Hyppää pääsisältöön

Ihmisen taistelu karvoja vastaan kertoo niiden merkityksestä

Edouard Debat-Ponsan, 1883, Hieronta, Musee des Augustins, Tolouse, France
Edouard Debat-Ponsan, 1883, Hieronta, Musee des Augustins, Tolouse, France Kuva: Marco Peretto maalaukset,symbolit,karvat,merkkien salat

Ihminen käyttää uskomattoman paljon aikaansa elämästään karvoituksensa parissa olipa kyse hiuksista, parrasta tai ihokarvoista. Se jo todistaa meille, että karvoilla on merkitystä samoin kuin sillä, jos niitä ei ole. Kyse ei ole pelkästään muodista. Karvoissa on kyse paljon muustakin.

Kukapa ei olisi nähnyt kuvia esi-isistämme, joissa mies vetää naista hiuksista perässään kohden kotiluolaa.

Niinkin selvästi liioittelevassa pilkkakuvassa on aimo annos totuutta mukana. Nainen, jolla oli vahvat hiukset -sellaiset, joissa oli mistä vetää - oli elinvoimainen ja terve. Siis hän oli hyvä äiti, lasten synnyttäjä. Hiukset kertovat nimittäin terveydestä.

Mies, joka kaljuuntuu, ei hänkään jäänyt ihan epäilysten ulkopuolelle. Kalju mies on lehdetön puu -ajattelu on näkynyt monen kulttuurin sanonnoissa. Koskapa hiukset olivat se, millä ihmisen terveys ja lisääntymiskyky arvioitiin, ne itse asiassa olivat myös viettelykeino.

Mies, joka kaljuuntuu, ei hänkään jäänyt ihan epäilysten ulkopuolelle.

Vapailla naisilla oli avoinna olevat hiukset kuin kertomassa, että minuun kannattaa kiinnittää huomiota, minusta saa hyvän äidin lapsilleen. Kun nainen taas oli jo varattu, hän ei saanut enää vietellä. Hiukset oli parempi siis sitoa tai jopa pitää piilossa. Tähän perustuu monissa uskonnoissa esiintyvä ajatus siitä, että päänsä paljastava ja hiuksensa valtoimenaan pitävä nainen on luonteeltaan arveluttava.

Karvainen apinamies

Yhtä ihailevaa ja ongelmatonta ei suinkaan ole ollut suhtautumisemme kehon muihin karvoihin. Jos runsaat hiukset ovat olleet ihailtuja, niin ei suinkaan ole ollut muiden karvojen kanssa.

Lähi-Idän kulttuurissa ja Pohjois-Afrikassa, jopa Antiikin Egyptin sivilisaatiosta alkaen, on ollut tapana ajella kaikki karvat pois. Perusteluna on usein vedottu puhtauteen. Selitys on kyllä aikamoisen läpinäkyvä, jollei ontuva.

Karvansa huolella poistava ei varmasti ole koskaan edes analysoinyt omassa mielessään sitä, miksi hän käy viikottain hammamissa - turkkilaistyylisessä kylpylässä, jossa häneltä tradition mukaan ajellaan kaikki karvat pois.
Niin tehdään, koska on aina tehty. Kylpylässä peseydytään, joten puhtauteenhan sen täytyy liittyä. Kysymys ei silti ole missään tapauksessa pelkästään siitä. Selitys löytyy kauempaa ihmiskunnan historiasta ja mielikuvistamme, jotka saattavat olla alitajuisiakin.

Hiusten ja parran hoito kertovat sivilisaatioon kuulumisesta

Ihminen on halunnut erottua luomakunnan herrana, luonnon ja eläinkunnan hallitsijana. Se, joka erottaa ihmisen eläimistä, myös niistä kaikkein läheisimmistä eli apinoista, on juuri karvapeite. Tai siis ihmisen kohdalla lähinnä sen puute. Ihminen erottuu omanlaisekseen, ja näyttää sivistyneeltä juuri ajeltuaan karvansa. Tai järjestäen niitä karvoja, joita hänellä on eli partaansa ja hiuksiaan. Hiusten ja parran hoito kertovat sivilisaatioon kuulumisesta. Minä en ole eläin, minä olen ihminen isolla I-kirjaimella.

Fotoshoppausta menneiltä vuosisadoilta

Karvojen merkitys on ollut niin suuri, että silloinkin kun taatusti historiallisella henkilöllä ei ole ollut mahdollisuutta säännölliseen hygieniaan -kylpylässä käyntiin, parranajoon tai karvojen poistoon - niitä ei ole haluttu näyttää jälkipolville.

Maalarit ovat onneksi osanneet retusoinnin ja fotoshoppauksen taidon kautta aikain. Suuri sotasankari Napoleon on taatusti sotaretkien aikana joutunut antamaan periksi itsensä hoitamisessa. Oletko silti koskaan nähnyt parrakasta Napoleonia maalauksissa?

Oletko koskaan nähnyt parrakasta Napoleonia maalauksissa?

Entä Jeesus sitten? Paitsi, että hän kierteli lähes kerjäläisen tapaan Palestiinassa, niin sitten hänet vielä kaiken kukkuraksi vangittiin ja tuomittiin. Näytäpä minulle yksikin kuva, jossa Jeesuksella on ristillä roikkuessaan kainalokarvat! Enkä edes sano vielä sanaakaan säärikarvoista tai käsivarsista.

Kirjoittaja Liisa Väisänen on FT, tietokirjailija ja symbolien perässä seikkaileva taiteen ja kulttuurin tutkija.
Merkkien salat kertoo karvojen voimasta: