Kun liki kuusikymppisten ystäväporukassa yhdellä on parantumaton sairaus ja toinen kamppailee syöpää vastaan, prioriteetit kolahtavat kohdilleen. Helin, Riston, Arjan ja Timon elämässä on ollut koettelemuksia liiankin kanssa, mutta niiden myötä kaikille on sanomattakin selvää, että tässä porukassa kukaan ei jää yksin.
Heli ja Arja olivat alkuun hoitovapaita vietteleviä tuttavia, joilla oli saman ikäiset lapset. Kun Arja palasi työmaailmaan, Heli tarjoutui auttamaan lastenhoidossa. Pian naiset olivatkin jo läheisiä ystäviä ja myös aviomiehet, Risto ja Timo, otettiin vahvasti mukaan porukkaan.
"Ystävyys kulki alkuun lasten ehdoilla, mutta huumori ja hauskanpito yhdistivät meitä jo silloin. Ne ovat edelleenkin ystäväporukkamme kantava voima", Heli kertoo.
Tuolloin, 80-luvun loppupuolella, koko porukka asui Ruovedellä. Kun kotipaikkakunta oli yhteinen, nelikko kokoontui useasti viikossa. Sittemmin Timo ja Arja muuttivat Tampereelle, Heli ja Risto puolestaan Jämsänkoskelle. Näkemiskerrat harvenivat, mutta ystävyyssuhde ei hievahtanut.
"Hienoa on se, että ystävyydessämme ei erotella naisia ja miehiä. Voin puhua kaikista asioista yhtä hyvin Timolle kuin Arjallekin", Heli sanoo.
Juuri tuo seikka piti ystävyyden lujana silloinkin, kun kaikki muu murtui.
Ystävyys kesti katastrofit
Eräs leppoisasti alkanut kesäillan vietto, vuonna 1994, on jäänyt Helin muistiin pysyvästi. Ystävykset kilistivät lasejaan ja nauroivat riemukkaasti, kun Timo yllättäin kysyi, näkeekö kukaan muu lähellä olevaa lipputankoa kahtena.
"Nauroimme silloin, että älähän juo enempää. Myöhemmin selvisi, että näköhäiriöt olivatkin vakavan sairauden ensimmäisiä oireita. Timolla todettiin mysteerisairaus, jollaista ei Suomessa olekaan", Heli muistelee.
Lukuisten tutkimusten jälkeen Timolla todettiin määrittämätön selkäydinperäinen lihassairaus, jolle ei ole parannuskeinoa.
"Karu tosiasia on se, että suuri osa ystävistä katoaa, kun sairastut vakavasti ja pysyvästi"
"Se oli meille sanoinkuvaamaton järkytys. Se oli lopullista. Vaikka lääketiede kehittyy, 25 vuoden aikana lääketieteen puolelta ei ole uskallettu tarjota toivoa", Timo kertoo.
Timon ja Arjan elämät sellaisenaan muuttuivat. Timolle tuli julmia selkäkipuja, liikuntakyky heikkeni ja lopulta mies päätyi pyörätuoliin.
"Muutokset entiseen elämään olivat totaalisia. Kaiken seurauksena Timon piti jäädä pois työelämästä nopeasti ja kotityötkin jaettiin uudelleen; fyysiset tehtävät minulle ja aikaavievä ajatustyö Timolle", Arja muistelee.
Vaikka kipuja ei toisen puolesta tunnekaan, Arja kuvailee Timon tilannetta koko perheen sairaudeksi. Läheisen sairastuminen oli raastavaa aikaa myös ystäville, jotka murehtivat, mutta tsemppasivat väsymättömästi vierellä.
"Nämä asiat joko erottavat tai syventävät suhteita. Me päätimme, että kaikesta mennään läpi yhdessä"
"Nämä asiat joko erottavat tai syventävät suhteita. Me päätimme, että kaikesta mennään läpi yhdessä", Heli toteaa.
Joitakin vuosia Timon sairastumisen jälkeen jengi koki uuden järkytyksen. Tuiki tavallisessa lääkärin tarkastuksessa Helin rinnassa huomattiin erikoinen patti.
"Havahduin silloin, että todennäköisesti tämä on syöpä", Heli muistelee.
Koepalojen ja tutkimusten jälkeen Helin pelko vahvistettiin.
Samaan aikaan Timon terveys oli poikkeuksellisen huonossa vaiheessa.
Ystävä auttaa hädän hetkellä
Heli muistaa sairaala-ajan rankkana etenkin siksi, etteivät petilevossa olevat ystävykset, Heli ja Timo, päässeet vierailemaan toistensa luona. Tukea osoitettiin silloin parhaan mukaan puhelimitse.
"Timo tuki minua etäältä, mutta se merkitys oli aivan yhtä tärkeä", Heli sanoo.
Kun Helin leikkaus oli ohi, hän pyysi tytärtään ajamaan hänet suorinta tietä Arjan luokse Tampereelle.
"Ajattelin ,että lähden Arjan tueksi sinne – sama minun on nukkua kaverin sängyssä kuin omassanikin."
Arja kertoo Helin ja Riston ystävyyden olleen mittaamattoman arvokas asia.
"Heidän kanssa huolet ovat puolittuneet ja ilot kaksinkertaistuneet", Arja kertoo.
"Katastrofin keskellä ymmärtää ystävien arvon. Yksin täällä olisi kauheaa olla."
Heli kertoo saaneensa ystävänsä tukemisesta voimia itselleenkin. Hän uskoo, että ystävän auttaminen vie mielen pois omista murheista ja saa kaikki paremmalle tuulelle.
"Katastrofin keskellä ymmärtää ystävien arvon. Yksin täällä olisi kauheaa olla."
Helin mielestä ystävyys on aikuisena äärettömän tärkeää, jopa tärkeämpää kuin nuorena. Nyt, kuusikymppisenä, voi olla varma, että ystävät ovat läsnä juuri silloin kuin heitä eniten tarvitaan – yhdessä kun on koettu jo valtavasti.
"On hieno tunne tietää, että ei tarvitse kuin soittaa ja toiset kiiruhtavat paikalle. Miten olisikaan jaksanut kaikkia oman elämän vaiheita ilman ihmisiä, joiden kanssa ne voi jakaa", Heli purkaa ajatuksiaan.
Erityisen kiitoksen Timolta ja Arjalta saa Heli, joka Arjan mukaan raivaa kaikki esteet tieltä ja pitää huolen siitä, etteivät he Timon kanssa mökkeydy liikaa.
"Minä en pysty parantamaan Timoa, mutta voin tarjota heille pientä iloa ja extraa, jotta elämässä on muutakin kuin arki", Heli kertoo.
Elämästä pitää nauttia nyt – huomisesta ei tiedä kukaan
Timon sairauden vuoksi nelikko tapaa ainoastaan Tampereella, Arjan ja Timon asuinkaupungissa. Kun etäisyyttä on välissä, puhelin sekä Arjan kirjoittamat kirjeet ja kortit ovat isossa roolissa ystävyyden ylläpitämisessä. Treffailusta ystävykset eivät kuitenkaan luovu.
"Kyllä me kyläilemme mahdollisimman usein. Elämä on kouluttanut niin lujaa, että selkäytimessä soi muistutus: elä nyt. Emme voi tietää huomisesta."
Ennen sairautta Arja ja Timo suunnittelivat elämää pitkälle tulevaisuuteen.
"Teimme virheen siinä, että suunnittelimme tekevämme kaikenlaista sitten kun. Mutta nyt me emme paljoa tee. Sanommekin nykyisin läheisille, että tehkää kun siltä tuntuu – sitten kun ei ehkä tule."
Nyt porukka keskittyy nauttimaan niistä kerroista, kun yhteiset elämykset ovat mahdollisia.
"Toisinaan ruokaravintolassa käyminenkin on Timon sairauden vuoksi mahdotonta, mutta niinä päivinä me pysymme heidän luonaan ja nautimme Arjan loihtiman luksusaterian yhdessä", Heli kertoo.
"Elämä on kouluttanut niin lujaa, että selkäytimessä soi muistutus: elä nyt."
Timolle Riston ja Helin läsnäolo on korvaamaton rikkaus.
"Karu tosiasia on se, että suuri osa ystävistä katoaa, kun sairastut vakavasti ja pysyvästi. Heli ja Risto ovat harvinaislaatuisia, sillä he pysyvät rinnalla kaikesta huolimatta. Vaikka toimintakykyni laskee, ystävyys kestää", Timo sanoo.
Vaikeuksista huolimatta kaverikopla ei ole ryhtynyt suremaan ja voivottelemaan tulevaisuutta. Kun voinnit antavat myöden, he ottavat ilon irti teatterissa tai vaikkapa konsertissa.
Heli muistelee erityisen mielellään vuosituhannen vaihdetta, jolloin ystävykset nappasivat alle asuntoauton ja kohottivat auton edessä skumppalasinsa kohti ilotulituksia.
"Huvitukset voivat olla yksinkertaisiakin. Oikeassa porukassa ne ovat silti ikimuistoisia", Heli kertoo hymy äänessään.
Heli ja Risto järjestivät ystäväpariskunnalleen sydämellisen yllätyksen – ”Pidä huolta itsestäs ja niistä, jotka kärsii”
Lisää SuomiLOVE-sisältö löydät myös ohjelman Instagramista, Facebookista ja Twitteristä!
