Hyppää pääsisältöön

Saara Turunen pohtii ruman naisen paikkaa uudessa teoksessaan – Medusan huone on pistävä feministinen pamfletti

Etualalla Tommi Korpelan näyttelemä nainen istuu nojatuolissa vakavana. Taustalla oviaukossa Katja Küttnerin naishamo ruusjen keskellä.
Etualalla Tommi Korpelan näyttelemä nainen istuu nojatuolissa vakavana. Taustalla oviaukossa Katja Küttnerin naishamo ruusjen keskellä. Kuva: Aino Nieminen Q-teatteri,Medusan huone

Mikä on ruman naisen paikka? Saara Turusen uusi näytelmä Medusan huone jatkaa romaanien Rakkaudenhirviö ja Sivuhenkilö teemojen parissa. Esitys käy taiteen kliseisten naiskuvien kimppuun mustalla huumorilla, rujoilla ja runollisilla näyttämökuvilla. Penkkitaiteilija kävi Q-teatterissa.

Medusa oli antiikin taruston ihana neitonen, jolla oli upeat, kultaiset hiukset. Meren jumala himoitsi neitoa ja raiskasi tämän. Rangaistuksena houkuttelevuudestaan Medusa muutettiin hirviöksi, jonka päässä luikertelivat myrkkykäärmeet. Lopulta Medusa tapettiin.

Saara Turunen on kirjoittanut ja ohjannut Q-teatteriin näytelmän nimeltä Medusan huone. Aiheena on naisen paikka maailmassa ja taiteessa, taidemaailmassa: väkivalta, mitätöinti, lokerointi.

Yksi vallankäytön muoto on naisen määritteleminen rumaksi.

Kuvassa on kolme miestä puku päällä, he nojaavat takaseinään. Kuvan vasemmassa laidassa on nainen keltaisessa mekossa pöydällä pitkällään, hän tekee jaloillaan jumppaliikettä. Rooleissa Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Ylermi Rajamaa ja Aleksinja Lommi.
Kuvassa on kolme miestä puku päällä, he nojaavat takaseinään. Kuvan vasemmassa laidassa on nainen keltaisessa mekossa pöydällä pitkällään, hän tekee jaloillaan jumppaliikettä. Rooleissa Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Ylermi Rajamaa ja Aleksinja Lommi. Kuva: Aino Nieminen Q-teatteri,Medusan huone

Medusan huone on sisarteos Turusen aiemmin Q-teatteriin tekemälle Tavallisuuden aaveelle. Turusen ohjaajan kädenjälki on aivan omanlaistaan.

Hän käsittelee teemaa assosiatiivisesti toisiaan kommentoivissa, vahvan visuaalisissa, usein sanattomissa, unenkaltaisissa kohtauksissa. Tyly huumori yhdistyy lohduttomaan, runolliseen haikeuteen.

Myös Turusen väripaletti on omaperäinen. Tavallisuuden aaveen hurmaavan beige maailma täydentyy nyt havunvihreällä ja viininpunaisella, kirkkaan keltaisella.

Mutta Medusan huone on Tavallisuuden aavetta äkäisempi teos.

Kaksi naista tanssii näyttämöllä, keltaiset ämpärit käsissään. Rooleissa Aleksinja Lommi ja Elina Knihtilä.
Kaksi naista tanssii näyttämöllä, keltaiset ämpärit käsissään. Rooleissa Aleksinja Lommi ja Elina Knihtilä. Kuva: Aino Nieminen Q-teatteri,Medusan huone

Näytelmä jatkaa myös Turusen romaanien Rakkaudenhirviö (2015) ja Sivuhenkilö (2018) teemojen kehittelyä.

Nytkin ollaan turhautuneita siitä, miten vähäinen asema naisten kirjoittamilla teoksilla on klassikkokaanonissa, ja toisaalta siitä, miten naisia kirjallisuudessa kuvataan.

Mieskirjailijoiden katsetta naiseen kuvaavassa hirtehisessä ja hillittömässä kohtauksessa näyttämölle läväytetään pino kirjoja. Tommi Korpelan ja Ylermi Rajamaan pukumiehet lukevat maiskutellen toisilleen rasvaisia kohtauksia muun muassa Charles Bukowskilta ja Henry Milleriltä, ja päätyvät lopulta kirjakasaan pelehtimään.

Näytelmän miesten mielestä kyseessä nyt vain ovat hyvät kirjat: ei kai tästäkin tarvitsisi tehdä masentavaa sukupuolikysymystä?

Olen lukenut Turusen romaanit ja havahtunut niiden äärellä itsekin siihen, kuinka miesklassikkopainotteista oma lukemiseni varsinkin nuorena lukutoukkana oli. Pitihän minunkin omaksua kaikki merkittävä kirjallisuus!

Näytelmän miesten mielestä kyseessä nyt vain ovat hyvät kirjat: ei kai tästäkin tarvitsisi tehdä masentavaa sukupuolikysymystä?

Kun miehet poistuvat, hiljainen, kanapäinen nainen siivoaa pitkin poikin näyttämöä jääneet kirjat.

Kanapäinen nainen on polvillaan lattialla, siivoaa sikin sokin leviteltyjä kirjoja. Roolissa Aleksinja Lommi.
Kanapäinen nainen on polvillaan lattialla, siivoaa sikin sokin leviteltyjä kirjoja. Roolissa Aleksinja Lommi. Kuva: Aino Nieminen Q-teatteri,Medusan huone

Useimmat näytelmän naiset ovat rumia, niitä medusoita. Tai ainakin heitä kohdellaan rumiluksina. Heitä saa nöyryyttää vapaasti, heidät voi ohittaa ja nujertaa, heitä ei missään nimessä tarvitse ottaa vakavasti.

Naisen ulkonäkö ei oikeastaan liity tähän niin sanottuun rumuuteen. Rumia ja siis häpeällisiä seikkoja ovat esityksessä esimerkiksi arkuus, yksinäisyys, käkättävä nauru, kuukautiset, ikä, ylipaino ja suru. Ehkä myös äly on rumaa, ehdottomasti feminismi on sitä.

Rumia ja siis häpeällisiä seikkoja ovat esityksessä esimerkiksi arkuus, yksinäisyys, käkättävä nauru, kuukautiset, ikä, ylipaino ja suru.

Tommi Korpelan vanheneva, yksinäinen medusanainen on alistunut kohtaloonsa. Mikä voimaton musta murhe Korpelan koko olemuksesta henkiikään!

Katja Küttnerin kukkamekkoinen tyttö lukee Virginia Woolfin Omaa huonetta ja yrittää selättää miesten hänelle määrittämän, mitättömän harmaavarpusen roolin.

Elina Knihtilän pinkeä ja pirteä keski-ikäinen naikkonen joutuu naurun aiheeksi, koska kuvittelee vielä voivansa houkutella miehiä. Ja mitä nainen tekee selvitäkseen tilanteesta?

Hän jumppaa.

Elina Knihtilän näyttelemä nainen seisoo alusvaatteisillaan, korkokengät jalassa, ja näyttää pelästyneeltä.
Elina Knihtilän näyttelemä nainen seisoo alusvaatteisillaan, korkokengät jalassa, ja näyttää pelästyneeltä. Kuva: Milja Aho Q-teatteri,Medusan huone

Kauniit naiset eivät tässä näytelmässä puhu. Heidän hommansa on flirttailu ja vetreä pyllistely. Ja, tietysti, vain kauniit naiset pääsevät naimisiin. Aleksinja Lommi näyttelee heitä kaikkia.

Miehet sitten: no, tässä näytelmässä he ovat enemmän tai vähemmän sikoja kaikki. Miehet on puettu ankeisiin pukuihin, he ovat lauma enemmän kuin yksilöitä. He tuijottavat autokilpailuja, kyykyttävät naisia yksissä miehin.

Ylermi Rajamaan letkeästi joraileva sikamies ripustaa naisten peruukkeja narulle kuivumaan kuin voitonmerkkejä.

Onhan olemassa mukaviakin miehiä, yrittää yksi mieshahmoista vastustaa näytelmän kielteistä ja kapeaa mieskuvaa. Miehilläkin on ongelmia, he kuolevat nuorina, juovat liikaa, he eivät saa naista.

Näin on, vastaa nainen. Mutta tässä näytelmässä ei käsitellä sitä.

Elina Knihtilän näyttelemä mies istuu työpöydän ääressä hiljaa, ämpäri päässään.
Elina Knihtilän näyttelemä mies istuu työpöydän ääressä hiljaa, ämpäri päässään. Kuva: Milja Aho Q-teatteri,Medusan huone

Välillä näytelmän henkilöt pistävät ämpärin päähänsä. Ehkä he eivät kestä katsoa rumuutta, ehkä he haluavat piiloutua maailman katseilta. Tai kenties ämpäri päässä jonossa konttaavat hahmot nyt vaan sopivat kuvaamaan tätä meikäläistä meininkiä.

Ehkä he sulkevat silmänsä näkemiltään ikävyyksiltä. Kun ei näe, ei tarvitse toimia.

Kun ei näe, ei tarvitse toimia.

Lopussa on kuitenkin valoa. Nainen pistää medusaperuukin häpeilemättä päähänsä ja ottaa tilan haltuun. Minä koin kohtauksen vapautuksena myös näytelmän miehille.

Näyttämön valtaavat Georgia O’Keeffen suuret kukkamaalaukset, sensuellit heteet ja emit, terälehdet.

Käsiohjelmassa siteerataan O’Keeffeä: “En halua olla tunnettu naistaiteilija. Haluan olla tunnettu taiteilija".

Foto från Medusan huone på Q-teatteri.
Foto från Medusan huone på Q-teatteri. Kuva: Aino Nieminen Q-teatteri,Katja Küttner,Elina Knihtilä,Tommi Korpela,Ylermi Rajamaa,Saara Turunen

Q-teatteri: Medusan huone. Teksti ja ohjaus Saara Turunen. Lavastus Milja Aho. Valosuunnittelu Ada Halonen. Pukusuunnittelu Suvi Matinaro. Äänisuunnittelu Tuuli Kyttälä. Koreografi Janina Rajakangas. Rooleissa Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Katja Küttner, Aksinja Lommi ja Ylermi Rajamaa. Kantaesitys 21.2.2019.

Penkkitaiteilija

Kommentit