Hyppää pääsisältöön

Metsäjätin kovat otteet maailmalla: käsikirjoitus

Teksti, jossa lukee Käsikirjoitus.
Teksti, jossa lukee Käsikirjoitus. MOT,käsikirjoitukset

Pienviljelijät:
“Lopettakaa. Ei, älkää!”

“He tuhoavat kaiken, mitä meillä on.”

“Millä oikeudella tulette tänne ilman häätömääräystä?”

Antonio Ferreira:
“Haluamme suomalaisten ajattelevan sitä, että jos tarvitsette Brasiliaa selviytyäksenne, meidänkin pitää voida selviytyä.”

Markus Mannström, johtaja, Stora Enso Biomaterials:
“Ei kaikki yhteiskunnan tekijät ole aina myötämielisiä siihen paikalliseen teollisuuteen, joka lähiympäristössä on. Eli me ymmärretään myös, että meillä on joitain kriittisiä ääniä.”

Olemme matkalla Brasilian Bahiaan. Näistä metsistä ja maista käydään kovaa taistelua. Maanviljelijät ja maattomat syyttävät Stora Ensoa siitä, että se rohmuaa maata väkivallalla ja lahjuksilla.

Stora Enso takoo suuria voittoja kun sen puoliksi omistama yhtiö Veracel viljelee eukalyptusta täällä Bahian osavaltiossa.

Aurinkoa, lämpöä ja sopivasti sadetta. Ilmasto on paras mahdollinen minkä tahansa kasvattamiseen. Ja siksi brasilialainen puuseppä Geraldo Pereirakin ryhtyi seitsemänkymmentäluvun lopulla viljelijäksi.

Geraldo Pereira:
“Ostin ensimmäiset maani vuonna 1979 tuolta tilaltani ja aloitin täällä maanviljelyn. Ostin lisää maata sitä mukaa kuin ansaitsin rahaa, sillä se oli halpaa.”

Näissä pensaikoissa kasvaa kassavaa, josta tulee jauhoa. Geraldo viljelisi mieluummin kahvia tai kaakaota, jotka kannattavat paremmin. Mutta hän ei viitsi nähdä vaivaa, koska hänen viljelmänsä on tuhottu niin monta kertaa ja kahvintaimet ovat kalliita.

Geraldo Pereira:
“Vuonna 1994 tänne tuli Veracruz Florestal -niminen yhtiö eli nykyinen Veracel. Se osti ympäröivät maat ja otti myös minun maitani haltuunsa. En kuitenkaan jättänyt maitani viljelemättä tai verojani maksamatta. Minulta hajotettiin neljä taloa. Viljelmäni tuhottiin, ja eläimeni tapettiin. He olivat raskaasti aseistautuneita. Tässä taloni oli. He tulivat tänne vuonna 2016 ja hajottivat taloni ja mukana oli 20 poliisia vartioimassa.”

Veracel ja sen edeltäjä Veracruz ovat kaikki nämä vuodet väittäneet omistavansa maat. Se ei Geraldon mukaan pidä paikkaansa.

Geraldo Pereira:
“Tässä on maistraatin lainhuudatustodistus, joka on ensimmäinen todiste siitä, että omistan nämä maat.”

Yöksi Geraldo poistuu, hän ei ole pitkään aikaan uskaltanut nukkua tilallaan.

Geraldo Pereira:
“Monta kertaa on jo tapahtunut niin, että tänne on tullut autoja parkkiin. On parempi, että pysyn poissa tilaltani ja että annan työntekijöideni hoitaa työt.”

MOT:
“Pelkäätkö?”

Geraldo Pereira:
“Pelkään, sillä yhtiö on mahtava. Sillä on paljon taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa.”

Stora Enso ja brasilialainen Suzano omistavat Veracelin puoliksi. Yhtiöllä on yli 200 000 hehtaaria maata ja siitä puolet on eukalyptusviljelmiä. Yhtiö valmistaa 1,1 miljoonaa tonnia valkaistua sellua vuodessa.

Olosuhteet ovat suosiolliset. Täällä kaadettavat puut ovat vain hieman yli kuusivuotiaita. Suomessa puiden kasvaminen samankorkuisiksi veisi 60-70 vuotta.

Nämä metsät ovat kuin peltoja, viljelmien lisäksi ei juuri ole muita kasveja tai eläimiä. Hiljaisuutta eivät juurikaan riko lintujen tai muiden eläinten äänet. Vain kuivat lehdet rapisevat jalkojen alla.

Atlanttinen sademetsä levisi tänne kauan sitten. Vuosisatoja kestäneen maanviljelyn ja karjanhoidon jäljiltä siitä on pystyssä enää seitsemän prosenttia.

Täällä tienvarren vajoissa asuu kuusikymmentä perhettä, jotka yrittävät tulla toimeen pienviljelijöinä.

Antoino Ferreira:
“Tarvitsemme mediaa. Hyvä että tulitte. Brasilian media on tuon yhtiön puolella, tai se ei välitä Brasilian yhteiskunnasta. Nämä ovat valtion maita, joita Veracel käyttää väärien asiakirjojen nojalla.”

Brasilian perustuslain mukaan maattomilla pienviljelijöillä on oikeus ottaa haltuunsa valtion omistamaa maata, jos he osoittavat, että pystyvät viljelemään sitä tehokkaasti. Ongelma on se, että Veracel sanoo omistavansa nämä maat. Yhtiö on ajanut perheet tiehensä useita kertoja.

Maria da Silva kertoo muutaman vuoden takaisista tapahtumista.

Maria da Silva:
“He tulivat tänne autoineen iltakymmeneltä, ja ajovalot oli sammutettu. Heillä oli kirveet, ja he hajottivat ensin ystäviemme parakin. Sitten he tulivat meille, mutta olin valveilla. Kun he alkoivat hakata parakkiamme kirveillään, huusin, että täällä on ihmisiä sisällä. He käskivät vain lähteä.”

MOT:
“Onko tilanne paranemassa vai pahenemassa?”

Maria da Silva:
“Se vain pahenee.”

Antonio Ferreira kuvasi kun Veracel vain muutama viikko sitten tuli ajamaan ihmisiä pois.

Pienviljelijä:
“Lopettakaa. Ei, älkää! “Millä oikeudella tulette tänne ilman häätömääräystä?”

Veracelin edustaja:
“Maanomistajan oikeudella.”

Pienviljelijä:
“Niinkö?”

Veracelin edustaja:
“Veracel omistaa nämä maat.”

Pienviljelijä:
“Vai niin.”

Sotilaspoliisi tuli Veracelin apuun.

Pienviljelijä:
“Teillä ei ole oikeutta käydä käsiksi.”

Antoinio Ferreira:
“Sanotaan, että täällä Bahiassa valta on tuolla yhtiöllä. Yhtiön valkoisella paperiarkilla on enemmän merkitystä kuin oikeuslaitoksen asiakirjalla.”

Kun asukkaat kuulevat että menemme tapaamaan Veracelia, he haluavat lähettää terveisiä.

Maria da Silva:
“...emme mahtaneet mitään. Suunnatonta välinpitämättömyyttä. Saisitte kunnioittaa vähän meitäkin.”

Andreas Birmoser, toimitusjohtaja, Veracel:
“Hän kuuluu liikkeeseen, joka on vallannut laittomasti tilamme. Kuten jo kerroin, palauttamisprosessia hoitavat viranomaiset. Yhtiö ei sitä tee. Emme kannata väkivallan käyttöä. Se ei ole kuulunut tapoihimme. Näin me olemme toimineet aiemmin ja näin toimimme vastedeskin. He ovat kuitenkin vallanneet laittomasti maitamme.”

Antonio Ferreira:
“Koko pelto kasvoi maniokkia, mutta kasvit hävitettiin. He levittivät pellolle vaarallista myrkkyä.”

Andreas Birmoser, toimitusjohtaja, Veracel:
“Siitä ei ole näyttöä. Emme missään nimessä myrkytä kasviksia tai ruokaa.”

Kertomukset väkivallasta, korruptiosta ja myrkytetyistä viljelmistä eivät tule yllätyksenä konfliktia pitkään tutkineelle Markus Krögerille.

Markus Kröger, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto:
“Just täällä eteläisen Bahian alueella on Brasiliassa eniten maattomia perheitä maantien varsilla koko Brasiliasta, joka on siis todella paljon. Se on ollut erittäin rikas, monimuotoinen maaseutualue, jossa on ollut paljon hedelmätuotantoa, todella rikasta kaakaontuotantoa, maanviljelystuotantoa. Sitten kun tämmöiselle alueelle laitetaan tämmöinen yksilajinen puuplantaasi, eukalyptusplantaasia vain, jossa ei voi mitään muuta olla kuin sitä, niin siitä väistämättä seuraa tämmöisiä konflikteja. Nää ihmiset ei ole löytäneet työpaikkoja näitten tehtaiden myötä, vaan ne on vieny enemmän työpaikkoja kuin ne on tuonu.”

Vuosien varrella Veracel on ollut mukana noin kymmenessä oikeusjutussa, jotka ovat liittyneet muun muassa työoikeuteen ja ympäristörikoksiin, korruptioon sekä maakiistoihin. Kröger perehtyy monen brasilialaisviranomaisen tuottamiin asiakirjoihin, jotka koskevat alueen maaomistuksia.

Markus Kröger, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto:
“Siellä on todella paljon oikeusjuttuja menossa. Esimerkiksi tällä hetkellä Brasilian korkein oikeusviranomainen eli Comissão Nacional de Justiça, Brasilian kansallinen oikeuskomissio tutkii tällä hetkellä näitä ongelmia. Eli Veracel ja sitten näitä paikallisia, maistraatteja vastaavia cartorioita siitä, että he olisivat rikollisesti väärentäneet maadokumentteja, jotta he pystyisivät väittämään, että he omistaisivat maita, missä on sitten näitä ihmisiä, joilla on, maattomia tai pienviljelijöitä ja laittamaan sinne eukalyptusta. Elikkä siellä on monen tasoisia konflikteja, väkivaltaisia, tapahtuu oikeusasteissa ja näin poispäin.”

Krögerin mukaan kyse voi olla siitä, että Veracel kertoo omistavansa tuhansia hehtaareita alueella, mutta sillä on todiste koskien vain osaa maista. Joissain tapauksissa on käynyt ilmi, että yhtiö omistaa aivan eri maa-alueen kuin se väittää omistavansa.

Niin näyttää olevan myös Geraldon tapauksessa. Geraldo väittää, että asiakirjat osoittavat Veracelin omistavan maa-alueen kymmenien kilometrien päässä hänen tilastaan.

Geraldo Pereira:
“Vastenmielinen yhtiö, jota kaikki pelkäävät. Minä en pelkää, sillä minulla on paperit maiden omistamisesta.”

Geraldo on palkannut itselleen lakimiehen. Suurimmalla osalla pienviljelijöistä ei ole mahdollisuuksia käydä oikeutta Veracelia vastaan. Mutta Geraldo omistaakin yli 800 hehtaaria ja työllistää useita ihmisiä tilallaan.

Viime vuonna tuomioistuin ratkaisi asian Geraldon hyväksi ja määräsi Veracelin maksamaan korvauksia hänen maidensa käytöstä eukalyptuksen kasvattamiseen.

Veracel kuitenkin valitti päätöksestä ja Geraldon taistelu jatkuu.

Geraldo Pereira:
“Yhtiö on monikansallinen. Sillä on paljon taloudellista ja poliittista valtaa. Tuollaisen yhtiön voittaminen onkin erittäin vaikeaa. Omassa tapauksessani saan kiittää ensinnäkin Jumalaa ja toiseksi sitä, että asiakirjani osoittavat minut omistajaksi. Mitkään paperit eivät osoita, etteikö maa kuuluisi minulle. Sitä ei ole pystytty kiistämään, mutta jos Veracel saa vain pienimmänkin mahdollisuuden, se väittää maita omikseen ja häätää minut.”

Asianajaja Mario Junior hoitaa useita oikeusjuttuja Veracelia vastaan.

Mario Junior, asianajaja:
“Miksikö teen tätä? Minä en pelkää kuten muut. Veracel toimii väärin. Eunápolisin muut asianajajat eivät halua haastaa Veracelia. Etelä-Bahian maakiistat johtuvat siitä, että maita on hankittu keinoin, jotka eivät ole aina laillisia. Eräs Veracelin entinen työntekijä oli yhtiössä töissä 22 vuotta. Tuon "Giovannin" mukaan yhtiö kaappasi maita ottamalla ne haltuunsa. Tiloille vain mentiin, ja asiakirjoja varastettiin. Oli väkivaltaa ja uhkailuja, ja pienviljelijöiden mailla alettiin vain viljellä eukalyptusta."

Andreas Birmoser, toimitusjohtaja, Veracel:
“Olemme ostaneet kaikki maa-alueemme. Meillä on kaikki tarvittavat luvat toiminnallemme. Ne kattavat kaikki omistamamme maat.”

Tämän näkemyksen jakaa myös Veracelin suomalainen omistaja Stora Enso. Yhtiön johtoryhmän jäsen Markus Mannström käy Bahiassa useita kertoja vuodessa. Hänen mukaansa Stora Enso on täysin perillä Veracelin toiminnasta.

Markus Mannström, johtaja, Stora Enso Biomaterials:
“Veracell omistaa kaikki maat, mitkä on Veracellin maita. Meillä on täysin laillinen oikeus operoida kaikkia niitä maita mitä meillä on.”

MOT:
“Ja näihin löytyy dokumentit?”

Markus Mannström, johtaja, Stora Enso Biomaterials:
“Näihin löytyy dokumentaatio.”

Markus Mannström, johtaja, Stora Enso Biomaterials:
“No siltä osin kun meillä on tyytymättömyyttä niin totta kai meidän pitää mennä sinne kuuntelemaan, ymmärtämään ja keskustelemaan, että mistä se tyytymättömyys lähtee. Stora Ensolla on yksi toimintatapa, ihan sama missä päin maailmaa me operoidaan. Meillä on sama eettinen kompassi kaikilla eri alueilla jokaisessa eri maailman kolkassa. Ja se tapa, millä Stora Enso ohjaa omistajana ja tukee Veracellin toimintaa on täysin hyvän yritystavan ja hyvän etiikan mukaista.”

Konflikti Veracelin ja osan maattomista välillä äityi jokin aika sitten niin pahaksi, että yhtiö käynnisti neuvottelut maattomien yhdistysten kanssa. Veracel on sekä lahjoittanut että myynyt niille maata.

Andreas Birmoser, toimitusjohtaja, Veracel:
“Syynä ei ole se, etteikö meillä olisi asiakirjoja operoida mailla. Ymmärsimme kuitenkin, että tarvitsemme kestävän ratkaisun näitä perheitä varten. Näin yhtiö saattoi edistää alueen kehitystä ja lopettaa vuosia jatkuneen konfliktin.”

Osoittaakseen että Veracel kantaa yhteiskuntavastuuta, meidät viedään tapaamaan perheitä jotka taistelivat vuosia yhtiötä vastaan, mutta ovat nyt tehneet sopimuksen sen kanssa.

Perheet ovat saaneet myllyn kassavansa jauhamiseen.

Raquel Figueiredo:
“Kun he tulivat tänne, ajattelin, että koituisi ongelmia, mutta nyt tiedämme, että olemme saaneet paljon apuakin.”

Kiertoajelu jatkuu pataxointiaanien kylään. Myös he ovat tehneet sopimuksen ja Veracel on rakentanut kylään koulun ja kaivon.

Ubiratan Silva:
“Veracel on rakentanut meille muun muassa pohjavesikaivon. Sille olikin tarvetta, sillä vedestä on pulaa. Pyysimme Veraceliltä apua, ja tänne tultiin poraamaan meille kaivo.”

Kaikki alueen pataxointiaanit eivät kuitenkaan ole halunneet tehdä yhteistyötä Veracelin kanssa ja tämä on johtanut kiistoihin pataxojen keskuudessa.

Ubiratan Silva:
“Tiedän pataxo-intiaaneja, jotka vastustavat Veracelia eukalyptusviljelmien takia, jotka vievät laajoja alueita. Yritämme silti keksiä järkeviä ratkaisuja ja taistelemme kaikkien parhaaksi.”

Markus Kröger, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto:
“He oikeasti jakaa sitä maata ihan huomattavia määriä, tuhansia hehtaareja sitten näille maattomille, mutta he ei jaa sitä todellakaan ilmaiseksi vaan juuri näin, että osoittaa tiettyjä alueita, missä nää maattomat voi olla. Se on hyvin epämääräinen tämä suhde, että mikä se nyt sitten on. Siellä nää ihmiset, joitten luona mä oon käynyt, elää jatkuvassa pelossa, koska he ei ole vieläkään saaneet niitä virallisia asiakirjoja, jotka osoittaa, että tää olisi heidän maataan. Mutta tää on niin kuin hyvä askel eteenpäin.”

Tämä 2 de Julho - niminen kylä on äskettäin tehnyt sopimuksen Veracelin kanssa. Yhtiö tarjoutui myymään maat sillä ehdolla, että kukaan ei hae vahingonkorvauksia ja että Veracel saa viljellä osaa maista.

Lu Souza neuvotteli kylän 126 perheelle sopimuksen. Hänen mukaansa vaihtoehtoa ei ollut, koska Veracel oli jo hajottanut kylän seitsemän kertaa.

Lú Souza:
“Me täällä vuodesta 2009 lähtien asuneet tiedämme, ettei maa ole Veracelin vaan valtion. Neuvotteluissa jouduimme kuitenkin puun ja kuoren väliin. Istuimme neuvottelupöytään, ja he suostuivat myymään nämä maat meille. Emme ole tyytyväisiä. Mistä saamme 7 miljoonan realin kauppahinnan? (1,7 milj. €) Vuosittain meidän pitää maksaa 450 000 realin erä. (107 000 €) Kaikilla ei ole varaa edes ruokaan."

Markus Mannström, johtajaja, Stora Enso Biomaterials:
“Veracell ei pystyisi luovuttamaan tai myymään maita jollei sillä olisi laillinen oikeus näihin maihin. Koska nää maat me siirretään sitten uudelle omistajalle niin siellä on aina notaariprosessi välissä, jollon kaikki tietysti kun missä tahansa muuallakin ei voi myydä maata, jota ei omista. Eli tää on mun mielestä ihan oleellinen asia tässä ja toinen on sitten se, että kun me ollaan keskusteltu esimerkiks nyt viime syksynä näitten järjestöjen kanssa, niin eihän me pakoteta, täähän perustuu vapauehtosuuteen. Eli me tarjotaan heille mahdollisuus. Ne ehdot, mitkä me ollaan sinne luotu niin ne on ollu hyvin edulliset ajatellen näitten maattomien liikkeitä ja niitten tulevaisuutta.”

Markus Kröger, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto:
“Associação 2 de Julho on sellaisilla mailla osittain ainakin mitkä on valtion maata näiden valtion virallisten syyttäjiän ja arkistojen asiakirjojen mukaisesti.”

MOT:
“Entä Geraldon maat?”

Markus Kröger, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto:
“Geraldon maat myös on näiden dokumenttien valossa valtion maita, tai ei valtion maata vaan yksityismaata, ei siis firman maata, sellaista maata johon hänellä on omistusoikeus ja asumisoikeus.”

Myös Geraldolle on ehdotettu, että hän voisi ostaa viljelemänsä maan. Tarjous tuli, hieman hämmentävästi, Bahian sotilaspoliisien päälliköltä. Geraldo nauhoitti osan keskustelusta.

Geraldo Pereira:
“Omistan maan ja maksan verot. Minulla on paperit kaikesta. Hän ehdotti, että ostan maani, joista olen maksanut veroja jo 30 vuotta. Ostaisinko maani Veracelilta? Sanoin, että olen jo ostanut maani enkä aio maksaa niistä toista kertaa.”

Bahiassa leviää tieto siitä, että paikalla on suomalaisia journalisteja. Monet tyytymättömät viljelijät haluavat kertoa meille tarinansa.

Hieman yllättäen yhteyttä ottaa myös mies, joka kertoo olevansa Veracelin vartija. Hän haluaa tavata, koska hänellä on kerrottavaa. Sovimme tapaamisen muutaman päivän päähän.

Hän haluaa olla anonyymi, koska aihe on herkkä.

Yksityisellä radiokanavalla työskentelevä toimittaja Jean Ramalho soittaa Veracelin mainoksia - mutta ei kovin mielellään. Hänellä on kovia väitteitä siitä miten Veracel hiljentää mediaa mainossopimuksilla.

Jean Ramalho, toimittaja:
“Veracelilla on mainossopimus jokaisen media- ja lehtitalon kanssa. Näin se on ostanut
median hiljaiseksi. Sopimus estää mediaa käsittelemästä yhtiön konflikteja. Sopimus sitoo minuakin tällä radiokanavalla, mutta blogissani voin kirjoittaa, mitä haluan.”

Omassa blogissaan Ramalho on kirjoittanut alueen viljelijöistä ja heidän kamppailustaan Veracelia vastaan.

Jean Ramalho, toimittaja:
“ Yhtiö yrittää välttyä miljoonien vahingonkorvauksilta oikeudessa myymällä maata maattomille. Miten Veracelista tuli yhtäkkiä niin hyvä? Kymmenen vuotta yhtiö on häätänyt
ihmisiä omiksi väittämiltään mailta. Nyt se yhtäkkiä myykin maita, jotka se on jo tuhonnut.
Hintana on sopimus, jolla sitoudutaan luopumaan vahingonkorvausvaatimuksista. Ostajat velvoitetaan luovuttamaan osa maistaan, niin että Veracel voi hyötyä niistä jatkossakin. On monia avoimia kysymyksiä.”

Jean kertoo, että Veracel pyysi häntä keskustelemaan mahdollisesta yhteistyöstä, mutta hän ei sellaista halua tehdä.

Markus Mannström, johtajaja, Stora Enso Biomaterials:
“Median hiljentäminen tai muokkaaminen tai mediaan ei-eettisellä tavalla vaikuttaminenhan on osa korruptiota. Ei semmosta voi tehdä.

MOT:
“Niin mä juttelin toimittajan kanssa joka sanoi, että Veracell on tehnyt sopimuksen kaikkien mediayhtiöiden kanssa.”

Markus Mannström, johtajaja, Stora Enso Biomaterials:
“No ei kyllä. Täähän ois tavallaan omalla alueellaan korruptiota eli ei tämmöstä voi harrastaa. Ja tämmöstä Veracell ei harrasta, ei Stora Ensokaan.”

Seuraavana päivänä tapaamme meihin yhteyttä ottaneen vartijan. Hän kertoo työskentelevänsä Viselissä, joka on Veracelin alihankkijana toimiva vartiointiyritys.

Vartija:
“Veracelissa kaikki kyllä tietävät tästä, aina toimitusjohtajasta ja johtoportaasta alaspäin. He käyttävät mafian menetelmiä. He tietävät, että yrityksessämme on vartijoita, jotka eivät kaihda väkivaltaa. Nämä vartijat häpäisevät ja vahingoittavat köyhiä perheenisiä.”

Mies sanoo myös, että Veracelin työntekijä olisi lahjonut poliisin monimutkaisen rahansiirtoketjun avulla. Tämä on tuttu malli korruptoituneessa Brasiliassa.

Markus Mannström, johtajaja, Stora Enso Biomaterials:
“Veracell ei harrasta korruptiota. Ja korruptio on täysin vastoin Veracelllin sisäsiä sääntöjä, se on täysin vastoin Stora Enson sääntöjä ja jos niin, että jossain ilmenisi korruptiota, niin sillon ne henkilöt, jotka syyllistyy tämmösiin rikoksiin niin ne ei saa olla mukana enää ja sitten siinä tulee sitten seuraavia prosesseja tyypillisesti tuomioistuimessa.”

Markus Kröger, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto:
“Kyllä se niin on, että ei sitä voi, jos haluaa olla eettinen yritys, joka esimerkiksi pystyisi olemaan Dow Jones sustainability -indeksillä tai kestävyysstandardeilla olisi kestävä tai joka olisi sallittua, että suomalainen yritys näin tekisi tai EU-yritys tekisi näin, niin kyllä sen pitäisi esimerkiksi ensinnäkin välttää semmoisia tilanteita, missä voidaan hyväksikäyttää sitä, että ei ole toteutettu historiallisesti tärkeitä oikeudellisia muutoksia, että taattaisiin perusihmisoikeudet.”

Suomen valtio on Stora Enson suurimpia omistajia Solidiumin ja Ilmarisen kautta. Kumpikaan ei halua antaa haastattelua. Eläkevarojen vastuullisesta sijoittamisesta palkittu Ilmarinen vastaa sähköpostissaan käyvänsä Stora Enson kanssa keskusteluja Brasilian maakiistoista.

Geraldo Pereira:
“En ymmärrä, miten sijoittaja voi ostaa osakkeita yhtiöstä, joka kaappaa muiden maita.”

Antoinio Ferreira:
“Pyytäisimme suomalaisia ajattelemaan, että jos tarvitsette meitä selviytyäksenne, meidänkin pitää voida selviytyä.”

Jean Ramalho, toimittaja:
“Näin reportaasin Suomesta, joka teki vaikutuksen ja sai kateelliseksi. Maan koulutus on parhaimpia. Suomessa yritykset noudattavat myös lakeja. Onkin ikävää nähdä, että tuo yhtiö
rikkoo lakeja minun maassani. Yhtiö, joka saa kansani itkemään, tuleekin niin rehdistä maasta.”

Geraldo Pereira:
“En luovu maistani vaan jatkan taistelua. Omistusoikeuteni tunnustetaan vielä.”

Artikkelia muokattu 2.9.2019 klo 14.20: "Yhtiö valmistaa 1,1 miljoonaa tonnia valkaistua sellua vuodessa." – luku oli aiemmin virheellisesti 1,1 tonnia.