Hyppää pääsisältöön

Li Andersson hukuttaa työmurheensa avantoon – hänen johtamansa vasemmistoliitto nostaa vaalien ilmastosankareiksi vesistöjen pilaajiksi syytetyt maanviljelijät

Li Andersson
Li Andersson Kuva: Marko Oikarinen Li Andersson

Li Andersson on kiireinen puoluejohtaja, joka hukuttaa stressin avantoon. Meri on ollut aina hänelle tärkeä, ja uhka ilmaston lämpenemisestä saa hänet potemaan maailmantuskaa. Li Anderssonin johtamalle vasemmistoliitolle huhtikuun vaalit ovat ilmastovaalit. Tämä on Yle Luonnon juttusarja, jossa eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kertovat luontosuhteestaan.

Jäistä jalkakäytävää taiteilee eteenpäin nuori nainen, jonka fuksianpunainen pipo erottuu jo kauas harmaasta maisemasta. Li Andersson kipuaa varovasti rinnettä ylös Turussa sijaitsevaan lempipaikkaansa, joka on nilkkoihin asti upottavan märän lumen peitossa.

– Koroistenniemelle voi mennä vaikka keskellä päivää, jos haluaa hetkeksi rauhaan, sanoo vasemmistoliiton puheenjohtaja ja istahtaa rantatöyräältä pilkistävälle paljaalle kivelle.

Mutta vain hetkeksi, sillä keskitalven räntäsade on ankeuden huipentuma. Toisaalta se toimii luontevana kehyksenä aiheelle, jota Li Anderssonkin on pohtinut viime vuodet.

Tai potenut. Ilmastoahdistus ei jätä rauhaan kolmekymppistä puoluejohtajaa, jonka puolue tähtää kohti hiilinegatiivista Suomea 2030-luvun alkuun mennessä. Moni epäilee, onko tavoite edes realistinen.

– Se on tosi kova tavoite, mutta jos Suomi on tähän sitoutunut, tavoitteiden on oltava sen mukaisia.

Li Anderssonille tulevat eduskuntavaalit ovat ilmastovaalit. Hän turhautui Kööpenhaminan ilmastokokouksen laihoihin tuloksiin vuonna 2009 ja koki maailman päättäjien pettäneen ihmiskunnan. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin hän näkee, että eteenpäin on menty.

– Kaikki puolueet ymmärtävät jo ainakin sanojen tasolla ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeyden eri lailla kuin aiemmin. Päätöksenteon ja isojen tahojen liikkeet ovat kuitenkin hitaita, ja se synnyttää maailmantuskaa.

Li Andersson pikkutyttönä uimassa meressä
Li Anderssonin kotialbumista Li Andersson pikkutyttönä uimassa meressä Li Andersson

Lapsena ei tarvinnut pelätä sinilevää

Vaikka merivesi ei aina ollut kovin lämmintä, alle kouluikäinen Li jaksoi polskia ja pulikoida vaikka kuinka kauan. Li muistelee, että hänen isänsä on ottanut kuvan Lillmälön saaressa Paraisilla, jossa isovanhemmilla oli kesäpaikka.

– Olen aina pitänyt uimisesta. Isän suku on Turunmaan saaristosta ja äidin suku Pohjanmaan rannikolta. Olen ollut koko ikäni meren kanssa tekemisissä, ja keskeiset luontokokemukseni liittyvät saaristoon.

Toinen lempipaikka sijaitsee lähellä Kristiinankaupunkia Yttergrundin majakkasaarella.

– Siellä on upeat kalliot, jotka meri on vuosien saatossa pyöristänyt ja pehmentänyt. Saari on mielestäni ehkä maailman kauneimpia paikkoja.

Li Andersson sanoo, että hänen luontosuhteensa on pysynyt melko samankaltaisena kaikki vuodet, mitä nyt horisonttiin on ilmestynyt tummia pilviä.

– Luontosuhteestani on tullut yhteiskunnallisempi ja poliittisempi. Olin ehkä lapsena iloisempi, ja luonnossa olemisessa oli enemmän kokemisen iloa.

1990-luvun alussa otetussa valokuvassa meri näyttää puhtaalta ja vesi lämpimältä. Ei merkkiäkään keskikesän sinilevälautoista.

– Ehkä aika kultaa muistot, mutta en muista, että lapsuudessani levä olisi ollut niin merkittävä ongelma kuin nykyään. Mutta ihmiset puhuivat merestä ja sen kunnosta ihan arjessa.

Ympäristökonnia ja ilmastosankareita

Kaakattava sorsaparvi kaartelee hetken aikaa Aurajoen yllä, ennen kuin se löytää sopivan laskeutumispaikan. Rauhallista rantaruovikkoa ja veteen rajoittuvaa piennarta löytyy helposti, sillä peltoja riittää Turun liepeillä. Varsinais-Suomen maapinta-alasta peräti neljännes on viljelykäytössä.

Itämeren tila on poliittisesti tärkeä kysymys. Rehevöityminen on ongelma, ja maataloudesta vesistöihin päätyvät ravinteet kuormittavat merta. Maanviljelijät ovat saaneet jo vuosia kuulla olevansa ympäristökonnia.

Kokoomus lanseerasi vuonna 2005 Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan nimittämällä häntä työväen presidentiksi, ja sai vasemmiston kiehumaan raivosta. Nyt vasemmistoliitto on tunkeutumassa keskustan reviirille nostamalla eduskuntavaalien ilmastosankareiksi hieman yllättäen maanviljelijät ja metsänomistajat.

– Mielestäni meillä ei ole varaa turhaan vastakkainasetteluun – sellaiseen, että jotkut olisivat isoja pahiksia tai että kaupunkilaiset nostaisivat itsensä moraaliselle jalustalle, perustelee Li Andersson.

Hänen mukaansa hiilinielujen kasvattamisessa avainasemassa on maa- ja metsätalous. Maanviljelijöiden ja tutkijoiden yhteistyö hiilen maaperään sitomisessa on ollut lupaavaa, ja kun samalla satokin paranee, kaikki voittavat.

– Maanviljelijäthän ovat se ryhmä Suomessa, joka kärsii eniten, jos ilmastonmuutos kiihtyy. Mitä poikkeuksellisemmat sääolosuhteet, sitä vaikeampi heidän asemansa on.

Meillä ei ole varaa trumpilaisen politiikan yleistymiseen.

Yle Uutisten tuoreen ilmastokyselyn mukaan puolueet ovat valmiita korvaamaan pienituloisille veronkorotuksia, jos sellaisiin päädytään päästövähennysten saavuttamiseksi. Miten se tapahtuu, onkin sitten isompi kysymys.

Li Andersson painottaa, ettei ilmastopolitiikka ole muusta politiikasta irrallaan, vaan pitkälti vero- ja talouspolitiikkaa. Hän on huolissaan siitä, mitä puoluekartan oikealla laidalla ajatellaan asiasta.

– Voi olla, että siellä on tästä eri käsitys, mutta meillä ei ole varaa trumpilaisen politiikan yleistymiseen. Trumphan antaa duunareille ja pienituloisille kuvan, että heidän asemansa paranee, kun irtaudutaan Pariisin ilmastosopimuksesta. Ihmiset on saatava ymmärtämään, että ilmastokriisi voidaan ratkaista ilman, että heidän ehkä jo valmiiksi vaikea elämäntilanteensa heikkenee, sanoo Li Andersson.

Mutta osa ilmastokriisin ratkaisukeinoista tulee kirpaisemaan vasemmistoliitonkin kannattajia. Puolue haluaa esimerkiksi luopua turpeesta energiakäytössä viimeistään 2030-luvulle tultaessa, mielellään jo sitä ennen. Se tietää työpaikkojen menetyksiä. Li Andersson haluaa olla kuitenkin optimisti.

– Valtiolla ja yhteiskunnalla on vielä reilut kymmenen vuotta aikaa varautua työpaikkojen vähenemiseen ja miettiä, millaisilla tukitoimilla voidaan huolehtia, ettei ihmisten toimeentulo vaikeudu yhtäkkiä ilmastonsuojelun takia.

Li Andersson heittää lumipalloa
Li Andersson heittää lumipalloa Kuva: Marko Oikarinen Li Andersson

Enää kymmenen vuotta aikaa pysäyttää ilmastonmuutos

Li Anderssonin mielestä on jo kiire. Ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä aikaikkuna on menossa umpeen.

– Se aiheuttaa paniikinomaista huolta. On enää karkeasti kymmenen vuotta aikaa tehdä isoja muutoksia yhteiskunnallisiin rakenteisiimme eli siihen, miten liikumme, asumme ja kulutamme.

Kun Suomesta tulee heinäkuussa EU:n puheenjohtajamaa, se pyrkii kiristämään EU:n päästötavoitteita. Vasemmistoliitto haluaa Suomen näyttävän esimerkkiiä, vaikka muut maat eivät tähän lähtisikään.

– Kotimaassa reseptimme on tämä: päästöt alas, nielut ylös ja rahavirrat tukemaan siirtymää. Tärkeintä on päästä fossiilisista energianlähteistä eroon, luettelee Li Andersson.

Meillä ei ole varaa menettää kansalaisten tukea ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Sähköautoista on odotettu jonkinlaisia ilmastonpelastajia. Suomen autokanta on vanha ja kaipaa uusimista, mutta haaveet sähköautojen yleistymisestä pysyvät haaveina niin kauan, kunnes hinnat saadaan alas.

Vasemmistoliitossa tiedetään, että tuhannen kilometrin päässä Savukoskella paikallinen duunari tuskin vaihtaa vanhan dieselautonsa sähköautoon heti, kun vain paikkakunnalle saadaan latauspiste.

– Bensa- ja dieselautojen muuntaminen kaasulla käyviksi ja ympäristöystävällisemmiksi voisi olla yksi mahdollisuus, ja duunarille halvempaakin. Mutta se edellyttää kaasuntankkauspisteitä, eikä niitä taida Savukoskella vielä olla.

Li Andersson sanoo, että autoilun hintaa on järkevämpää nostaa esimerkiksi ruuhkamaksujen avulla pääkaupunkiseudulla, jossa sentään on joukkoliikennettä, toisin kuin Savukoskella. Kutsu- ja raideliikennettäkin voitaisiin kehittää.

– Meillä ei ole varaa menettää kansalaisten tukea ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Tarvitsemme kattavan paletin erityyppisiä ratkaisuja.

Li Andersson istuu kivellä
Li Andersson istuu kivellä Kuva: Marko Oikarinen Li Andersson

Vasemmistoliitto haluaa lennot verolle

Li Anderssonin mietiskelypaikassa Turun Koroistenniemellä saa totisesti olla talvisaikaan rauhassa. Yli 800 vuotta sitten Suomen maallisen ja hengellisen vallan keskuksena palvellut mäki on nykyään heinittyneitä kivijalkoja puskeva historiallinen kohde, jota räntäsade piiskaa armottomasti. Tällaisena päivänä täältä löytyy hakemattakin symboliikkaa synkille ilmastoskenaarioille.

Uhkakuvien vastapainoksi ympäristöystävällisestä elämäntavasta löytyy helposti tietoa. Ihmisiä kannustetaan kierrättämään, säästämään ja muuttamaan kulutustottumuksiaan. Taustalla on ajatus, että pienistä puroista syntyy iso virta, jolloin jokaisen panos on tärkeä ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Mutta miten pienituloisella on rahaa ostaa esimerkiksi luomua, sähköautosta nyt puhumattakaan? Mitä jos pieni puro onkin jo valmiiksi kuiva?

– Kun tarkastellaan yksittäisen ihmisen hiilijalanjälkeä, pienituloiset tekevät jo osansa siitä traagisesta syystä, että heidän kulutusmahdollisuutensa ovat muita heikommat. Suurituloiset aiheuttavat enemmän päästöjä ja heillä on enemmän maksukykyä. On reilua, että he maksavat enemmän, Li Andersson vastaa.

Suurituloiset lentävät paljon enemmän kuin pienituloiset.

Vasemmistoliitto kannattaa lentoveroa.

– Vero kohdistuu sosiaalisesti oikeudenmukaisesti siksi, että suurituloiset lentävät paljon enemmän kuin pienituloiset.

Parlamentaarikot liikkuvat aktiivisesti sinne, missä äänestäjät ovat, ja usein paljon kauemmaksikin. Li Andersson tuntee toisinaan huonoa omatuntoa lentomatkoistaan.

– Pyrin vähentämään lentämistä. Töihin liittyviin matkoihin ei aina voi itse vaikuttaa, mutta vapaa-ajalla voi.

Li Anderssonin mielestä meidän suomalaisten pitäisi pohdiskella laajemminkin tapaamme työskennellä ja elää. Nykyiset kolmekymppiset ovat sukupolvi, jolle on toitotettu, että maailma on avoin, menkää ja kokekaa mahdollisimman paljon. Moni menee ja lentää.

– Siitä syntyy ristiriita, joka aiheuttaa kovaa ilmastoahdistusta. Vaikka matkustaminen on pahinta, mitä voi tehdä ilmastonmuutoksen näkökulmasta, kolmekymppiset ovat myös pätkätyö- ja burn out -sukupolvea. Työt ajavat ihmiset piippuun, ja oravanpyörästä pystyy irroittautumaan vasta lomamatkoilla. Tämä kierre pitäisi katkaista.

Li Andersson nojaa puuhun
Li Andersson nojaa puuhun Kuva: Marko Oikarinen Li Andersson

Liiat kierrokset saa alas avannossa

Koroistenniemen laki ei tarjoa suojaa, kun taivas putoaa räntänä niskaan. Onneksi aukion laidalla kasvaa korkea kuusiaita, jonka juureen ei ole satanut lunta. Se on hyvä paikka jatkaa haastattelua. Puunrungot ovat vihertyneet kosteudesta ja hämäryydestä, täällä vallitsee toisenlainen ilmasto kuin lumipallonkantaman päässä.

Kuusenoksien alla tulee ilmi vielä yksi merellinen kohde, joka on Li Anderssonille tärkeä: avanto. Se on puoluejohtajan henkireikä, jonne voi hukuttaa hetkeksi työhuolet.

– Politiikassa tempo on kova, ja adrenaliinitaso pysyy korkealla. Joka päivä tapahtuu paljon, on reagoitava nopeasti, somessa on oltava koko ajan. Kun käy avannossa, kierrokset laskevat nopeammin. Jos käy monta kertaa meressä ja saunassa, sitten onkin jo ihan rento, ja tekee mieli mennä aikaisin nukkumaan.

Li Andersson jakaa aikaansa Turun ja Helsingin välillä ja pulahtaa avantoon molemmissa kaupungeissa tilaisuuden tullen. Muutaman kuukauden kuluttua vedet ovat jo lämpimämpiä. Vieläkö hymy on uimarilla yhtä herkässä kuin 25 vuoden takaisessa valokuvassa?

– Ei ehkä ihan noin leveästi, koska huoli ja maailmantuska sekoittuvat luontosuhteeseeni tällä hetkellä. Se on myös hyvä asia, koska silloin säilyy tarve tehdä asioille jotain.

Yle Luonto haastattelee vaalien alla eduskuntapuolueiden puheenjohtajat heidän luontosuhteestaan ja puolueen ympäristökannoista. Artikkelit ilmestyvät torstaisin ja sunnuntaisin 28.2. - 28.3. osoitteessa yle.fi/luonto. Torstaina 7.3. on vuorossa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo.

Lue lisää:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto