Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Mene ulos ja etsi hevosvaunut!

Valjakkovaunut, muokattu kuva
Valjakkovaunut, muokattu kuva Valjakkovaunu

Mene ulos ja etsi hevosvaunut! Näin neuvottiin nuorta kirjailijanalkua 1800-luvun Pariisissa.

Guy De Maupassant kysyi vanhemmalta kirjailijakollegalta neuvoa kirjoittamiseen. Miten minusta tulisi kirjailija? Miten opin kirjoittamaan? Kirjoittamaan niin, että se kiinnostaa lukijoita?

Mene ulos. Mene Pariisin kaduille. Etsi hevosvaunujen ajaja, neuvoi vanhempi kirjailija. Aluksi hän näyttää sinusta aivan tavalliselta hevosvaunujen kuskilta, samanlaiselta kuin muutkin kuskit. Tarkkaile ja havainnoi häntä niin kauan, että pystyt kuvailemaan hänet yksilöllisenä hahmona, omana persoonanaan. Henkilönä, joka eroaa maailman kaikista muista hevosvaunujen kuljettajista.

Tämän tarinan kertoo amerikkalainen James Webb Young kirjassaan A Technique for Producing Ideas.

Tuossa 1940-luvulla ilmestyneessä kirjassaan hän kertoo huomanneensa kaksi ominaisuutta niissä henkilöissä, jotka näyttävät keksivän ideoita keskimääräistä enemmän. Hän ottaa esimerkiksi erään ystävänsä. Tuo ystävä on kiinnostunut lähes kaikesta, hän sanoo. Muinaisten egyptiläisten hautajaisrituaaleista ja uusimmasta nykytaiteesta. Ja kaikesta siltä väliltä. Ja toiseksi tuo ystävä etsii kaiken aikaa kaikenlaista tietoa, selailee, tutkii, lukee, katselee.

Ideoiden syntyminen on kuin kaleidoskooppi, sanoo James Webb Young. Kun kaleidoskooppia liikuttaa, palaset asettuvat aina uudenlaisiin asentoihin ja muodostavat uudenlaisia yhdistelmiä. Yhdistelmiä, joiden muotoon ei voi ennalta vaikuttaa. Muotoihin, jotka ovat aina yllätyksiä.

Jokainen kaleidoskooppiin katsellut muistaa sen yllätyksen tunteen, kun pienellä liikahduksella syntyy täysin odottamaton ja lumoava kuvio.

Uutta suomalaista musiikkia, uusia suomalaisia ideoita: Pekka Sopanen ja Touch.

Kirjassaan James Webb Young antaa neuvon meille kaikille. Tee kuten Sherlock Holmes: kirjoita asioita muistiin. Ja hän kuvailee kuinka tämä mestarietsivä ensinnäkin merkitsee asioita muistiin jatkuvasti, kirjaa kaikenlaisia asioita pieniin muistikirjoihinsa. Ja kuinka hän sitten selailee ja tutkiskelee muistiinpanojaan, yhdistelee asioita ja ajatuksia tosiinsa. Ja saa uusia ideoita.

Kun olet etsimässä uusia ideoita, kirjoita rohkeasti talteen kaikki ajatuksesi, neuvoo James Webb Young. Kirjoita ne, vaikka ne tuntuisivat kuinka tyhmiltä ja hulluilta, hän painottaa ja muistuttaa sen kuuluvan asiaan. Ne ovat osa sitä prosessia, jota hän kuvailee. Kun ajatuksia tuntuu olevan riittävästi, alkaa työläs vaihe, jota on hänen mukaansa hieman vaikea kuvata, koska se tapahtuu vain ja ainoastaan meidän päässämme.

Hän sanoo sen olevan kuin palapelin kokoamista. Erilaisten ja erimuotoisten ajatusten yhteen sovittamista. Kokeilemista. Se saattaa olla hyvin uuvuttavaa ja turhauttavaa puuhaa, hän sanoo. Ja kun sinusta viimein tuntuu, että on pakko luovuttaa, luovuta pois. Nimittäin jos todella olet yrittänyt ja vaivannut päätäsi, seuraava vaihe on omalla laillaan helpompi, hän lupaa. Nyt sinun ei nimittäin tarvitse eikä kannata tehdä mitään, hän sanoo. Olet vain ajattelematta asiaa, annat sen olla ja katsot mitä tapahtuu.

Tässä mennään ehkä hieman normaalin avaruusromu-mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta konevoimalla mennään ja hyvinkin analogisin soundein. Uutta suomalaista musiikkia. Uutta synteettis-elektronista scifimusiikkia tyhjiöstä, kuten tekijä itse kuvailee. Toracha ja The Void:

Muistatko mitä Sherlock Holmes saattoi tehdä kesken intensiivisten tutkimusten? Mitä hän teki kun piti keskittyneesti pohtia jotakin visaista tapausta? Hän otti tohtori Watsonin mukaansa ja he menivät konserttiin. Aivan kesken kaiken, vaikka olisi pitänyt tehdä jotakin ihan muuta. Mutta Holmes tiesi, ongelmat kyllä ratkeavat musiikkia kuunnellessa, kun niitä ei ajattele. Ja nimenomaan kun niitä ei ajattele.

Yhä uutta suomalaista musiikkia, uusia ideoita, vaikka ajattelun taustalle: Marja Ahti ja musiikkia albumilta Vegetal Negatives:

Helmikuussa 2019 Helsingissä kirjastotalo Oodissa kuului outoja ääniä, kun siellä oli tarjolla uutta suomalaista elektronista musiikkia Avaruusromua Live 2019 -konsertissa. Kyseessä oli ilmaiskonsertti, jossa esiintyivät Kuupuu, Hannu Karjalainen ja Lovi-Kollektiivi, eräänlainen tämän alan superkokoonpano, jossa ovat mukana monista muista yhteyksistä tunnetut Jukka Andersson, Rasmus Hedlund, Heikki Lindgren ja Tatu Metsätähti.

AVARUUSROMUA 10.3.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
PEKKA SOPANEN: Touch (nettijulkaisu)
MAKE SHADOWS TOGETHER: Arminda (Of Trees)
MAKE SHADOWS TOGETHER: Sumu (Of Trees)
TORACHA: The Void (nettijulkaisu)
MARJA AHTI: Symbiogenesis (Vegetal Negatives)
HANNU KARJALAINEN: Live @ Avaruusromua Live 2019
LOVI-KOLLEKTIIVI: Live @ Avaruusromua Live 2019 - osa -

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri