7 tarinaa sillistä
...ja vähän sillin vierestä
Tämä Pohjois-Atlantin miljoonaparvissa liikkuva hopeakylkinen kala on suomalaisten kesäpöytien herkku. Röölän kylä Rymättylässä on tunnettu sillistä, ja siellä tiedetäänkin tästä eväkkäästä yhtä ja toista. Tiesitkö sinä nämä asiat sillistä?
Röölä on pieni, ja niin on museokin, mutta olen huomannut, että se on tärkeä monelle ihmiselle.
1. SILLIMUSEO
Pertti Lehto, Silliperinnekeskus Dikseli:
"Kun ihminen tulee tänne, hän ensiksi ihmettelee, että mikä on dikseli. Se on työkalu millä sillitynnyrit laitetaan kiinni sen jälkeen, kun siellä on silli ja merivesi, sekä hieman suolaa ja sokeria. Dikselimiehen tehtävänä on varmistaa, että silli tulee kunnossa maihin, koska tynnyrissä ei saa olla yhtään ilmaa. Ilma tekee sen että silli menee härskiksi ja se on sitten kompostitavaraa.
Sanottiin, että dikselimies joka hoitaa sen homman, oli laivalla yksi kaikkein tärkeimpiä henkilöitä. Hänen vastuullaan oli, että se silli mitä vietiin markkinoille on laadultaan ensiluokkaista. Röölästähän tuli parhaimpana aikana 90 prosenttia Suomessa myydystä sillistä.
Suomessa ei ole toista Silliperinnekeskus Dikselin kaltaista paikkaa, jossa kerrotaan jälkipolville, mitä sillinkalastus on ollut. Röölä on pieni, ja niin on museokin, mutta olen huomannut, että se on tärkeä monelle ihmiselle. Varsinkin niille jotka ovat olleet kalastamassa."
Suurin hämmästys oli se, kuinka helposti me saatiin työntekijöitä ja kuinka tärkeää kala, varsinkin silli, täällä oli.
2. SILLITEHDAS
Matti Ruuska, pitkäaikainen sillitehtailija
"Isäni oli Rymättylän sillin Uudenmaan edustajana, ja Saarnien veljesten yritys, Rymättylän säilyke, toimi tässä. Pikkupoikana pääsin tänne katsomaan kun Saukko-laivat tulivat rantaan, ja jo silloin ihastuin tähän paikkaan.
Perustin sillitehtaan ensiksi Tuusulaan, mutta tilanpuutteen takia siirsin toiminnan Röölään, Saarnien vanhan tehtaan tiloihin. Suurin hämmästys oli se, kuinka helposti saimme työntekijöitä ja kuinka tärkeää kala täällä saaristossa oli. Varsinkin silli, kiitos näiden perinteiden. Silli oli elättänyt ihmisiä täällä sadat vuodet, ja sitä arvostettiin. Boyfood-yritys alkoi kukoistaa täällä.
Olimme täällä vuoteen 2005 asti, kun jostain mielenhäiriöstä myin yrityksen islantilaisille, jotka taas myivät tehtaan eteenpäin Orklalle. Oletin sitten että kaikki jatkuu tavalliseen tapaan, mutta ihan niin ei sitten käynytkään. Vuonna 2014 loppui rymättyläläinen sillinjalostus.
Sillihommat polttelivat minua edelleen, ja perustinkin vuonna 2015 Uuteenkaupunkiin uuden yrityksen nimeltä Suomen Sillikonttori Oy.
Norjassa, vuonon suussa, on upea sillimuseo, ja Ruotsissa aivan tosi hieno. Sain ajatuksen että tänne Suomeen täytyisi saada samanlainen. Olimme keränneet kaikenlaista sillinkalastukseen liittyvää esineistöä. Ajattelimme, että tähän rakennetaan museo, jossa kerrotaan koko Suomen sillikalastuksen historia 30-luvulta alkaen tähän päivään."
Kyllä oli tässä aukealla paljon ihmisiä. Se oli aina suuri tapahtuma. Nuoren miehen oli kiva tulla kotisatamaan.
3. SILLINKALASTAJA
Reijo Lumento, Saukko-laivan miehistön jäsen
"Nuorena miehenä oli paljon yleisöä siihen aikaan kun laiva lähti tai tuli. Hieman haikeana kattoi, että sinne jäivät tutut ja tuntemattomat, ja laiva sitten kohti merta.
Oli ilo olla porukassa Saukko-laivalla. Siellä kun kalastettiin Islannin vesillä ja liki Grönlannin vesiä, jäävuoriakin tuli nähtyä. Kalastusaluksella kapteeni Laine oli tosi ahkera sillin perässä, hän ei mennyt paljon maihin. Yhden kerran käytiin Islannissa hakemassa vettä ja ruokaa, ja sitten taas jatkettiin kalastusta siellä Islannin vesillä.
Vesillä oli milloin verkot vedessä, milloin heitettiin nuotta. Saatiin suurin apaja jonka Saukko-laiva sai yhdellä heitolla, 480 tynnyriä silliä. Sen perkaaminen, suolaaminen ja sokeroiminen ja laittaminen puutynnyreihin oli melkoinen urakka. Siinä tehtiin muistaakseni noin pari vuorokautta yhtä rytkyä, koska silli piti saada säilöön ja tynnyrit ruumaan. Sitten jatkettiin taas hommia.
Täytyy sanoa, että kun laiva tuolta saaren takaa tuli ja rupesi Röötikän rantaa näkymään, kyllä oli tässä aukealla paljon ihmisiä. Se oli aina suuri tapahtuma. Nuoren miehen oli kiva tulla kotisatamaan.
Oli hieno nuorelle miehelle tehdä sellainen reissu. Se on seurannut tähän päivään asti."
Röölä on tuonut rohkeutta. Ehkä tämä paikka on muuttanut minua monipuolisemmaksi ja uskaliaammaksi.
4. SILLIYHTEISÖ
Tuulamaria Kangaslampi, Röölän kylätoimikunnan perustaja:
"Muutin tänne Tampereelta vuonna 2012 koska halusin meren äärelle, ja ihastuin tähän paikkaan täysin. Pistin pystyyn kylätoimikunnan ja nyt meillä on tämä kylähuone. Mä vaan tykkään kauheasti touhuta ja puurtaa täällä. Kun kyläläiset huomasivat etten lähde täältä mihinkään, niin sain heidät mukaan toimintaan.
Jokaisella kylällä on oma juttunsa ja täällä se on ollut silli ja kalastus. Ensin on ollut nuottakalastusta ja sitten rakennettiin sillitehdas. Se tämän kylän luonne ja menneisyys on tärkeää tuoda esiin.
Mä olen kuunnellut sillitehtaan tyttöjen ja merikapteenien tarinoita siitä, minkälaista se työnteko oli silloin. Olemme pitäneet tarinailtoja, joissa ihmiset ovat saaneet kertoa muistojaan. Aivan uskomattoman hienoja. Toki tietysti on harmillisiakin, niin kuin elämään aina kuuluu.
Röölä on tuonut rohkeutta. Kun mä olen kauhean ujo ihminen, mutta olen tutustunut täällä erilaisiin ihmisiin. Ehkä tämä paikka on muuttanut minua monipuolisemmaksi ja uskaliaammaksi."
Laivalla on giljotiini mihin miehet pistävät sillit. Jos päät jää, ne kyljet ovat sitten mustia sisältä ja sillit ovat huonon makuisia.
5. SILLIRUOKA
Ritva-Liisa Tanskanen ja Märtha Kallio, silliammattilaiset ja entiset sillitehtaan työntekijät:
"Muistan kun tehtaalla tehtiin 12-tuntisia työpäiviä, ja sitten vielä puoli tuntia siivousta siihen päälle. Joskus vähän uusille ihmisille tarkastettiin, pistettiin pytty nurin ja katottiin mimmosta työtä on tehnyt. Täällä vaadittiin se että se oli laatusilliä.
Ensin silli täytyy saada mereltä tuoreena ja kuuden tunnin sisällä ottaa pää pois. Laivalla on giljotiini mihin miehet pistävät sillit. Jos päät jää, ne kyljet ovat sitten mustia sisältä ja sillit ovat huonon makuisia. Tai sitten jos silli härskiintyy, sitä ei kelpaa syödä.
Silloin kun silli pakattiin, ei saanut olla etueviä, eikä saanut olla härskiintynyttä tai rikkinäistä. Täytyi olla laatua.
Nyt jos ostaa kaupasta voi saada paketissa härskiäkin. Mutta meiltä ei täältä päästetty. Ja siinä oli kova menekki, Saukon sillillä oli hyvä maine.
Peratessa täytyy leikata niin, että sillistä jää mahdollisimman vähän hukkaan. Jos silli on ollut kylmässä, nahka ei lähde kunnolla pois. Pidän eniten itse peratusta sillistä. Kyllä mä kastikkeen teen ite, lasimestari on ihan hyvää!"
Nimeni on Hering. Nyt kun olemme paikassa, jossa tehtiin silliä, niin siinä on kyllä jokin kohtalonyhteys.
6. SILLIJUOMA
Jean-Marc Hering, viinitehtailija:
"Tämä on vanha kalatehdas, ja vuoteen 2014 asti täällä valmistettiin sillituotteita. Vuosien aikana tämä on muutettu viinitehtaaksi. Kun ensimmäisen kerran tulin tänne, täällä haisi edelleen kalalle. Muutos vaati paljon työtä, siivoamista ja hajunpoistoa, sillä työskentelemme täällä paljolti aromin kanssa. Kalan haju piti saada pois.
Nyt tämä paikka on viinitehtaamme sydän, noissa tynnyreissä tehdään omenaviiniä. Teemme muun muassa kuohuvaa ja jälkiruokaviinejä. Tämä oli kohtaloni, sillä minulla on sukulaisia Champagnen maakunnassa Ranskassa.
Nimeni on Hering, vaikkakin se kirjoitetaan vain yhdellä r-kirjaimella, mutta se lausutaan herring englanniksi (merkitsee silakkaa, toim.huom.). Nyt kun olemme paikassa, jossa tehtiin silliä, niin siinä on kyllä jokin kohtalonyhteys."
7. SILLI ITSE
Clupea harengus:
"Olen Pohjois-Atlantissa elävä parvikala. Yhdessä parvessa voi olla jopa neljä miljardia yksilöä, joten en ole mikään yksineläjä. Voin kasvaa 45 sentin pituuteen, ja suurimmillani painan jopa kilon verran.
Meikäläisiä kalastetaan paljon ihmisen ruoaksi laahusnuotalla. Meidät kuljetetaan päättöminä, pyrstöttöminä ja suolattuina tynnyreissä sillitehtaisiin, joissa meidän fileet purkitetaan erilaisiin marinadeihin lillumaan ja viedään kaupan hyllyyn myytäväksi.
Pula-aikana meitä syötiin Suomessa paljon. Ja ilmeisen hyvin maistuu edelleenkin. Onhan meissä runsaasti tarvitsemaanne D-vitamiinia.
Jouluna ja juhannuksena sitten syötte meitin sinappisena, sipuliliemessä tai jollakin muulla tavoin maustuneena. Uusien perunoiden kanssa olemme suomalaiseen makuun erityisen herkullisia. Täällä Röölässä pidetään joka kesä meidän mukaan nimetty tapahtumakin, Silli ja uussi peruni."
EDIT 5.6.2019: Artikkeli on päivitetty sisällöltään laajemmaksi versioksi.
EDIT 17.12.2020: Otsikossa vaihdettu sanan "juhannus" tilalle "juhla".