Hyppää pääsisältöön

Pidätkö zombeista? Netflixin historiallinen tv-sarja Kingdom on parasta zombikauhua juuri nyt

Zombit hyökkäävät tv-sarjassa Kingdom
Zombit hyökkäävät tv-sarjassa Kingdom Kuva: Netflix Zombi

Eteläkorealaisissa tv-tuotannoissa on nykyään huikeita kamera-ajoja, koukuttavat juonet ja spektaakkelimaiset mittasuhteet. Uusi jännitysdraama Kingdom yhdistää eloisan historiallisen trillerin ja kalmaiset zombit ja uudistaa lajia. Sekoitus puraisee koukuttavasti. Lue miten sarja vertautuu The Walking Deadiin ja muihin lajin tunnettuihin merkkiteoksiin.

Netflixiin tammikuun lopulla ilmestynyt Kingdom tuo paljon veivattuun zombi-genreen tuoreen tuulahduksen, jos kalmanhajuisesta lajityypistä voi tällaista ilmaisua käyttää. Kingdomissa zombi-invaasio sijoitetaan Korean historiallisena kukoistuskautena pidettyyn Yi- eli Joseon-dynastian aikaan (1392-1897). Alkeellisesta kivääriteknologiasta ja nälänhädästä päätellen tapahtuma-aika voisi olla suurin piirtein 1800-luvun alku.

Kuninkaallinen zombi

Kingdomin alussa vanha kuningas Joseon on vakavasti sairastunut tai kenties kuollut. Hovissa käynnistyy välittömästi valtataistelu. Nuoren kuningattaren suku yrittää pelata aikaa ja eristää palatsin uteliailta. Epävarmuuden vallitessa oikeutettu perillinen prinssi Yi Chang (Ju Ji-hoon) tahtoo selvittää isänsä tilan.

Koska kyseessä on zombitarina, pahat aavistukset osoittautuvat pian oikeiksi: Kuningas Joseon on muuttunut zombiksi. Avausjaksossa onkin hermoja kutitteleva kohtaus, jossa palatsiin livahtanut prinssi kuulee arvoituksellisia, eläimellisiä ääniä ja piiloutuu komeroon. Läpikuultavan seinän läpi näkyy pelottavan pitkäkyntisen hirviön villi hahmo.

Ministeri syötättää zombille joka yö palvelijatytön pitääkseen kuninkaan ruumiin esittelykunnossa.

Nuori kuningatar on raskaana ja hänen isänsä, ministeri Cho Hak-jo (Ryu Seung-ryong) näkee mahdollisuuden syrjäyttää laillinen perillinen, kunhan vauvaprinssi on syntynyt. Siksi zombiksi muuttunutta vanhaa kuningasta pidetään palatsissa “hengissä”, kahlittuna kuolinvuoteeseensa. Ministeri syötättää zombille joka yö palvelijatytön pitääkseen kuninkaan ruumiin esittelykunnossa.

Päivällä zombikuninkaan uinuessa horroksessa, se meikataan uudelleen mädäntyneen ruumiin näköisestä edustuskuntoiseksi vuodepotilaaksi.

Zombiviihde ei ole koskaan kaukana satiirista. Kuningaskunnilla ja diktatuureilla on aina ollut pyrkimys ikuistaa johtaja ja pitää hänet alamaisten mielessä palsamoituna.

Historiallinen zombi-invaasio

Tv-sarja tuo huumorin, hovijuonittelun ja taisteluiden osalta mieleen klassikko-ohjaaja Akira Kurosawan japanilaiset samuraispektaakkelit, mutta tietenkin taustalla on myös korealaisen historiallisen elokuvan oma perinne.

Kingdom ei käytä kiinalaisen wuxian yliluonnollisia piirteitä, runollisia ilmalentoja ja yliakrobaattisia miekkataisteluja, vaan jalat ovat tiukasti maassa, realistisesti kuvatuissa kamppailuissa. Zombitarinoiden tapaan yliluonnollisuus on rajattu yhteen olentoon, zombeihin.

Toki historiallisesta kontekstista tulee mieleen HBO:n suurhitti Game of Thrones, jossa myös on omanlaisiaan zombeja. Kingdom pohjautuu Kim Eun-Heen ja Yang Kyung-ilin sarjakuvaan Kingdom of Gods. Kim Eun-Hee on sarjan käsikirjoittaja.

Kingdom-tv-sarjassa on vauhdikkaita takaa-ajoja
Kingdom-tv-sarjassa on vauhdikkaita takaa-ajoja Kuva: Netflix Zombi

Zombit ovat raivokkaita

Kingdomin zombit eivät ole pelkästään The Walking Deadin kaltaisia laahustajia, vaan yhtä raivokkaan nopealiikkeisiä saalistajia kuin 28 päivää myöhemmin -elokuvassa. Erikoisuus on, että Kingdomin zombit inhoavat auringonvaloa kuten vampyyrit ja pakenevat silloin talojen alle ja luoliin horrostamaan. Päiväaikaan alakynteen joutuneilla ihmisillä on mahdollisuus valmistautua puolustukseen tai paeta ja suojautua.

Kingdomissakin zombit ovat piinallisen vaarallisia vastustajia. Yksi puraisu on kohtalokas.

Kingdomin zombit ovat kutakuinkin yhtä tyhmiä kuin useimmissa genren tarinoissa. Heiltä ei esimerkiksi oven avaaminen suju aivan ongelmitta, ja enemmänkin zombit selviävät lukoista kaatumalla porukalla ovea tai porttia vasten. Ja samoin kuin yleensä, zombin saa surmattua lopullisesti vain tuhoamalla pään tai katkaisemalla kaulan, pelkkä raajan katkaisu tai kehon puhkominen ei riitä.

Kuten kauhun monet myyttiset hahmot, zombit luotaavat ihmisen alkukantaisia pelkoja ennen kaikkea suhteessa kuolemaan ja sairauteen, erityisesti Alzheimerin taudin kaltaiseen persoonan rapistumiseen ja tuhoutumiseen.

Yksi puraisu on kohtalokas.

Myös Kingdomissa on mukana kohtauksia, joissa ihmiset joutuvat näkemään rakkaitten omaisten muuttuvan hirviöiksi. Pureman saanut äiti esimerkiksi laittaa tyttärensä suojaan tavara-arkkuun ennen kuin muuttuu itse zombiksi. Tytär katsoo kauhuissaan kannen raosta, kun zombiksi muuttunut ja inhimillisyytensä kadottanut äiti surmaa toisen lapsen.

Rakkaan omaisen ruumiin säilyttäminen kostautuu zombifiktiossa aina. Aateliset eivät halua tuhota kuolleiden ruumiita polttamalla tai päitä katkomalla. He maksavat virheestä kalliisti. Zombit heräävät yöllä henkiin.

Zombit hyökkäävät tv-sarjassa Kingdom
Zombit hyökkäävät tv-sarjassa Kingdom Kuva: Netflix Zombi

Tappavan taudin metafora

Yleensä zombi-invaasio on käsitelty tarinoissa jonkinlaisena tappavan tartuntataudin metaforana. Zombitartunta on kuin rutto joka lähes kaatoi keskiajalla yhteiskunnat. Kingdomissakin tauti leviää viruksena pureman kautta, mutta salapoliisityön takana onkin selvittää, mistä epidemia aivan alunperin on peräisin.

Monessa zombitarinassa, kuten Z Nationissa tai 28 viikkoa myöhemmin, yritetään kuljettaa vastustuskykyistä potilasta laboratorioon tutkittavaksi, jotta keksittäisiin epidemiaan tepsivä vastalääke. Nähtäväksi jää, tuleeko tällainen juonikuvio mukaan myös Kingdomiin toisella kaudella. Ainakin yksi sankareista on lääkärinainen Seo-Bi (Bae Doo-na), joka selvittää epidemian alkusyyn.

Kingdomin rikas historiallinen setti on tosiaan piristävä, koska anglo-amerikkalaisen zombikauhun tyypilliseksi juonikuvioksi on vakiintunut postapokalyptinen, asepornahtava survival-tarina. Tuntuu että upean avausjakson jälkeen genren megahitti The Walking Dead -sarja on veivannut vuodesta toiseen yhä uudestaan survivalistien selvitymisleirien välisiä konflikteja.

Zombifiktio toimii vähillä aineksilla

Zombifiktiolla ei ole kovin laajaa kirjoa pelimerkkejä. Yleensä aina kuvataan normaalista lähtevä alkutilanne, jossa pahaa aavistamattomat ihmiset eivät näe pieniä merkkejä lähestyvästä katastrofista. Seuraa epidemian nopea ryöpsähtäminen ja ihmisten joutuminen helpoksi saaliksi. Sitten seuraa linnoitusvaihe, jolloin on jo opittu taistelemaan zombeja vastaan turvapaikasta käsin.

Usein tarinoissa ryhmät alkavat taistella keskenään, koska epidemia kärjistää kaiken selviytymiskamppailuksi. Zombitarinat pakkaavat olemaan varsin pessimistisiä. Joskus harvoin loppu voi olla onnellinenkin, yleensä ei.

Kindomissa prinssi taistelee zombeja vastaan.
Kindomissa prinssi taistelee zombeja vastaan. Kuva: Netflix Zombi,Netflix

Täpärien tilanteiden koreografia tärkeä

Zombitarinoihin kuuluvat aina täpärät läheltä piti -tilanteet. Tuore eteläkorealainen zombilelokuvan merkkiteos Train to Busan (2016) sisältää useita ihailtavasti orkestroituja joukkokohtauksia. Spekaakkelimaisin näistä on tilanne, jossa sankarit juoksevat yhä kasvavaa satapäistä zombilaumaa karkuun (aina toistuva tilanne) ja hyppäävät junan veturin kyytiin. Zombit jäävät roikkumaan liikkuvasta junasta isona ryppäänä parin elävän kuolleen käsien varassa ja uhkaavat kiivetä kyytiin.

Täpärät tilanteet ovat kauhua ja slapstick-komediaa samassa paketissa.

The Walking Deadin mainiossa avausjaksossa (2010) viiltävästi shokeeraavin kohtaus on päähenkilön apulaisheriffin Rick Grimesin joutuminen hitaiden zombien piirittämäksi kaupungin kadulla. Tilanne eskaloituu nopeasti hengenvaaralliseksi. Kaaduttuaan hevosen kanssa hän ryömii panssarivaunun alle, jonne zombit kömpivät perässä. Hetken Grimes ajattelee itsemurhaa, mutta pääseekin kiipeämään turvaan panssarivaunuun pohjaluukun kautta.

Täpärät tilanteet ovat kauhua ja slapstick-komediaa samassa paketissa.

Kingdomissa on myös toinen toistaan taidokkaammin rakennettuja takaa-ajokohtauksia. Yksi huikeimmista on kohtaus, jossa henkiinjääneet kuljettavat kylän vanhuksia turvaan. Aurinko on juuri laskenut ja hämärässä zombit heräävät kuopistaan saalistamaan eläviä. Muutaman sadan metrin päässä linnoituksen portilta vanhuksia kuljettavien kärryjen pyörä juuttuu kuoppaan ja seuraa kylmää hikeä tirisyttävä paniikkinen pako. Siinä on zombikauhua ja vanhustenhuoltoa samassa paketissa.

Klassikon ainesta on myös kohtaus, jossa samaan jalkapuuhun lukituista vangeista toinen muuttuu zombiksi. Toinen ei pääse zombia karkuun, mutta toisaalta zombi ei ylety terveeseen kumppaniinsa.

Raakuus ja huumori syleilevät toisiaan

Zombigenre on lähes raainta, mitä viihteen saralla nykyään esitetään. Zombi tuntuu olevan tekosyy sille, että saadaan näyttää graafisesti ihmisen päähän ampumista, silmien puhkomista ja kaulankatkomista. Katsojana tietenkin miettii, että miksi haluaisi katsoa tätä lahtaamista.

Todellakin, katsoja voi pohtia, onko juuri tässä zombitarinassa mitään muuta kuin kliseisiä täpäriä tilanteita ja raakaa väkivaltaa.

Zombihuumorissa on useinkin mukana sävyjä vammaiselle nauramisesta.

Kingdom tuo genreen mukaan kokonaan uudenlaisen kulttuuripiirin, sen henkilökuvaus on kurosawalaisen hersyvää, ja historiallinen konteksti tuo mukanaan monimutkaisen juonittelujen kuvion.

Zombigenressä mässäilevä makaaberius kääntyy jo huumoriksi. Raakuuden maksimointi menee liioittelussa usein niin pitkälle, että se alkaa tuntua rikollisen hauskalta.

Zombihuumorissa on useinkin mukana sävyjä vammaiselle nauramisesta. Esimerkiksi Walking Deadissa viemäristä löytyy säälittävä zombi, joka on nälässään pyydystänyt rottia. Kaikkien aikojen hillittömin zombikomedia Shaun of the dead (2004) on rakennettu paljolti zombien hitauden ja kömpelyyden varaan. Zombi näyttää känniseltä!

Kingdomissa parasta huumoria on terveiden hitaat hoksottimet. He eivät tajua milloin ovat vaarassa.

Yhteiskunnallisen kommentoinnin taso vaihtelee zombitarinoissa

Zombigenre on apokalypsin kuva, ja sen nykyisen suosion voi hyvin ajatella olevan maailmanlopun uhkakuvien käsittelyä terapeuttisessa ja viihteellisessä mielessä.

Amerikkalaiset survival-tarinat kuvastavat suoraan jo muutenkin yhä voimakkaana elävää uskoa oman käden oikeuteen ja asekulttuuriin sekä survivalistien uskoa liittovaltion romahtamiseen. Olet turvassa vain jos pystyt puolustamaan itseäsi ja perhettäsi aseella, kuten Villissä Lännessä.

On zombitarinoissa nähty konkreettisempiakin yhteiskunnallisia teemoja. Genren pioneerin George A. Romeron klassikko Dawn of the Dead (1978) irvailee kulutuskulttuurille ja ostoskeskuksiin keskittyvälle elämänmuodolle. Zombit tuntuvat kantavan joitakin muistoja entisestä elämästään ja kerääntyivät tahdottomasti laahustamaan ostoskeskuksen käytäville.

Henkilökuvaus on zombijutuissa yleensä suoraviivaista kuten toimintaviihteessä, mutta kyllä yhteiskuntaluokkia ja rotukysymyksiä yleensä aina jotenkin tematisoidaan, esimerkiksi ryhmädynaamiikan jännitteiden luomiseksi.

Zombit luotaavat ihmisen alkukantaisia pelkoja ennen kaikkea suhteessa kuolemaan ja sairauteen, erityisesti Alzheimerin taudin kaltaiseen persoonan rapistumiseen ja tuhoutumiseen.

Toisaalta zombi överinä hirviöhahmona on myös omiaan vesittämään kaiken yhteiskuntakritiikin. Sillä ei ole edes Frankensteinin hirviön kaltaista tieteen moraalia kyseenalaistavaa ulottuvuutta.

Kingdom kuvaa olemassa olleen feodaalisen valtakunnan eri yhteiskuntaluokkia ja vääryyksiä. Kingdomin kuvaama aikakausi on kärjistänyt maataomistavan aateliston ja hovin ja toisaalta talonpoikien välisen ristiriidan. Maaseudulla kytee tyytymättömyys. Aatelistolla on ruokaa ja ylellisyystavaroita, mutta köyhät maanviljelijät näkevät nälkää, koska heiltä on jopa kielletty metsästäminen aatelisten mailla.

Köyhät ovat valmiita lisäämään ruokalautasen ravintosisältöä jopa ihmissyönnillä. Mutta mitä tapahtuukaan, kun pataan päätyy saastunutta lihaa...

Kommentit