Hyppää pääsisältöön

Laatua lapsille

Suomen sinfoniaorkesterit tekevät lastenkonsertteja minkä ehtivät, mutta isolle orkesterille kunnolla työstetyt, sopivan dramatisoidut ja ammattilaisten liidaamat projektit ovat harvassa. Yksi niistä on dramatisoitu konsertti Aave pyykkinarulla, jonka Tapiola Sinfonietta kantaesitti pari vuotta sitten. Tuula Korolaisen kummitusrunot, Timo Klemettisen sävellykset ja Jarkko Kiisken orkesterisovitukset ovat niin vetävä yhdistelmä, että konsertti on päätynyt muidenkin orkesterien käyttöön - ja saatu nyt myös levylle.

Aave pyykkinarulla
Aave pyykkinarulla Uudet levyt

Klemettilälle lastenrunojen säveltäminen on jo pitkään ollut sydämen asia ja Kiiski puolestaan on monialainen ammattisovittaja. Musiikin puolesta levy onkin miellyttävä jatkumo karaktääriltään vaihtelevia, popahtavia kummituskappaleita, joissa sinfoniaorkesterin sointia ei ole tukotettu rumpusetillä tai komppiryhmällä. Poppia lapset saavat kuulla muutenkin, joten hienoa että tällä levyllä Tapiola Sinfoniettan soitinryhmät pääsevät selvästi mutta akustisesti esiin. Jozsef Hars kapellimestarina pitää kyllä myös sen svengipuolen vetävänä.

Solisteista Tarja Luoma ja Ulla Piispanen välttävät ansiokkaasti kaikki lapsille laulamisen sudenkuopat, mutta ääniltään ja ilmaisultaan he ovat melko neutraaleja, jopa varovaisia. Sen sijaan Tapiola Sinfoniettan kontrabassorivistöstä solistiksi hypännyt Matti Tegelman laulaa karismaattisella, Kirka-vaikutteisella 70-luvun iskelmäpop-äänellä, ja vetelee bassolinjat ja näyttämötyön samalla. Loistavaa että tällainenkin osaaminen löytää nykyorkestereissa paikkansa.

Konsertin kevyt juoni ei levyltä hahmotu, eikä tarvitsekaan. Neljäntoista yksittäisen kummituskappaleen rikkaat soinnit ja jännittävät sanat riittävät pitämään pienen kuulijan mielenkiintoa yllä, vaikka kunnon kertosäkeitä ei oikein ota löytyäkseen. Levyn loppuun luettu musiikkitarina on siis oikeastaan turha, etenkin kun Tuula Korolainen lukee sen kömpelösti eikä äänityskään ole luonteva.

Aave pyykkinarulla, san. Tuula Korolainen, säv. Timo Klemettinen, sov. Jarkko Kiiski. - Tarja Luoma ja Ulla Piispanen, laulu, Matti Tegelman, laulu, sähköbasso ja kontrabasso, ja Tapiola Sinfonietta/Jozsef Hars. (Alba, ABACD 20)

Kuuntele Uudet levyt 26.2.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • RSO:n Kullervossa vain makuasioista voi kiistellä

    Levyarvostelu

    Sibeliuksen Kullervo on Suomen musiikin merkittävin yksittäinen teos, kansallissäveltäjämme läpimurto. Kun Radion sinfoniaorkesteri levyttää Kullervon ylikapellimestarinsa Hannu Linnun johdolla, kuulijan sopii odottaa vakaasti harkittua, painokasta tulkintaa, ja juuri sellainen on Ondinen julkaisema uutuus - mutta kilpailu on kovaa, eikä täydellistä Kullervoa ole vieläkään tehty.

  • Ahmas ottaa urut vakavasti

    Levyarvostelu

    Fagotisti-säveltäjä Harri Ahmaksen musiikki on yleensä mukavaa kuultavaa ja soittimellista. Pidän hänen leppoisan värikkäistä puhallinkappaleistaan, mutta Ahmas välttelee modernismin harmaita alueita menestyksekkäästi myös suuren mittakaavan teoksissa, etenkin konsertoissa. Urkutohtori Jan Lehtolan levytystehtaan uutuustuote esittelee nyt Ahmaksen urkuteokset, ja niiden perusteella Ahmas ottaa urut vakavasti, ehkä liiankin.

  • Suomen vaihtoehtoinen pianomusiikkihistoria

    Levyarvostelu

    Pianotohtori Risto-Matti Marin tunnetaan paitsi taiturillisuudesta myös tutkivasta asenteesta ohjelmistoon. Uudella levyllä "Piilotettuja aarteita" Marin kirjoittaa suomalaisen pianomusiikin vaihtoehtohistoriaa - kansallisromanttisten miniatyyrien ja Sibeliuksen sijaan tarjolla on saksalaisen perusromantiikan vaikutteita ja laajempia teoksia.

  • Kevyet mullat Officium-projektille

    Levyarvostelu

    The Hilliard Ensemblen ja Jan Garbarekin levy Officium oli minulle mullistava musiikkielämys julkaisuvuonnaan 1994. Garbarek täytti varhaisen polyfonian rakoja terävästi saksofonillaan, mutta Hilliard Ensemblen kiinteä sointi ja kivikirkon kaiku silottivat kokonaisuudesta musiikillista neroutta, ja levy poiki pari jatko-osaa ja tuhat keikkaa. Mutta kaikella on aikansa, todistaa Officium-projektin jäähyväiskiertueelta taltioitu livelevy "Remember me, my dear".

Lue myös - yle.fi:stä poimittua