Hyppää pääsisältöön

10 vuotta muistisairauden kanssa - Mitä "Olen jossain" -dokumenttielokuvan Ailille kuuluu nyt?

muistisairas aili hoivakodin huoneessaan valokuvien ja muistojen ympäröimänä
Kaikki rakkaat esineet, kirjat ja valokuvat ovat Ailin omassa huoneessa käden ulottuvilla. muistisairas aili hoivakodin huoneessaan valokuvien ja muistojen ympäröimänä Kuva: Yle / Tuula Rajavaara Dokumenttiprojekti,dokumenttiprojekti: olen jossain

Yhteistä matkaa Alzheimer-muistisairauden kanssa on kertynyt jo yli 10 vuotta. Aili Rajavaara on tietoisesti halunnut omalla esimerkillään viestittää, ettei elämä pääty diagnoosiin. Kolmen viimeisen hoitokotivuoden aikana on reissattu tyttären avustamana useampaan kertaan Tallinnassa, sukulaisten luona ja muistiyhdistysten vieraana ympäri Suomen, sillä monet muistiyhdistysten jäsenet ovat toivoneet tapaavansa saman kohtalon jakavia ihmisiä.

kollasi muistisairaan ailin matkoista
Aili on lukenut omia runojaan kiertonäyttelyn yhteydessä järjestetyissä muistiyhdistysten tilaisuuksissa. kollasi muistisairaan ailin matkoista Kuva: Yle / Tuula Rajavaara Dokumenttiprojekti,olen jossain

Aili Rajavaara on asunut kesäkuun 2017 alusta lähtien Attendo Variston hoivakodissa. Hoivakoti on 60-paikkainen ja siinä on neljä siipeä. Jokaisella osastolla on yli kymmenen asukasta ryhmäkotimaisissa olosuhteissa, joissa on oman huoneen ja kylpyhuoneen lisäksi yhteinen olohuone ja ruokailutila sekä avara terassi pihoineen. Talossa on oma virkistystoiminnan ohjaaja, joka kiertää joka päivä osastolta toiselle.

Aili on aktiivisuutensa ja kuntonsa ansiosta osallistunut aika ajoin myös muiden osastojen virkistystoimintaan. Hoivakodissa on myös oma sauna ja siellä saunotetaan joka viikko sellaisia saunaveteraaneja kuin Aili.

Vääjäämätön muistisairauden eteneminen näkyy erityisesti iltaisin lisääntyvänä levottomuutena ja ajatuksena, että pitäisi olla jossakin muualla. Hoitamassa jo edesmenneitä läheisiä. Mielen valtaa usein voimakas tunne, että Irja-äiti odottaa Kansolassa - tai 80 vuoden takaisessa Karjalan kodissa.

Ailin kädet valmistavat matkakääröjä ja paketteja. Mieli on ahdistunut ja hätääntynyt. Silloin tarvitaan lohdutusta ja silitystä: "Ei ole mitään hätää". Valitettavasti lohdutus auttaa enää vain muutamaksi hetkeksi, sillä Ailin lähimuisti on melkein kokonaan kadonnut.

tytär kurkistaa ovesta, äiti etualalla laittaa papiljotteja
Aili on ollut alusta alkaen sitä mieltä, että jos tämä yhteisen matkamme kuvaus voi auttaa jotakuta — lohduttaa tai lieventää synkkiä ajatuksia diagnoosin saamisen jälkeen — on se kaiken vaivan arvoista. tytär kurkistaa ovesta, äiti etualalla laittaa papiljotteja Kuva: Marja Söderlund olen jossain

Olen jossain -kokonaisuuteen valmistui aluksi 45 minuuttinen radiodokumentti ja verkkosivusto, joka piti sisällään interaktiivisia osioita kuten muistilappujen keräyskampanjan ja Ystäväkirja-sivut, jotka on tarkoitettu yhteiseen muisteluun muistisairautta sairastavan ihmisen ja hänen läheisensä kanssa.

Tytär Tuula Rajavaara kertoo: "Vuosien aikana olen yhä uudestaan ja uudestaan varmistanut äidiltäni hänen suostumuksensa tähän elämämme taltiointiin. Aili on seurannut materiaalin muotoutumista valmiiksi osasiksi Olen jossain -kokonaisuuteen. Valmiita lyhytdokumentteja katsoessaan hän huudahti: ”Niin juuri, noin juuri, tuollaista se on!” ja jatkoi: “On tärkeää, että jää ajatus, että tuostakin vaan elämä jatkuu.”

On tärkeää, että jää ajatus, että tuostakin vaan elämä jatkuu.

Keväällä 2017 sai ensi-iltansa tv-dokumenttielokuva Olen jossain ja interaktiivinen valokuvakiertonäyttely kiersi saman vuoden aikana Tampereella, Kotkassa, Vantaalla, Pasilassa, Kuopiossa, Rovaniemellä ja Espoossa muistiyhdistysten vieraana. Oman kodin Marja Söderlundin valokuvista koottu näyttely sai vuoden 2018 alusta Pohjois-Savon Muisti ry:n tiloista Kuopiosta. Näyttely on auki toimistoaikoina.

Vanha valokuva naisesta ja teksti: Olen jossain – Elämää muistisairauden kanssa
"Olen jossain" on monimediainen verkkokokonaisuus muistisairauden kanssa elämisestä. Vanha valokuva naisesta ja teksti: Olen jossain – Elämää muistisairauden kanssa Kuva: Kirsi Kukkurainen / Yle olen jossain,muistisairaudet

Nyt äidin ja tyttären arkiset kohtaamiset tapahtuvat Variston hoivakodissa, jossa Aili Rajavaara on asunut jo kolme vuotta. Silloin, kun Aili on ollut hyvässä fyysisessä kunnossa ja mieleltään virkeä, hän on lähtenyt mielellään mukaan teatteriin, taidenäyttelyyn, kylpylään tai kirppikselle. Reissuista on laitettu aina kuvat oman huoneen seinälle todistusaineistoksi ja muistin tueksi.

Viimeisen vuoden aikana reissut ovat mittakaavaltaan pienentyneet, sillä matkakaveriksi on tullut tukeva rollaattori, koska oma kävely on muttunut horjuvaksi ja töpöttäväksi. Se ei niin haittaa, koska saunominen, kyläily, autokyydit ja kahvittelu ovat edelleen Ailin arjen ilojen ja nautintojen kärjessä.

Olen jossain -kokonaisuus voitti jaetun pääpalkinnon Koulutusrahasto KOURAn Dokumentit ja journalistiset sisällöt -sarjassa vuonna 2017 ja oli esillä kansainvälisillä tv-alan INPUT 2018 festivaaleilla.

Ailin tervehdys kansainväliselle Input 2018 yleisölle Brooklynissä

Dokumenttiprojekti: Olen jossain Yle TV1 16.3.2020 ma klo 11.00.

Katsottavissa myös Yle Areenassa toistaiseksi. Kuuntele jälkiruoaksi 45 minuuttinen sisarteos radiodokumentti Todellisia tarinoita: Olen jossain

Lisää ohjelmasta

Keskustele