–Et sitten puhu ruotsia julkisesti, koska saat heti turpaan, sanoi Tomi Kaukisen äiti, kun ruotsinsuomalainen Kaukinen kertoi 27-vuotiaana muuttavansa työn perässä vanhempiensa synnyinmaahan Suomeen.
Jännittyneenä mies pakkasi kaksi matkalaukkua, hyppäsi suomenlaivaan ja matkasi tuntemattomaan. Elettiin vuotta 2007, ja kesäiset visiitit mummolaan olivat Kaukisen ainoa kosketus Suomeen. Uudella kotipaikalla Helsingissä ei ollut yhtään tuttua.
Mielessä oli turvallinen ajatus; mennään nyt vain katsomaan, ainahan voi palata takaisin. Samalla tavoin olivat ajatelleet Kaukisen vanhemmat 30 vuotta aiemmin muuttaessaan Ruotsiin töihin.
Ihanaa, olen tullut kotiin!
Tämähän on vain harhaluulo, eiväthän suomalaiset ruotsalaisia vihaa, Kaukinen totesi heti uuteen kotiin asetuttuaan. Turpaan ei tullutkaan, ja oma reaktio oli jopa yllättävä:
–Ihanaa, mä olen tullut kotiin! hän huokaisi helpotuksesta.
Ihmiset olivat mukavia ja elämä osoittautui mahdolliseksi elää myös Suomessa.Erityisesti se, että Suomessa sai puhua asioista suoraan toi tunteen siitä, että on omalla maallaan.
En samaistunut siihen tuulipukukansan imagoon.Helppoa oman elämän rakentaminen vieraaseen maahan ei kuitenkaan ollut. Mistä löytää oma elämä ja ystäviä ympärille? Nuorimies teki kuten nuorelle miehelle kuuluukin, ja lähti baariin. Avoin Tomi päätti alkaa tutustua siellä ihmisiin. Nopeasti kavereita löytyikin.
–Mutta ei se baarielämä ole oikeaa elämää. Alkoholi on läsnä, ja baari-illan jälkeen ihmiset palaavat omaan normaaliin arkeensa, jota minulla ei ollut, Kaukinen kertoo.
Perusarki oli vaikeaa rakentaa, ja elämänrytmiin pääseminen vei vuosia. Lapsuuden ystäviä tuli nopeasti ikävä. Oikeita ystäviä on vaikeaa löytää aikuisiässä, se vaivasi paljon.
Ruotsinsuomalaisuus on pehmeää maskuliniteettia
Juuria on vaikea rakentaa tuntemattomaan maahan. Koska Kaukinen syntyi ja kasvoi nuoreksi mieheksi Ruotsissa, juuret ovat syvällä synnyinmaassa. Ei hän edelleenkään oikein osaa lukea suomalaisia uutisia tai kiinnostua politiikasta. Ruotsalainen yhteiskunta on sydämessä.
80-luvun Ruotsissa varjeltiin kuitenkin sitä, että kaikki saavat kasvaa omassa kulttuurissaan. Kaukinenkin kävi ala-asteen suomalaisessa koulussa, muiden suomalaisten maahanmuuttajien joukossa. Tämän lisäksi vanhemmat pitivät kotona suomalaisuutta yllä vahvasti ja suomelippua heilutettiin jokaisessa jääkiekko-ottelussa.
Mutta ei Kaukisen suomenruotsalaisessa kaveripiirissä koettu oltaisiin yhtä hyviä kuin ruotsalaiset. Ja suomalaisia taas pidettiin paljon kovempina jätkinä.
–On tosi ihme fiilis, kun Ruotsissa olin super-suomalainen, mutta sitten kun tuli vieraita Suomesta tai lähdin sukuloimaan, en kokenut olevani kuten suomalaisetkaan; en samaistunut siihen tuulipukukansan imagoon.
Oma identiteetti löytyy jostain siitä välistä, ruotsinsuomalaisuudesta. Se on minäkuva, joka tarkoittaa parhaita paloja molemmista kulttuureista. Ruotsalaisuudessa hän arvostaa positiivisuutta ja avoimuutta sekä iloista elämänasennetta, suomalaisista piirteistä taas suorasanaisuutta.
–Se on sellainen pehmeä maskuliniteetti, mikä siitä kokonaisuudesta tulee. Olen tällainen hörhö, hymyilen ja nauran, mutta olen jämäkkä päätöksissäni.
Nyrkki pöytään -tyyli pitää kiinni Suomessa
Suomessa “pehmeä maskuliniteetti” ei välttämättä ole ihan paras valttikortti. Tuottihan se päänvaivaakin ja haasteita sopeutumiseen.
–Ihmiset eivät ole tottuneet siihen, että voi samalla olla macho ja kuunnella Britney Spearsia ja se on ihan ok. Ja hymy on monelle pelottavaa, Kaukinen toteaa vetäen suupielet korkealle korviin.
Uuden työpaikan pomo Marja-Liisakin haukkui leikkimielisesti keikariksi kun Kaukinen lompsi toimistoon valkoisilla kengillä.
Marja-Liisasta tuli kuitenkin tärkeä hahmo Kaukiselle Suomeen ja sen työkulttuuriin sopeutumisessa.
–Älä jää siihen mietiskelemään, tee päätöksiä vaan rohkeasti. Jos sitten teet virheitä, niin me korjataan ne kyllä yhdessä, Marja-Liisa opetti kopauttaen nyrkin pöytään. Jotain niin tuttua ja turvallista on elää kulttuurissa, jossa ei tarvitse vain vatvoa ja diskuteerata.
Kaksitoista vuotta on vilahtanut, ja Tomi Kaukinen kasvanut nuoresta miehestä aikuiseksi Suomessa.
Suomenlaivat rullaavat päivittäin monta kertaa Suomen ja Ruotsin välillä. Mutta vieläkään Kaukinen ei ole pakannut matkalaukkuja ja muuttanut takaisin Ruotsiin. Turpiin on tullut kyllä kuvainnollisesti elämässä muutamaan kertaan, mutta ehkä niin olisi käynyt myös Ruotsissa.
Juuret ovat kasvaneet Suomen maaperälle.
Kuuntele koko Tomi Kaukisen tarina Yle Areenasta!
