Hyppää pääsisältöön

Hömötiainen on erittäin uhanalainen, koska se ei löydä hakatuista metsistä syötävää - Suomen linnuista iso osa on kokemassa saman kohtalon

Hömötiainen rengastajan kädessä
Hömötiainen rengastajan kädessä talviruokintapaikalla. Hömötiainen rengastajan kädessä Kuva: Yle/Pirjo Koskinen hömötiainen

Suomessa pesivistä lintulajeista yli kolmasosa on uhanalaisia. Metsien hakkuut ja muut ihmisen aiheuttamat muutokset uhkaavat jo 86 lintulajia. Hömötiaisen taantuminen on ollut voimakasta 2000-luvulla.

Kun Raimo Virkkala kulki nuorena lintuharrastajana pirkanmaalaisessa metsässä, hän merkitsi mielenkiintoiset havainnot vihkoonsa. Elettiin 70-lukua ja hömötiainen oli tiaisparvien valtalaji.

- Hömötiainen oli niin yleinen, ettei sen havaitsemista viitsinyt edes kirjoittaa ylös. Sen näki joka retkellä.

Vielä 50-luvulla hömötiainen oli Suomen neljänneksi yleisin laji pajulinnun, peipon ja metsäkirvisen jälkeen. 60-luvulla oli tavallista, että kilometrin metsäreitillä näki talvilintulaskennassa 15 hömötiaista.

Nyt Raimo Virkkala on dosentti ja johtava tutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Hän selvittää työkseen muun muassa metsälintujen lajistomuutoksia.

- Kun kuljen metsässä nykyisin, en näe välttämättä yhtään hömötiaista kymmenen kilometrin reitillä.

Myös metsät olivat erilaisia. Ennen jopa kaupunkien lähellä oli erämaisia alueita, joihin päästäkseen piti nähdä paljon vaivaa. Nyt saman reitin alkuun pääsee autolla. Metsäpirstaleen läpi kulkee kymmenessä minuutissa.

Raimo Virkkalan nuoruudessa metsät olivat suuria yhtenäisiä alueita. Avohakkuita oli lähinnä metsäyhtiöiden ja valtion mailla. Etelä-Suomessa oli paljon hakamaa-tyyppisiä metsiä, missä lehmien laidunnus oli tavallista. Ne olivat sekametsiä eli joukossa oli myös lehtipuita, vanhatkin puut kuuluivat kuvaan.

Yksityiset metsänomistajat korjasivat tiloiltaan lähinnä yksittäisiä puita.

Koska avohakkuiden jälkeisiä läpipääsemättömiä istutustaimikkoja ei juurikaan ollut, metsät olivat myös helppokulkuisia.

- Niissä oli kiva kulkea. Nyt laskennat on monesti ihan vastenmielisiä, kun pitää mennä sellaisten tiheiden taimikoiden läpi.

Nykyään avohakkuut ovat tavallisia. Vanhoja metsiä on varsinkin Etelä-Suomessa vain vähän. Myös hömötiaiset ovat vähentyneet romahdusmaisesti juuri Etelä-Suomessa.

Hömötiaisen uhanalaisuus tiukentui vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi

Suomen lajien uudessa uhanalaisuusarvioinnissa hömötiainen luokitellaan erittäin uhanalaiseksi, kun se oli edellisessä, vuoden 2015 luokituksessa vaarantunut.

Tiukentunut luokitus tarkoittaa, että hömötiaiseen kohdistuu hyvin korkea häviämisriski.

Lisääntyvät parit vastaavat lajin tulevaisuudesta eli ne ovat ovat kannan tärkein osa. Pesimäaikaiset laskennat ovatkin tärkein kriteeri uhanalaisuusarvioinnissa.

Pesimäkanta on vähentynyt yli puolella reilun kymmenen vuoden takaa. Yli miljoonasta pesivästä parista on tultu reiluun 400 000:een.

Myös talvilintulaskennoissa romahdus näkyy selvästi. Voimakkainta väheneminen on Etelä-Suomessa.
- Jos hömötiaisen - metsän yleislinnun - kanta romahtaa vain neljäsosaan muutamassa vuosikymmenessä, on se hälyttävää. Se kertoo karua kieltä metsien tilasta.

Sama kehitys koskee koko Eurooppaa - hömötiainen on vähentynyt kaikkialla. Suomella on hömötiaisesta erityisvastuu, koska neljäsosa kannasta pesii täällä.

Hömötiainen ei löydä talousmetsästä talvella syötävää - muutaman naulan painoiseen lintuun mahtuu vain vähän rasvavarastoja

Hömötiainen rengastajan kädessä
Hömötiainen rengastajan kädessä Kuva: Yle/Pirjo Koskinen hömötiainen

Hömötiainen on tyypillinen pohjoisen metsän laji.

Se ei vaadi erityisesti vanhoja metsiä elinympäristökseen, vaan hömötiaista esiintyy kaikenlaisissa metsissä: niin havu- lehti kuin sekametsissä.

Kun Raimo Virkkala selvitti metsälintujen muutoksia, hän havaitsi, että hömötiainen kärsii sekä metsätaloudesta että ilmastonmuutoksesta.

Hömötiainen väheni voimakkaasti talousmetsissä, Etelä-Suomessa jopa suojelualueilla. Populaation painopiste on ilmaston muuttuessa siirtynyt pohjoista kohti.

Virkkala on tutkinut myös metsätalouden vaikutusta metsälinnustoon. Yksi helposti mitattava muutos näkyy lahopuussa: sen määrä on romahtanut.

Hömötiainen tarvitsee lahopuita, sillä se kaivertaa itse poikasilleen pesäkolon. Kaivaminen pienellä nokalla onnistuu vain pehmeään, pitkälle lahonneeseen puuhun. Potentiaaliset lahot pökkelöt tuhoutuvat erityisesti avohakkuissa helposti.

- Myös se, että kuusikon aluskasvusto poistetaan, heikentää hömötiaisen selviämistä, sillä sen ravinnonhankinta vaikeutuu.

Mutta näyttää siltä, että hömötiainen tarvitsee myös muita pohjoisen metsän elementtejä. Talvi on kymmengrammaiselle siivekkäälle vaikeinta aikaa.

Vanhat puut ovat tärkeitä, koska niissä on paljon syötävää

Syy uhanalaistumiseen on täsmentymässä: hömötiainen ei löydä talousmetsästä ruokaa.

Jos miettii hetken, ahdinkoa on helppo ymmärtää.

Kun painaa vain muutaman naulan verran, joka päivä on löydettävä syötävää pärjätäkseen talvipakkasilla. Lyhyen päivän aikana pitää tankata varastoja myös yötä varten. Pakkasjaksot voivat kestää monta vuorokautta, jopa viikkoja.

Energiaa on saatava, mutta ravinto on kirjaimellisesti pieninä palasina metsässä.

Hömötiainen syö talvisin hämähäkkejä ja muita selkärangattomia puiden oksilta. Hömötiainen on myös hamstraaja. Se tekee syksyisin satoja ruokakätköjä metsään törmätäkseen niihin talven ankarimpaan aikaan.

Aiemmin puiden pinnalla kasvoi naavaa, luppoa ja jäkälää eli puiden päällyskasveja. Niistä monet vaativat juuri vanhojen puiden jatkumoa. Sitä, että metsässä on eri-ikäistä vanhaa puuta riittävästi.

Jäkäliin oli hyvä kätkeä hämähäkkejä talven varalle, niissä eli myös monipuolinen ötökkälajisto. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että selkärangattomien eläinten määrä myöhäistalvella riippui jäkälien määrästä oksilla

Nuoressa talousmetsässä päällyskasveja on paljon vähemmän. Niiden puuttuminen heijastuu myös muuhun eliöstöön.

Vaikka muutos metsän rakenteessa on ollut suuri, Raimo Virkkala näkee, että toivoakin on.

- Uudet hakkuukäytännöt kuten jatkuva kasvatus voivat luoda uusia mahdollisuuksia hömötiaisen selviämiselle.

Luonnontilaisessa metsässä kasvaa havupuiden seassa lehtipuita. Varsinkin vanhat haavat ja pajuista raidat ovat arvokkaita: niiden pinnalla elää paljon päällyskasveja.

Hömötiainen ei ole ahdingossaan yksin

Ihminen muokkaa luontoa niin voimakkaasti, että monet muutkin lajit ovat vaarassa hävitä. Uhanalaisten siivekkäiden määrä on karua luettavaa.

Metsien linnuissa on yhteensä yhdeksän uhanalaista lajia.

Kosteikkojen vesilinnuista uhanalaisia on peräti puolet, Itämeren saaristolajeista lähes yhtä suuri osa.

Viljelymaiden lajeista uhanalaisia on 40 prosenttia.

Raimo Virkkalaa tilanne huolettaa.

- Linnuston väheneminen pitäisi ottaa huomioon viimeistään nyt. Metsienkäsittelytapoja pitäisi muuttaa ja metsien suojelua pitäisi lisätä erityisesti Etelä-Suomessa. Ne auttavat metsälajistoa ylipäänsä, mutta hömötiaisen tapaista paikkalintua erityisesti.

- Myös kaikki sellaiset toimet, joilla pystytään hillitsemään ilmastomuutosta, auttavat lintujen elämää. Varsinkin muuttolinnut ja niiden ongelmat ovat globaaleja.

Lue lisää:
Uusi arviointi: Joka yhdeksäs Suomen eliölajeista on uhanalainen – varsinkin monille lintulajeille voidaan sanoa pian heippa

Onnistuneen suhteen salaisuus on pitkä kieli – ilmastonmuutos ja elinympäristöjen häviäminen voivat kuitenkin tuhota kimalaisen ja kukan täydellisen liiton

Katso tästä, mitkä lintulajit ovat Punaisella listalla

Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen
Juttua on päivitetty 9.3.2019 klo 10:17, lisätty linkit. Juttuun lisätty Kuka lintulaudallani ruokailee-linkki 12.3.2019.
Juttua on korjattu 27.3.2019 klo 8:39, korjattu 50-luvun yleisimmät lintulajit. Pajulinnun ja peipon järjestystä on vaihdettu ja punakylkirastas korjattu metsäkirviseen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto