Hyppää pääsisältöön

Laatua lapsille

Suomen sinfoniaorkesterit tekevät lastenkonsertteja minkä ehtivät, mutta isolle orkesterille kunnolla työstetyt, sopivan dramatisoidut ja ammattilaisten liidaamat projektit ovat harvassa. Yksi niistä on dramatisoitu konsertti Aave pyykkinarulla, jonka Tapiola Sinfonietta kantaesitti pari vuotta sitten. Tuula Korolaisen kummitusrunot, Timo Klemettisen sävellykset ja Jarkko Kiisken orkesterisovitukset ovat niin vetävä yhdistelmä, että konsertti on päätynyt muidenkin orkesterien käyttöön - ja saatu nyt myös levylle.

Aave pyykkinarulla
Aave pyykkinarulla Uudet levyt

Klemettilälle lastenrunojen säveltäminen on jo pitkään ollut sydämen asia ja Kiiski puolestaan on monialainen ammattisovittaja. Musiikin puolesta levy onkin miellyttävä jatkumo karaktääriltään vaihtelevia, popahtavia kummituskappaleita, joissa sinfoniaorkesterin sointia ei ole tukotettu rumpusetillä tai komppiryhmällä. Poppia lapset saavat kuulla muutenkin, joten hienoa että tällä levyllä Tapiola Sinfoniettan soitinryhmät pääsevät selvästi mutta akustisesti esiin. Jozsef Hars kapellimestarina pitää kyllä myös sen svengipuolen vetävänä.

Solisteista Tarja Luoma ja Ulla Piispanen välttävät ansiokkaasti kaikki lapsille laulamisen sudenkuopat, mutta ääniltään ja ilmaisultaan he ovat melko neutraaleja, jopa varovaisia. Sen sijaan Tapiola Sinfoniettan kontrabassorivistöstä solistiksi hypännyt Matti Tegelman laulaa karismaattisella, Kirka-vaikutteisella 70-luvun iskelmäpop-äänellä, ja vetelee bassolinjat ja näyttämötyön samalla. Loistavaa että tällainenkin osaaminen löytää nykyorkestereissa paikkansa.

Konsertin kevyt juoni ei levyltä hahmotu, eikä tarvitsekaan. Neljäntoista yksittäisen kummituskappaleen rikkaat soinnit ja jännittävät sanat riittävät pitämään pienen kuulijan mielenkiintoa yllä, vaikka kunnon kertosäkeitä ei oikein ota löytyäkseen. Levyn loppuun luettu musiikkitarina on siis oikeastaan turha, etenkin kun Tuula Korolainen lukee sen kömpelösti eikä äänityskään ole luonteva.

Aave pyykkinarulla, san. Tuula Korolainen, säv. Timo Klemettinen, sov. Jarkko Kiiski. - Tarja Luoma ja Ulla Piispanen, laulu, Matti Tegelman, laulu, sähköbasso ja kontrabasso, ja Tapiola Sinfonietta/Jozsef Hars. (Alba, ABACD 20)

Kuuntele Uudet levyt 26.2.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Niin vähän kuin mahdollista on musiikissa paljon

    Levyarvostelu

    Trio Peltomaa Fraanje Perkolan uutuuslevyä Aer on vaikea lokeroida tai kuvailla mutta helppo kuunnella. Se pöyhii ainakin minun sieluni syvyyksiä hiljaisilla, rauhallisilla liikkeillä, joissa on sekä ymmärtäväistä lempeyttä että vastustamatonta voimaa. Keskiaikaista musiikkia on ennenkin yhdistetty ajattoman nykyaikaiseen improvisaatioon, mutta harvoin näin tyylikkäästi.

  • Kopatchinskaja soittaa nykymusiikkia kuin musiikkia

    Levyarvostelu

    Viulunsoiton luonnonvoima nimeltä Patricia Kopatchinskaja on löytänyt reitin sydämeeni tutulla mutta harvinaisella keinolla. Hän soittaa tinkimätöntä nykymusiikkia, mutta niin persoonallisella, luonnollisella ja mukaansatempaavalla tavalla, että se kuulostaa aivan musiikilta. Niin käy myös Kopatchinskajan uutuuslevyllä Plaisirs illuminés, jolla hän yhdistää voimansa Camerata Bernin ja sellisti Sol Gabettan kanssa.

  • Syviä aiheita lapsikuorolla

    Levyarvostelu

    Jyväskylä on pedagogian suurkaupunki, mistä kertoo sekin että siellä peruskouluilla on oma edustuskuoro, Vox Aurea - ja mikä kuoro se onkaan! Viitisenkymmentä hyvin laulavaa lasta ja nuorta, jotka pystyvät esittämään tyypillistä nykykuoromusiikkia, lauluyhtye-tyylistä pehmopoppia ja kaikkea siltä väliltä. Sellaisen valikoiman sisältää myös Vox Aurean uutuuslevy Pato, joka koostuu kuoron 2010-luvulla kantaesittämistä tilaussävellyksistä.

  • Ville Rusanen saa luontokokemukset soimaan

    Levyarvostelu

    Baritoni Ville Rusanen voitti Lappeenrannan laulukilpailun vuonna 2004 ja on sen jälkeen tehnyt kansainvälistä oopperauraa. Oman profiililevyn tekemiseen Rusaselle kuitenkin avautui mahdollisuus vasta kun korona tyhjensi kalenterit häneltä ja pianisti Pami Karvoselta. Teemaksi tuli suomalainen luonto, joka on monin tavoin lähellä molempien sydäntä - ja se myös kuuluu.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua