Hyppää pääsisältöön

Kestovessapaperi on heikko signaali ja asteroidin törmääminen maahan olisi villi kortti – mitä kaikkea tulevaisuudentutkimus voi kertoa?

Robotti katsoo eteenpäin
Robotti katsoo eteenpäin Kuva: Annukka Palmén-Väisänen/Yle tulevaisuus

Tulevaisuutta voi toki ennustaa kristallipalloista, pelikorteista tai vaikkapa teenlehdistä. Ja joskus ennustus osuu jopa oikeaan. Vakavasti otettavat tulevaisuudentutkijat eivät kuitenkaan keksi ennusteita omasta päästään, vaan taustalla on huolellinen työ. Eivätkä he puhu ennustamisesta vaan ennakoinnista, jonka avulla haluttuun tulevaisuuteen voidaan pyrkiä. Tulevaisuus ei nimittäin vain tapahdu, vaan se tehdään.

Olisi hienoa tietää tulevaisuus jo ennakolta. Vai olisiko sittenkään? Voisi olla harvinaisen tylsää odotella vain asioita tapahtuvaksi voimatta vaikuttaa niihin. Tässä on juuri ennakoinnin perusajatus: tulevaisuus ei suinkaan ole kohtalonomainen, vaan me voimme vaikuttaa siihen teoillamme ja valinnoillamme. Sen vuoksi on tärkeää tietää, mikä oikeasti on mahdollista, todennäköistä tai toivottavaa. Entäpä mitä sitten tehdään, jos asiat eivät menekään niin kuin on ennakoitu?

Juuri tähän työhön tarvitaan tulevaisuuden tutkimusta.

Miten tulevaisuutta voi ennakoida?

Tulevaisuudentutkimuksen menetelmien avulla voimme keksiä, arvottaa ja ehdottaa mahdollisia ja todennäköisiä tulevaisuuksia. Näitä kutsutaan myös skenaarioiksi. Niiden avulla voimme käydä läpi erilaisia vaihtoehtoja, jotta pääsemme sellaiseen tulevaisuuteen kuin haluamme. Olipa kysymys sitten vaikka energiayhtiön tulevaisuuden strategiasta, julkisen liikenteen suunnittelusta tai asunnonostajan pähkäilystä, kannattaako koti hankkia tietyltä alueelta.

Tulevaisuuden tutkimuksessa ei ole kuitenkaan kysymys arvailemisesta tai science fictionista. Skenaarioita ei vedetä hihasta, vaan johtopäätökset täytyy pystyä perustelemaan tarkasti olemassa olevan tiedon perusteella.

Tulevaisuudentutkimuksessa käytetään monenlaisia menetelmiä joko vaihtoehtoisesti tai rinnakkain. Tällaisia ovat mm. toimintaympäristön muutosten tarkastelu, jonka keskeisiä käsitteitä ovat heikot signaalit, villit kortit, trendit ja megatrendit. Muita keskeisiä menetelmiä ovat skenaarioajattelu ja Delfoi-menetelmä.

Esittelemme edellä mainituista muutosten analysoinnin ja skenaarioajattelun perusteita. Delfoi-menetelmästä löytyy lisätietoa Anita Rubinin laatimasta diaesityksestä.

Heikot signaalit ovat oireita muutoksesta

Eräs tapa tarkastella muutoksia – olipa sitten kyse vaikkapa muodin, teknologian tai arvojen muutoksesta – on etsiä ns. heikkoja signaaleja. Heikkoja signaaleja on joka puolella ympärillämme. Vaikeutena on niiden erottaminen ns. kohinan seasta.

"Heikot signaalit ovat merkkejä nousevista muutoksista, joista voi tulevaisuudessa tulla jotain suurta - tai sitten ei."― Elina Hiltunen

Futuristi Elina Hiltunen on jakanut heikot signaalit kahteen luokkaan.

  • Aikaista informaatiota: Tällainen voi olla esimerkiksi aikainen tutkimustieto joltain alalta, kuten geenitutkimus liittyen CRISPR-CAS geenisaksiin. Aikainen informaatio ei löydy sanomalehdistä, vaan pikemminkin science fictionista, patenttijulkaisuista, tiedelehdistä jne.
  • Muutoksen ensioire: Tuleva tapahtuma ei ehkä itsessään ole näkyvä, mutta se voi "oireilla" ja siten on mahdollista ennakoida muutos. Eräs käytetty analogia on vaikkapa syysflunssa. Ensimmäinen heikko signaali voi olla väsymys. Sitten tuleekin kurkkukipu, nenä alkaa valua ja viimein kuume iskee. Väsymys oli siis flunssan aikaista oireilua eli heikko signaali.

Usein tämän päivän heikot signaalit tulevaisuuteen saattavat naurattaa meitä. Futuristi Elina Hiltunen listaa esimerkkejä heikoista signaaleista: muun muassa kestovessapaperi, virtuaaliset valokuvamallit ja maailmanlopun odottajille myytävät ruokapaketit.

Yksi heikko signaali ei välttämättä kerro tulevaisuudesta mitään, mutta kun heikkoja signaaleja alkaa kumuloitua, voidaan huomata nousevia trendejä. Kaikki heikot signaalit eivät kerro nousevista trendeistä. Jotkut uudet ilmiöt, joista heikko signaali kertoo, voivat olla vain outouksia tai tähdenlehtoja – joista ei lopulta tule mitään.

Heikot signaalit voivat lisäksi olla uutta trendiä ennakoivia noususignaaleja ja vanhan trendin laskusignaaleja.

Lukuvinkki: Perusteellista pohdintaa heikoista signaaleista tulevaisuuden avartajina löytyy Sitran raportista.

Mitä trendit ovat?

Sanasta trendi tulee monelle ensimmäisenä mieleen muodin uudet trendit: välillä lahkeet ovat leveämmät, välillä kapeammat, välillä olkatoppaukset tai tietyt värit ovat in. Tulevaisuudentutkimuksessa trendeillä tarkoitetaan kuitenkin pidempikestoisia suuntauksia, joiden oletetaan jatkuvan tulevaisuudessakin. Mitään takeita jatkumisesta ei tietenkään ole.

"Trendi kertoo lähimenneisyydessä ja tässä hetkessä näkyvästä muutoksen suunnasta, joka voi jatkua samana tulevaisuudessakin."― Elina Hiltunen

Toisin sanoen trendi ei missään nimessä ole yksittäinen tapahtuma, vaan siihen tarvitaan useampia tapahtumia, jotta saadaan selville asioiden suunta ts. trendi.

Trendit liittyvät myös heikkoihin signaaleihin. Yksi heikko signaali ei välttämättä kerro tulevaisuudesta mitään, mutta kun heikkoja signaaleja alkaa kumuloitua, voidaan havaita nousevia trendejä.

Kaavio heikoista signaaleista
Trendi muodostuu joukosta heikkoja signaaleja. Kuva muokattu Elina Hiltusen kirjan perusteella. Kaavio heikoista signaaleista Kuva: Elina Hiltunen/Annukka Palmén-Väisänen/Yle Heikko signaali

Trendit voivat olla nousevia, vakaita, laskevia, murtuvia tai muuttuvia.

Nouseva trendi tarkoittaa sitä, että ilmiö voimistuu samansuuntaisesti kuin miten se on kasvanut aikaisemmin. Esimerkkinä voisi olla vaikka elinajanodote – se on kasvanut vakaasti. Toinen tällainen on vaikkapa kasvisruokavalio. Laskevassa trendissä tilanne on päinvastainen, esimerkkinä vaikkapa paperilehtien tilaajamäärät. Vakaa trendi säilyy ennallaan myös tulevaisuudessa. Vakaan trendin esimerkkinä voisi olla vaikka yliopisto-opiskelijoiden lukumäärä – määrät ovat säilyneet suunnilleen samanlaisina vuosikausia.

Ehkä mielenkiintoisimpia trendejä ovat kuitenkin murtuvat ja muuttuvat trendit. Joskus jokin asia yksinkertaisesti vain lakkaa olemasta eli murtuu. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa lankapuhelimien katoaminen tai dieselautojen käyttö. Muuttuva trendi taas muuttuu jostain ulkoapäin johtuvasta syystä luonteeltaan toisenlaiseksi. Esimerkiksi kun kännyköihin liitettiin 90-luvulla tekstiviestiominaisuus, kännyköiden määrä kasvoi huimasti ja käyttötapa muuttui.

Verkosta löytyy paljon erilaisia trendejä listaavia sivustoja:

  • Kuluttajatrendejä listaa trendwatching.com sivusto. Elokuussa 2018 se listasi esimerkiksi Morrison-kauppaketjun päätöksen, että lauantaiaamuisin klo 9-10 ketjun kauppojen valoja himmennetään ja musiikkia ja mainoksia ei soiteta. Tällä palvellaan autistisia asiakkaita.
  • Pinterestiin ladattujen kuvien perusteella trendejä listaa newsroom.pinterest.com eri elämänalueilta: ruoka, muoti, kauneus, vanhemmuus jne. Esimerkiksi elokuussa 2018 se listasi, että puiset lasten lelut ovat trendi.
  • Myös saksalainen Trend Onen sivusto listaa trendejä eri elämänalueilta. Elokuussa 2018 se listasi esimerkiksi että ruoan uusia trendejä on sirkkajauhojen käyttö leivonnaisissa.

Mitä ovat megatrendit?

Sana megatrendi on yleistynyt puhekielessäkin. Sillä tarkoitetaan jotain suurta ilmiötä, joka vallitsee tällä hetkellä ja jonka kaikki tietävät. Käsitteen lanseerasi amerikkalainen futuristi John Naisbitt jo 1980-luvulla.

“Megatrendit eivät vain tule ja mene ohi nopeasti. Nämä laajat yhteiskunnalliset, taloudelliset, poliittiset ja teknologiset muutokset muodostuvat hitaasti, mutta sitten kun ne tapahtuvat, ne vaikuttavat meihin jonkin aikaa – seitsemästä kymmeneen vuoteen tai pidempään”― John Naisbitt

Megatrendit ovat siis kehityksen suuria linjoja tai aaltoja. Ne ovat tätä päivää, eivät huomista. Ne ovat voimakkaasti läsnä ja vaikuttavat eri elämänalueille. Ne ovat myös maantieteellisesti laajalle levinneitä. Koska ne ovat pitkäkestoisia, niiden voidaan olettaa kertovan myös tulevaisuudesta. Ne eivät kuitenkaan ole pysyviä: nekin voivat muuttua ja vaimeta ajan mittaan. Kiinnostava kysymys onkin, milloin joku megatrendi kääntyy tai vaimenee.

Nykyisistä megatrendeistä esimerkki on vaikkapa väestön ikääntyminen teollisuusmaissa. Se ilmenee muun muassa terveys- ja hoivapalvelujen suurempana kysyntänä ja huoltosuhteen heikentymisenä. Tämä megatrendi vaikuttaa esimerkiksi yhteiskuntapolitiikkaan Suomessa: tarvitaan sote-uudistus, koska yksittäisten kuntien ei ole enää järkevää järjestää terveyspalveluja.

Toinen esimerkki pitkään vallinneesta megatrendistä on talouden globalisaatio. Siihen liittyy mm. kaupankäynnin esteiden purkaminen ja kansallisvaltioiden rajat ylittävät talousalueet. Tämän hetken kysymys onkin, muuttaako Donald Trumpin protektionistinen politiikka tätä megatrendiä. Myös teknologiset innovaatiot, kuten robotisaatio, voivat muuttaa maailmankaupan pelisääntöjä. Megatrenditkään eivät siis ole ikuisia.

Esimerkkejä megatrendeistä
Esimerkkejä megatrendeistä Esimerkkejä megatrendeistä Kuva: Annukka Palmén-Väisänen/Yle megatrendit

Megatrendin ja trendin välinen ero ei oikeastaan ole aina kovin selvä. Trendit ovat kuitenkin pienempiä polkuja tulevaisuuteen. Megatrendit muodostuvat useista samaan suuntaan kehittyvistä trendeistä – ne ovat ikään kuin useiden trendien kimppuja.

Ajatellaan vaikka seuraavia toisiinsa liittyviä trendejä:

  • Maailman väestö kasvaa YK:n ennusteen mukaan 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä.
  • Maailman energiankulutus kasvaa 50 % vuoteen 2030 mennessä.
  • Trooppista metsää katoaa hakkuisiin 40 jalkapallokentän verran joka minuutti.
  • Makeasta vedestä tulee yhä kovempi kilpailu valtioiden välillä.

Yhdessä nämä toisiinsa liittyvät trendit muodostavat niukkenevien raaka-aineiden megatrendin.

Lukuvinkki: Lisää megatrendejä löytyy Sitran megatrendikorteista.

Villit kortit yllättävät

Villit kortit muuttavat totutun kehityskulun äkillisesti epävarmaksi. Luonteeltaan ne ovat nopeita ja siksi yllättäviä tapahtumia, joilla on laajat vaikutukset. Tällaisia on esimerkiksi Tshernobylin ydinvoimalan räjähdys vuonna 1986, tai vaikkapa Gorbatshovin valinta Neuvostoliiton johtajaksi, mistä seurasi lopulta supervallan romahtaminen.

Tulevaisuudentutkija John L. Peterson on listannut kirjassaan Out of the Blue: How to Anticipate Big Future Surprises mahdollisia villejä kortteja. Tällaisia ovat esimerkiksi maapallon magneettisten napojen vaihtuminen keskenään tai asteroidin iskeytyminen maapallolle.

Villit kortit
Esimerkkejä villeistä korteista Villit kortit Kuva: Annukka Palmén-Väisänen/Yle Villit kortit

Millä tavalla heikot signaalit ja villit kortit liittyvät toisiinsa?

Anita Rubin esittää tulevaisuus.fi-sivustolla esimerkin heikkojen signaalien ja villin kortin yhteydestä:

"Tunnettuna esimerkkinä voidaan käyttää syyskuun 11. päivää 2001, jolloin terroristit kaappasivat neljä lentokonetta. Kaksi niistä syöksyi New Yorkissa World Trade Centerin kaksoistorneja päin. Jälkikäteen on selvinnyt, että yhdysvaltalaiset tiedusteluorganisaatiot olivat kyllä keränneet tietoja, joita yhdistelemällä olisi ollut mahdollista varautua jonkinlaiseen lentokoneisiin liittyvään terroritoimintaan. Oli mm. ihmetelty sitä, että miksi moni Lähi-idästä kotoisin oleva nuori mies hakeutui oppilaiksi yksityisiin lentäjäkouluihin.

Nämä ilmiöt olivat selviä heikkoja signaaleita, mutta niihin ei osattu ajoissa suhtautua sellaisina. Kun terrori-isku sitten tapahtui, se oli sellaisenaan totaalinen villi kortti. Se tapahtui täysin odottamatta, sai valtavasti huomiota ympäri maailmaa ja sen tulevaisuusseuraamukset maailmanlaajuisesti olivat ennenkuulumattoman suuret: Afganistanin ja Irakin miehitys ja sota. Koko läntisen maailman poliittisessa ja sosiaalisessa ilmapiirissä tapahtui käänne kohti yhä suurempaa turvallisuushakuisuutta usein jopa ihmisoikeuksien ja mielipiteenvapauden kustannuksella.".

Kuten esimerkistä havaitaan, viitteitä villeistä korteista voidaan saada tutkimalla heikkoja signaaleja. Elina Hiltunen on kirjassaan Matkaopas tulevaisuuteen hahmotellut heikkojen signaalien ja villien korttien yhteyttä.

Villien korttien ja heikkojen signaalien liittymäpinta
Tämän päivän heikkojen signaalien pohjalta voidaan pohtia erilaisia villi kortti -skenaarioita Villien korttien ja heikkojen signaalien liittymäpinta Kuva: Elina Hiltunen/Annukka Palmén-Väisänen/Yle Villit kortit

Mitä ovat skenaariot?

Emme pysty ennustamaan tulevaisuutta, mutta voimme haarukoida erilaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia tai reittejä. Tällöin puhutaan skenaarioista, jotka esittävät vaihtoehtoisia kuvia tulevaisuudesta.

Skenaarioissa pohditaan, miten tämän päivän päätökset vaikuttavat tulevaisuudessa. Tarkoituksena ei olekaan kuvata tulevaisuuden maailmaa mahdollisimman tarkkaan, vaan tuottaa parempia päätöksiä tulevaisuutta varten. Sen on siis monien mahdollisten tulevaisuuksien joukosta valittu kuva siitä, millainen tulevaisuus voisi olla.

"Skenaarioilla luodaan loogisesti etenevä tapahtumasarja, jonka tarkoituksena on näyttää, miten mahdollinen, joko todennäköinen, tavoiteltava tai uhkaava tulevaisuudentila kehittyy askel askeleelta nykytilasta."― Mika Mannermaa

Miten skenaarioita laaditaan?

Skenaarioita täytyy olla vähintään kaksi, sillä jos niitä laaditaan vain yksi, se on ennuste. Mika Mannermaan mukaan mielekäs skenaarioiden määrä on 3–5. Kaksi on liian vähän, koska silloin on vaikeaa esittää muuta kuin hyvän ja pahan skenaarion jako. Tämä on käytännössä vain vaihtoehdottoman, yhden tulevaisuuden malli, koska kukaan ei halua uhkakuvan toteutuvan.

Kolmen skenaarion mallissa on vaarana, että keskimmäinen skenaario on yksinkertaistettu trendikuvaus siitä, mitä tapahtuu, jos mihinkään ei puututa. Jos toisaalta skenaarioita on liian monta, skenaarioiden hallinta ja sitä myöten skenaariotyöskentely vaikeutuu.

Tyypillisesti kolmen skenaarion tapauksessa niitä ovat dystopia-, utopia- ja business as usual -skenaariot eli pahin mahdollinen tulevaisuus, paras tulevaisuus ja sellainen, jossa elämä jatkuu nykyisen kaltaisena. Toinen tyypillinen jako on mahdollinen, todennäköinen ja toivottu tulevaisuus.

Skenaarioiden laatija ei suinkaan keksi niitä omasta päästään, vaan ne syntyvät pitkän prosessin tuloksena. Ensin hän tutkii nykyhetkeä, siinä vallitsevia virtauksia ja etsii heikkoja signaaleja. Hän käyttää hyväkseen eri alojen tieteellisiä tutkimustuloksia ja laatii niiden ja oman näkemyksensä pohjalta skenaarion tulevaisuudesta. Yleensä niitä laadittaessa haastatellaan eri alojen asiantuntijoita ja tehdään kirjallisuustutkimusta.

Skenaariotyöskentely pohjautuu osaltaan siis heikkoihin signaaleihin ja trendeihin. Elina Hiltunen on kirjassaan Matkaopas tulevaisuuteen hahmotellut, miten heikot signaalit ja trendit littyvät skenaariotyöskentelyyn.

Skenaariot
Heikkojen signaalien, trendien ja skenaarioiden yhteys tulevaisuustyössä Skenaariot Kuva: Eöina Hiltunen/Annukka Palmén-Väisänen/Yle skenaariot

Tulevaisuus ei siis ole ennalta määrättyä, vaan siihen voidaan vaikuttaa. Näiden tulevaisuustutkimuksen työkalujen avulla pystymme hahmottamaan erilaisia skenaarioita ja pyrkimään kohti haluttua tulevaisuutta.



Kirjoituksen pääasiallisina lähteinä on käytetty:

Elina Hiltunen: Matkaopas tulevaisuuteen, Talentum 2012
Anita Rubin: Tulevaisuuden tutkimusmateriaali, Tulevaisuuden tutkimuskeskus.
Anita Rubin: Skenaariotyöskentely Tulevaisuuksientutkimuksessa,Metodix.

Kommentit