Hyppää pääsisältöön

Menetetty maa – Brasilialaiskylä taistelee Stora Ensoa vastaan
Menetetty maa – Brasilialaiskylä taistelee Stora Ensoa vastaan

Stora Enso on sekaantunut tulehtuneisiin maakiistoihin Brasiliassa. Sen puoliksi omistaman Veracelin väitetään antaneen lahjuksia ja syyllistyneen väkivaltaan pienviljelijöitä ja maattomia kohtaan. Taistelua viljelysmaista käydään keinoja kaihtamatta.

– Hyvä että tulitte, Antonio Ferreira sanoo, kun tapaamme hänet kapealla hiekkatiellä Bahian osavaltion eteläosassa.

– Brasilialainen media ei halua puhua kanssamme. Joko he tekevät yhtiölle töitä tai eivät välitä tavallisista brasilialaisista.

Kun Ferreira puhuu yhtiöstä, hän tarkoittaa Stora Enson puoliksi omistamaa Veracelia. Veracel omistaa laajoja maa-alueita eteläisessä Bahiassa.

Ongelma on, että useissa tapauksissa on epäselvää, mitkä maat yhtiö oikeasti omistaa ja miten se on hankkinut ne.


Ulkokeittiö




Ulkokeittiö
Kuva: Jessica Stolzmann / Yle
MOT

Pieni kylä, jossa olemme, on nimeltään Santa Cruz Cabrália. Se on noussut maalle, jonka omistajuudesta kiistellään. Kylästä on vain lyhyt automatka Eunápolisin kaupunkiin.

Tien laidalla kallistelee pitkä rivi hökkeleitä. Niissä asuu 60 perhettä, jotka elättävät itsensä kasvattamalla papuja ja kassavaa ympäröivillä pelloilla.

Kassava, joka myös tunnetaan maniokkina, on alueen tärkein viljelyskasvi. Mukulat jauhetaan jauhoksi, jota käytetään kaikessa ruoanlaitossa.

Kyläläiset viljelevät pääasiallisesti omiin tarpeisiinsa. Jos jotain sattuu jäämään yli, se myydään markkinoilla.

Astumme sisään yhteen hökkeleistä. Kupit ja kattilat on asetettu siistiin riviin seinän viereen. Juoksevaa vettä ei ole, ja sähköäkin vain ajoittain.

Riisi ja pavut keitetään avotulella ulkokeittiössä.

Heillä oli kirveet. Ensin he hajottivat ystäviemme talon. Sen jälkeen he tulivat meille.― Maria da Silva

– Meillä on oikeus tähän maahan, mutta yhtiö tulee tänne ja tuhoaa koko omaisuutemme. Tämä on valtion maata. Veracel ei omista sitä, Ferreira sanoo.

Hän viittaa Brasilian perustuslakiin, joka antaa maattomille oikeuden ottaa haltuunsa valtion maita, jos he osoittavat pystyvänsä viljelemään niitä tehokkaasti.

Antonio Ferreira ja muut kyläläiset ovat taistelleet Veracelia vastaan vuosikausia. He ovat järjestäytyneet. Kylän keskellä liehuvassa lipussa lukee URC (União da Resistência Camponesa, vapaasti suomennettuna Viljelijöiden vastarintaliike)

– Veracelin ja poliisien viimeisimmästä käynnistä ei ole kuin muutama viikko, kertoo Ferreira. Hän kuvasi tapahtumat puhelimellaan.

Ferreira kertoo, että vartijoilla ja poliiseilla olisi pitänyt olla mukanaan virallinen häätömääräys. Sellaista heillä ei kuitenkaan ollut, hän sanoo.

– Yhtiö sanoo, että se päättää asioista täällä. Mitään oikeuden papereita ei tarvita.

Maria Da Silva ja lapsenlapset
Maria da Silva ja hänen lapsenlapsensa. Maria Da Silva ja lapsenlapset Kuva: Jessica Stolzmann / Yle MOT

Samassa kylässä asuva Maria da Silva kertoo eräästä illasta muutama vuosi sitten. Veracelin vartijat hajottivat koko kylän.

– He tulivat tänne myöhään illalla, autojen ajovalot sammutettuina. Olimme jo nukkumassa. Heillä oli kirveet mukana. Ensin he hajottivat ystäviemme talon. Sitten he tulivat meille, mutta minä olin hereillä. Huusin heille, että talossa on ihmisiä. Mutta he vain jatkoivat. Me pelkäämme heitä.

Kun Maria da Silva kuulee, että olemme menossa tapaamaan Veracelin toimitusjohtajaa, hän haluaa lähettää omat terveisensä.

Veracel kiistää kovat otteet

Veracelin toimitusjohtaja Andreas Birmoser ottaa meidät vastaan suomalaisessa hirsimökissä eteläisen Bahian suurimman kaupungin Eunápolisin lähistöllä. Kun suomalaiset tulivat alueelle vuonna 2005, hirsimökki toimi saunana.

Nyt kiuas on poistettu ja ilmastointi pitää mökin viileänä. Ulkolämpötila on 40 astetta varjossa.

– Tietyt maattomien järjestöt ovat meille ongelma, mutta emme koskaan käytä väkivaltaa heitä vastaan. Vartijoitamme on koulutettu kunnioittamaan ihmisoikeuksia, sanoo Birmoser. Hän lisää, että terveisiä lähettäneet kyläläiset oleskelevat laittomasti yhtiön mailla.

Sana kiirii, että Bahiassa vierailee suomalaisia journalisteja. Samaan aikaan kun tapaamme Birmoserin, saamme viestin mieheltä, joka kertoo työskentelevänsä Veracelin vartijana. Hän haluaa tavata, sillä hänellä on kerrottavaa. Sovimme tapaamisen muutaman päivän päähän.

Veracelia vastaan on parhaillaan käynnissä useita oikeusjuttuja.― Markus Kröger, tutkija

Veracelin omistaa puoliksi suomalaisruotsalainen metsäjätti Stora Enso ja puoliksi brasilialainen Suzano-yhtiö. Stora Enson suurin yksittäinen omistaja on Suomen valtio Solidiumin kautta. Lisäksi omistajiin kuuluu mm. työeläkeyhtiö Ilmarinen.

Veracel valmistaa vuosittain 1,1 miljoonaa tonnia valkaistua sellua. Puolet menee Stora Ensolle, joka vie sellun Suomeen ja Aasiaan. Siitä tehdään muun muassa taidepaperia, kosmetiikkapakkauksia ja nuudelikuppeja.

Eteläisessä Bahiassa Veracelilla on yli 200 000 hehtaaria maata, josta puolet on eukalyptusviljelmiä.

Olosuhteet ovat suotuisat. Täällä on sopivasti aurinkoa, sadetta ja lämpöä. Eukalyptuspuut ovat kaadettavissa jo kuuden vuoden jälkeen. Vastaavan puun kasvaminen täyteen mittaansa Suomessa kestäisi 60–70 vuotta.

Eukalyptusviljelmillä ei juuri ole muita kasveja tai eläimiä.
Hiljaisuutta eivät riko lintujen tai muiden eläinten äänet.
Vain kuivat lehdet rapisevat jalkojen alla.

Muinoin atlanttinen sademetsä, Mata Atlântica, peitti suuren osan eteläisestä Bahiasta. Sademetsä kuuluu maailman lajirikkaimpiin ekosysteemeihin.

Se on myös erittäin uhanalainen. Vuosikymmenten maanviljelyn ja karjanhoidon seurauksena alkuperäisestä sademetsästä on jäljellä vain seitsemän prosenttia.

Kartta: Etelä-Amerikka
Kartta: Etelä-Amerikka MOT,Brasilia,Stora Enso,Eunápolis,Bahia,karttapohjat,jessica stolzmann

Veracel osallisena yli tuhannessa oikeusjutussa

Vuosien varrella Veracel on ollut osallisena yli tuhannessa oikeusjutussa, jotka ovat koskeneet muun muassa työoikeuskiistoja, ympäristörikoksia ja maakiistoja.

– Parhaillaan on käynnissä monta oikeusjuttua. Esimerkiksi Brasilian korkein oikeusviranomainen Commissão Nacional de Justicia tutkii, onko Veracel yhdessä paikallisten maistraattien kanssa väärentänyt asiakirjoja niin, että yhtiö voi väittää omistavansa maita, joilla asuu maattomia, sanoo apulaisprofessori Markus Kröger Helsingin yliopistosta. Hän tutkii eteläisen Bahian maanomistuksia käymällä läpi asiakirjoja eri viranomaisrekistereissä.

Meillä on täysin lailliset perusteet toimia maillamme.― Markus Mannström, Stora Enso

Sekä Veracel että sen toinen omistaja Stora Enso kiistävät asiakirjaväärennökset. Veracelin toimitusjohtaja Andreas Birmoser sanoo, että kaikki maat on ostettu hyvässä uskossa ja kaikki yhtiön paperit ovat kunnossa.

Samaa kertoo Stora Enson johtoryhmän jäsen Markus Mannström, joka on myös Veracelin hallituksen jäsen. Tapaamme hänet Stora Enson pääkonttorissa Helsingissä.

Markus Mannström
Markus Mannström on Stora Enson johtoryhmän ja Veracelin hallituksen jäsen. Hän käy usein Bahiassa. Markus Mannström Kuva: Taisto Lapila / Yle MOT

– Meillä on täysin lailliset perusteet toimia maillamme. Olemme ostaneet suurimman osan maasta yhdessä yhteistyökumppanimme kanssa 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Kaikesta on paperit.

Mannström tietää, että jotkut kyläläiset ovat tyytymättömiä. Siitä syystä Veracel ryhtyi seitsemän vuotta sitten käymään aktiivista keskustelua muutaman järjestön kanssa.

Osa pienviljelijöistä teki sopimuksen Veracelin kanssa

Veracel on tehnyt sopimuksen kymmenen maattomia edustavan järjestön kanssa. Yhtiö kertoo myyneensä tai lahjoittaneensa maattomille 20 000 hehtaaria maata.

– Emme luovu maistamme siksi, että emme omistaisi niitä. Haluamme löytää näille perheille kestävämmän ratkaisun, sanoo Birmoser.

Osoittaakseen, että yhtiö kantaa yhteiskuntavastuunsa, Veracel vie meidät kiertoajelulle. Tapaamme perheitä, jotka aiemmin olivat maattomia, mutta ovat nyt tehneet sopimuksen Veracelin kanssa. Eräs kylä on saanut Veracelilta myllyn, jolla kyläläiset voivat jauhaa kassavansa.

- Aiemmin ajattelin, että Veracel on hirviö. Mutta he ovat tehneet paljon hyvää meille, sanoo Raquel Figuiredo. Hän osoittaa eukalyptustukkeja, jotka Veracel on lahjoittanut.

Toinen kylä on saanut yhtiöltä koulun ja kaivon. Kylässä asuu pataxóintiaaneja.


Ubiratan Silva




Ubiratan Silva
Kuva: Jessica Stolzmann / Yle
MOT

Ubiratan Silva on kylän päällikkö, eli cacique. Hän katselee televisiosta ruokaohjelmaa kun menemme vierailulle. Silva on tyytyväinen, että hänen kylänsä teki sopimuksen Veracelin kanssa.

Ensin piti odottaa muutama vuosi, että Veracelin kasvattama eukalyptus olisi täydessä mitassaan ja kaadettaisiin. Sen jälkeen he saivat muuttaa kylään.

– Tiedän, että kaikki pataxót eivät halunneet tehdä Veracelin kanssa yhteistyötä. Se on jakanut meitä, Ubiratan Silva sanoo.

Maata ostetaan ja myydään, mutta kuka on omistaja?

Lú Souza, joka edustaa Associação 2 de Julho -järjestöä, teki viime syksynä elämänsä vaikeimman päätöksen.

Lu Souza
Lú Souza uskoo, ettei Veracel omistanut myymiänsä maita. Lu Souza Kuva: Jessica Stolzmann / Yle MOT

Veracel oli tarjoutunut myymään järjestölle maata. Lú Souza ja kylän 126 perhettä olivat pitkään kahden vaiheilla. Viimein he päättivät suostua kauppaan.

Nyt heitä on alkanut kaduttaa. Perheet pelkäävät, etteivät koskaan saa kallisarvoisesta maastaan mitään papereita.

He epäilevät, ettei Veracel omistanut myymiänsä maita.

– Aika moni meistä uskoo, että valtio omistaa nämä maat. Siksi emme oikeastaan halunneet tehdä Veracelin kanssa sopimusta, kertoo kylän edustaja Lú Souza.

Kaksi miestä tekee leipää
Kaksi miestä tekee leipää Kuva: Jessica Stolzmann / Yle MOT,jessica stolzmann
Kyläläiset päättivät kuitenkin allekirjoittaa sopimuksen.

Kyläläisten vastahakoisesti hyväksymään sopimukseen liittyy ehtoja. Kyläläisten täytyy luopua vahingonkorvauskanteista Veracelia kohtaan. Heidän täytyy myös antaa yhtiön kasvattaa eukalyptusta osalla maistaan.

Pienviljelijät joutuvat maksamaan maistaan yli 100 000 euroa vuodessa 17 vuoden ajan. Kauppahinta nousee yhteensä noin kahteen miljoonaan euroon. Jokainen perhe maksaa 800 euroa vuodessa.

Jos perhe ei maksa, Veracelilla on oikeus perua sopimus, Lú kertoo.

– Mistä me ne rahat otamme? Täällä on perheitä, joilla ei ole edes varaa lounaaseen joka päivä.

Stora Enson Markus Mannström tuntee sopimukset hyvin. Hän sanoo, että kyläläiset saivat ostaa maat edullisesti, alle markkinahinnan.

– Tämä perustui vapaaehtoisuuteen. Kukaan ei pakottanut heitä, hän sanoo.

Mannström lisää, että Veracel ei olisi voinut myydä maata, ellei sillä olisi ollut omistajuudesta papereita.

He ovat kävellet pihoille ja uhanneet ampua asukkaat elleivät nämä häivy.― Markus Kröger, tutkija

Kivenheiton päässä Stora Enson pääkonttorista, Helsingin yliopiston työhuoneessa, kuulemme, ettei väite välttämättä pidä paikkaansa.

Markus Kröger nostaa pöydälleen pinon virallisia asiakirjoja.

Niiden joukosta hän löytää asiakirjan, jonka perusteella Lú Souza on oikeassa. Valtio omistaa ainakin osan niistä maista, joille 2 de Julho -kylä levittäytyy.

– Nämä ovat virallisia rekistereitä ja valtionsyyttäjän arkiston asiakirjoja, Kröger kertoo.

Krögerin mukaan on olemassa todisteita siitä, että Veracelin edeltäjä syyllistyi väkivaltaisiin maakaappauksiin 1980- ja 90-luvuilla.

– He ovat kävellet pihoille ja uhanneet ampua asukkaat, elleivät nämä häivy. Tällaisista toimintatavoista on useita kertomuksia ja todistajanlausuntoja.

Markus Kröger
Markus Kröger on viettänyt pitkiä aikoja Bahiassa tutkiessaan alueen maakiistoja. Markus Kröger Kuva: Yle MOT,jessica stolzmann

Kröger kertoo, että osavaltion poliisin arkistoissa on lausuntoja 80-luvun alusta. Niissä poliisi kertoo laajojen alueiden laittomista haltuunotoista ja väärennetyistä omistusasiakirjoista.

Vartija väittää Veracelin lahjoneen poliiseja

Veracelin mainos raikaa radiosta kun ajamme eteläistä Bahiaa ristiin rastiin. Veracel kertoo olevansa aktiivinen osa yhteiskuntaa ja työskentelevänsä luonnon puolesta.

Harva mediayhtiö kertoo Veracelin maakiistoista. Paikallinen toimittaja sanoo sen johtuvan siitä, että Veracel on solminut medioiden kanssa mainossopimuksia, ja sillä tavoin vaientanut ne.

Autoradiossa pirteä ääni kertoo, että Veracel on istuttanut maillaan sademetsää alalle, joka vastaa 9000:ta jalkapallokenttää.

Sitä mainoksessa ei kerrota, että laki velvoittaa yhtiön toimimaan näin. Kaikkien maanomistajien täytyy istuttaa sademetsää osalle maistaan.


Kyläläisiä hevoskärryjen kyydissä




Kyläläisiä hevoskärryjen kyydissä
Kuva: Jessica Stolzmann / Yle
MOT,jessica stolzmann

Viimeisenä päivänämme Bahiassa tapaamme meihin yhteyttä ottaneen vartijan. Sopivan ajan löytäminen on ollut vaikeaa, koska hän työskentelee öisin ja nukkuu päivisin.

Miestä hermostuttaa. Hän pelkää, että hänet tunnistetaan. Hän ei halua, että kukaan ohikulkija näkee hänen puhuvan ulkomaalaisten toimittajien kanssa.

Hän kertoo työskentelevänsä vartiointiyhtiö Viselissä, joka on Veracelin alihankkija.

Kun kysymme, miksi hän otti meihin yhteyttä, hän kertoo olevansa kyllästynyt Veracelin likaiseen peliin.

Emme paljasta miehen henkilöllisyyttä. Aihe on herkkä, ja mies ottaa suuren riskin puhuessaan meille.

He käyttäytyvät kuin mafia. He tietävät, että yrityksessämme on vartijoita jotka eivät kaihda väkivaltaa.― Nimetön vartija

– Veracelissa kaikkien täytyy tietää mitä tapahtuu, toimitusjohtajaa ja johtoa myöten. He käyttäytyvät kuin mafia. He tietävät, että yrityksessämme on vartijoita, jotka eivät kaihda väkivaltaa. He solvaavat ja vahingoittavat pienviljelijöitä.

Mies väittää myös, että Veracelin työntekijä välikäsien avulla olisi lahjonut poliiseja hoitamaan yhtiön likaisen työn.

Hän kuvailee monimutkaista rahansiirtojen ketjua yhtiöiden, viranomaisten ja yksityishenkilöiden välillä. Sen kaltaiset järjestelyt ovat yleisiä Brasiliassa, jossa korruptio on arkipäivää.

Markus Mannström kiistää väitteet. Sekä Stora Enso että Veracel vastustavat kaikenlaista korruptiota.

– Ryhdymme heti toimenpiteisiin, jos toiminnassamme ilmenee lahjontaa. Henkilöt, jotka käyttävät sellaisia menetelmiä, eivät jatka palveluksessamme, hän sanoo.

Papujen kuorintaa
Santa Cruz de Cabrálian kyläläiset ovat kokoontuneet yhdessä perkaamaan papuja. Papujen kuorintaa Kuva: Jessica Stolzmann / Yle MOT

Santa Cruz Cabrálian tienvarsikylässä kyläläiset ovat kerääntyneet yhteen. Maahan on levitetty liina ja sen päälle on kaadettu papuja. Kyläläiset istuvat kulhot syleissään perkaamassa papuja.

Viljelmistä saadut tulot jaetaan kyläläisten kesken.

Antonio Ferreira ei aio luovuttaa. Hän ei halua tehdä Veracelin kanssa yhteistyötä. Hän uskoo, että vielä tulee päivä, jolloin osoittautuu, ettei Veracel omista maata, vaan valtio.

Silloin Brasilian perustuslaki antaa hänelle oikeuden viljellä maata saadakseen toimeentulon. Lain tarkoitus oli, että maattomat eivät joutuisi elämään sosiaalituen varassa vaan heillä olisi mahdollisuus elättää itsensä.

Sitä Ferreira toivoo. Että hän voisi elättää itsensä.

– Haluan lähettää suomalaisille terveisiä. Ymmärrämme, että Suomi tarvitsee Brasiliaa pärjätäkseen. Mutta meidänkin täytyy elää.

"Haluan lähettää suomalaisille terveisiä. Ymmärrämme, että Suomi tarvitsee Brasiliaa pärjätäkseen. Mutta meidänkin täytyy elää." – Antonio Ferreira

MOT: Metsäjätin kovat otteet maailmalla
Stora Enso on sekaantunut tulehtuneisiin maakiistoihin Brasiliassa. Sen puoliksi omistaman Veracelin väitetään antaneen lahjuksia ja syyllistyneen väkivaltaan pienviljelijöitä ja maattomia kohtaan. Yhtiö kiistää väitteet.
maanantaina 25.2.2019 Yle Areena klo 12 ja Yle TV1 klo 20
Toimittaja: Jessica Stolzmann, Kuvat: Jessica Stolzmann ja Taisto Lapila, Videot: Oscar Romero, Grafiikka: Riikka Kurki ja Martin Huldin, Verkkotaitto: Riikka Kurki, Tuottaja: Marko Hietikko

Artikkelia muokattu 25.2.2019 klo 13.04: "Veracel on istuttanut maillaan sademetsää alalle, joka vastaa 9000:ta jalkapallokenttää" – luku oli aiemmin virheellisesti 96.
Artikkelia muokattu 25.2.2019 klo 17.33: "Stora Enson suurin yksittäinen omistaja on Suomen valtio Solidiumin kautta. Lisäksi omistajiin kuuluu mm. työeläkeyhtiö Ilmarinen" – Ilmarinen ei ole valtio-omisteinen, kuten jutussa aiemmin virheellisesti luki.