Hyppää pääsisältöön

Pluralistinen katarsis Zimmermannin tapaan

Bernd Alois Zimmermannin ilmaisu säveltäjänä kehittyi kohti yhä tehokkaampaa pessimismin ja väkivallan ilmaisua yhä moninaisemmin keinoin. Juuri moninaisuus oli Zimmermannin taiteen ydin. Hän koki toivottomuutta, kun taide oli lipsahtamassa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kaikkien keinovarojen vapaaksi mutta merkityksettömäksi sekoitteluksi - ja juuri sillä sekoittelulla hän kävi toivottomuuden kimppuun.

Zimmermann / RSO & Lintu
Zimmermann / RSO & Lintu Uudet levyt

RSO:n uutuuslevyn varhaisin teos, viulukonsertto, leikkaa hengästyttävän rajusti ryminästä toiseen, mutta levyn kontekstissa se on napakka pikkukappale. Viulutähti Leila Josefowicz joutuu etsimään viuluilmaisunsa äärirajoja ja löytää ne. Soinnin hienouksista ei kannata tässä yhteydessä puhua - kyse on energian määrästä ja laadusta, ja ne ovat kohdallaan, paljon paremmat kuin Zehetmairin levytyksessä. Myös RSO paukuttaa mukana todella napakasti mukana.

Levyn välipala, orkesteripreludi Photopsis, rauhoittaa tapahtumisen tempoa ja keskittyy pitkälinjaiseen sointikehittelyyn, jonka hyytävyydestä nykyiset pastellisävyillä maalaavat koloristit voisivat oppia paljon. Kuulija ei kuitenkaan saa hengähdystaukoa, koska teos sisältää yllin kyllin myös hirvittävää rääkymistä. RSO toteuttaa viiltävät tehot kirurgisella tarkkuudella.

Ja sitten levy pääsee asiaan. Bernd Alois Zimmermannin pääteos, ooppera Die Soldaten, on piinallisen raskas ja vaativa esitettävä, joten Zimmermann teki siitä pelkistetyn konserttiversion, vokaalisinfonian. Heittelehtivien äänimassojen, piinallisen kollaasitekniikan ja fragmentaarisen avantgardelaulun kauhugallerian toteuttaminen on ollut Hannu Linnulle sopiva haaste, ja kas ihmettä, musiikissa pysyy kuin pysyykin joku tolkku, ja jokaisen leikkauksen reunalla kuulija jää odottamaan, mitä sitten. Solistijoukkokin suunnistaa ryteikössä vakuuttavasti, kärjessä sopraano Anu Komsi, jonka voimakas mutta intonaatioltaan tarkka ilmaisu on tarttunut myös muihin.

Koko oopperaan verrattuna vokaalisinfonia tuntuu mittasuhteiltaan ja keinovaroiltaan siedettävämmältä ja siksi myös tehokkaammalta. Katarsis on nimittäin eri asia kuin nitistäminen. Nyt levyn jaksaa juuri ja juuri kuunnella, ja kuuntelun jälkeen on välttämätöntä huokaista hetki, purkaa äärimmäistä musiikkikokemusta luotettavan ystävän kanssa vaikkapa oluttuopposen äärellä, ja päättää ettei enää ikinä kuuntele Bernd Alois Zimmermannia - ennen ensi kertaa. Jotain siinä on, ja sen jonkin RSO tarjoillee muodossa joka herättänee kansainvälistä huomiota.

Bernd Alois Zimmermann: Viulukonsertto; Photoptosis; Die Soldaten. - Leila Josefowicz, viulu, Anu Komsi, sopraano, Jeni Packalen, altto, Hilary Summers, altto, Peter Tantsits, tenori, Ville Rusanen, baritoni, ja Juha Uusitalo, basso, sekä Radion sinfoniaorkesteri/Hannu Lintu. (Ondine, ODE 1325-2)

Kuuntele Uudet levyt 26.2.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Laajennettua liediä ranskalaisella eleganssilla

    Levyarvostelu

    Melodie, ranskalaisten vastine liedille, on aivan oma genrensä, jossa yhdistyvät hienovireinen tunneilmaisu, valoisa sävelkieli ja tyylikäs flirttailu viihdelaulelman kanssa. Sopraano Veronique Gens esittelee genren parhaita puolia levyllään Nuits (Öitä), jolle raikasta ilmettä antaa säestys: Alexandre Dratwicki on sovittanut melodie-klassikoita pianokvintetille.

  • The Gesualdo Six ja lempeä pärinä

    Levyarvostelu

    Owain Parkin johtama The Gesualdo Six kuuluu brittiläisten lauluyhtyeiden terävimpään kärkeen. Uudella levyllään "Fading" mieskuusikko soveltaa alan klassikkoreseptiä - yhdistetään sellaista renessanssin vokaalipolyfoniaa sellaiseen oman aikamme musiikkiin, että tunnelma pysyy yhtenäisenä.

  • Segerstamin lähtijäislahja: taivaallista Mahleria

    Levyarvostelu

    Leif Segerstamilla on pitkä suhde Turun filharmoniseen orkesteriin, mutta viime keväänä hänen ylikapellimestarikautensa päättyi. Muistoksi jäi useita levytyksiä, ja niistä parhaan Segerstam säästi viimeiseksi. Tulkinta Gustav Mahlerin neljännestä sinfoniasta hohtaa lempeää, sadunomaista valoa yhteisenä lähtijäislahjana kuulijoiden iloksi.

  • Kuorohartautta Pohjanmaalta

    Levyarvostelu

    Cantio Laudis on oululainen, vuonna 2006 perustettu sekakuoro, joka siirtää Pohjois-Pohjanmaan kunniakkaita hengellisen yhteislaulun perinteitä nuorin voimin tulevaisuuteen. Kuoron toinen omakustannelevy, otsikoltaan Rukous, sisältää pikkukappaleita kirkkomusiikin ja taidemusiikin tunnelmalliselta rajalta, ja osoittaa että kirkkokuorot ovat kehittyneet siinä missä maamme muukin musiikki.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua