Tuula Viitaniemi
Yle
Juha Hurme vie katsojat suomenkielisen teatterin syntysijoille. Näyttämöä ei ole, eikä suomea puhuvia ammattinäyttelijöitäkään, mutta tahto on kova. Kom-teatterissa nähdään riemastuttava ja hävytön tulkinta siitä, miten ensimmäinen suomenkielinen näytelmä saatiin ensi-iltaan.
On kevät 1869.
Helsingin suomenmielisissä piireissä tapahtuu seuraavaa.
Aleksis Kiven Seitsemän veljestä on valmis ja kirjailija odottaa toiveikkaana julkaisupäätöstä.
Emilie ja Karl (joka on suomentanut nimensä Kaarloksi) Bergbom ovat päättäneet panna alulle suomenkielisen teatterin. Ensimmäiseksi näytelmäksi he ovat hyväksyneet Kiven uutuuden nimeltä Lea.
Lea on raamatullinen kertomus, joka poikkeaa kirjailijan aiemmasta tuotannosta. Kivi on myöntynyt kirjoittamaan sen, koska Bergbomit ja Suomalainen seura haluavat nostaa näyttämölle jotain arvokasta ja juhlavaa. Eihän suomenkielistä teatteria sovi jollain räävittömällä rahvaankuvauksella synnyttää!
Siksi Kiven aiemmat tekeleet, kuten Kullervo tai Nummisuutarit eivät ole tähän jaloon tehtävään kelvanneet.
Pääroolin saa ruotsalainen Charlotte Raa, joka ei puhu suomea laisinkaan.
Lean päärooliin halutaan nimekäs tähti, sillä taloudellinen riski on suuri, ja tunnetun nimen toivotaan houkuttelevan lipunostajia. Mutta suomenkielistä ammattiteatteria ei ole, joten ei ole tähtiäkään.
Niinpä, absurdia mutta totta, pääroolin saa ruotsalainen Charlotte Raa, joka ei puhu suomea laisinkaan.
Juha Hurmeen Kom-teatteriin ohjaama ja kirjoittama Making of Lea seuraa nimensä mukaisesti produktion etenemistä.
Lavastuksena toimii maalattu kulissi 1800-luvun malliin, mutta todellisuusilluusioon ei nyt sen ajan mukaisesti pyritä. Maalauksessa elää nykypäivän kaupunki.
Emilie on se, joka pitää teatteria pystyssä, ohjaa ja ajattelee.
Hurme on halunnut nostaa esiin Emilie Bergbomin merkityksen Kansallisteatteria edeltäneen Suomalaisen teatterin synnyssä. Tässä tarinassa Emilie on se, joka pitää teatteria pystyssä, ohjaa ja ajattelee.
Vilma Melasniemi on kerrassaan valloittava, kulmikas Emilie, pinnalta hauraan oloinen mutta sitkeää voimaa sisältä.
Paavo Kinnusen näyttelemä Kaarlo Bergbom ei tosiaan saisi yksin mitään aikaiseksi. Hän on neuroottinen ja ahdistunut vässykkä. Repesin täysin, kun tämä jäykkä ja hermostunut mies loikki lennokkaasti näyttämölle leoparditrikoissaan Lea-näytelmän päästyä viimein ensi-iltaan asti.
Sara Melleri on julmetun hyvä Charlotte Raa. En ole kuunaan kuullut näyttämöllä sellaista suomea, jota Melleri päästelee suustaan.
Naurusta ei ole tulla katsomossa loppua, kun Raa eläytyy Lean loppumonologiin. Suomenruotsalainen tuttavani tosin totesi, että tuollaista suomea heikäläiset joskus puhuvat.
Jarkko Lahti on hurjassa vireessä eläytyessään milloin Aleksis Kiveä hoitavaksi saksalaiseksi valevesilääkäriksi Friedrich Evertiksi, milloin August Ahlqvistiksi, joka parjaa Kivi-parkaa minkä ehtii.
Eeva Soivio naurattaa muun muassa Ahlqvistin rinnalla tepastelevana suomalaisuusmies Agathon Meurmanina.
Herrat flaneeraavat Helsingin puistoissa ja pitävät katsojan kärryillä siitä, mitä kaupungin eliitti ajan kiihkeistä tapahtumista tuumaa.
Ja vielä viimeisenä tarinan ykkösmies, Aleksis ”Stena” Stenvall, alkoholisti, rellestäjä, elätti, suurenmoisten sanojen suoltaja. Juho Milonoff tekee Stenastaan nopealiikkeisen, alkuvoimaisen kaverin, jolla on räkäinen nauru sekä palava mieli ja kieli.
Kom-teatterin esitys on silkkaa kiihtyvää viihdytystä, jonka Kiven säkeet yhtäkkiä pysäyttävät.
Kun Kivi lausuu repaleiselta vessapaperilta otteen Seitsemän veljeksen Simeonin Saapasnahkatorni-monologista, tai kun ylioppilaat laulavat Makeasti oravaista, nauru lakkaa ja silmiin kihoavat kyyneleet.
Täytyy huokaista: mikä ihastuttava esitys Making of Lea onkaan! Riemukas, häkellyttävä, hävytön, ja syvästi sivistynyt.
Juuri näin tämä tarina pitääkin teatterissa kertoa.
Mittava tietomäärä huokuu tekstistä, mutta sen ei anneta hidastaa vauhtia.
Hurme antaa mielikuvituksen lentää yksityiskohdissa, mutta kerrottavan tosi ydin ilmenee kirkkaasti. Hurmeen kieli on yllättävää, täynnä tasoja ja viittauksia.
Mittava tietomäärä huokuu tekstistä, mutta sen ei anneta hidastaa vauhtia.
Luulen, että tämän kielipuolisen farssin nähtyäni muistiini on syöpynyt tarkka ja riittävän tosi käsitys siitä, millaisissa tunnelmissa Aleksis Kiven Lea aikoinaan näyttämölle saatettiin. Miten mahdoton tehtävä ja hurja ponnistus suomenkielisen kulttuurin synnyttämisen on täytynyt olla!
Jo siksikin, että ihmiset 1800-luvun lopun Helsingissä puhuivat niin monia kieliä - tämänkin näytelmän hahmot puhuvat suomea, ruotsia, saksaa ja ranskaa. Esityksessä seikka on ratkaistu kerrassaan riemastuttavalla tavalla.
Miten mahdoton tehtävä ja hurja ponnistus suomenkielisen kulttuurin synnyttämisen on täytynyt olla!
Näytelmä muistuttaa, että kulttuuri on ihmisten synnyttämää. Se, mikä saattaa historiankirjoituksessa vaikuttaa vääjäämättömältä ja vakaalta kehitykseltä, voikin olla kaikkea muuta – sattumanvaraista, oikukasta, haurasta, ristiriitaisten, sekavien pyrkimysten sävyttämää.
Päämääränä oli synnyttää kansallemme oma teatteri ja identiteetti. Kulisseissa yksi halusi arvostusta, toinen rahaa, kolmas rakkautta, neljäs pullon viinaa.
Kom-teatterin näyttämöllä tuo kaikki elää.
Kom-teatteri: Making of Lea. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Hurme. Lavastussuunnittelu Matti Rasi, pukusuunnittelu Anne Kotola, maskeeraussuunnittelu Leila Mäkynen, valosuunnittelu Tomi Suovankoski, äänisuunnittelu Jani Rapo. Kuorolaulujen sävellykset Petra Poutanen-Hurme. Rooleissa Paavo Kinnunen, Jarkko Lahti, Vilma Melasniemi, Sara Melleri, Juho Milonoff ja Eeva Soivio. Ensi-ilta 15.2.2019.
