti.
Homma alkaa pelittää jopa niin hyvin, että ohitan alamäessä muutaman hiihtäjän. Tätä tunnetta en ole kokenut pitkiin aikoihin. Olo on kuin hiihtokuninkaalla.

Koneella ajettu latu-ura Helsingin Paloheinässä. Talvi, pakkaspäivä ja aurinko paistaa.
Paloheinässä ladut suorstaan huutavat hiihtäjiä lenkille. Koneella ajettu latu-ura Helsingin Paloheinässä. Talvi, pakkaspäivä ja aurinko paistaa. Kuva: Petri Rinne/Yle Latu,talvi,hiihto,Paloheinä,Helsinki,urheilu

Mutta olisinko valmis sittenkään pelaamaan voiteiden kanssa? Myönnän hetken harkinnan jälkeen, että harkitsen asiaa vielä. Tosin on mukava tietää, että vika ei ollutkaan suvussa, kun suksi ei luistanut, vaan välineessä. Kuten taitaa olla aika monella muullakin satunnaisella hiihtäjällä.
Kalmer Tram yllätti minut vielä suksitestin päätteeksi. Sillä aikaa kun sujuttelin pitkin Paloheinää lainasuksilla, oli mies voidellut nanosukseni uuteen uskoon. Nanosukset ovat saaneet pitoalueelle voitelun.

- Kokeilepa, jos nyt toimisivat myös pakkaskelillä, Kalmer totesi.
Otan sukset syliini ja kiitän. Yksi testi vielä näille lumille, mutta onneksi on talvea vielä jäljellä.

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi