Hyppää pääsisältöön

Anna-Maja Henriksson ei pelkää susia, mutta haluaa ne pois rannikolta – “Ne kuuluvat sisämaahan” – Hänen johtamansa RKP pitää yhä turkistarhausta tärkeänä elinkeinona

Anna-Maja Henriksson
Anna-Maja Henriksson Kuva: Marko Oikarinen Anna-Maja Henriksson

Pietarsaaren Mässkär on Anna-Maja Henrikssonin lempipaikka. Mökkisaaren luonto on vuosien aikana muuttunut, mahdollisesti ilmaston lämpenemisen vuoksi. Henriksson ei näe silti syytä paniikkiin, vaan hänen luotsaamansa ruotsalainen kansanpuolue RKP uskoo, että ilmastonmuutosta torjutaan parhaiten yhteistyön ja teknologian avulla. Tämä on Yle Luonnon juttusarja, jossa eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kertovat luontosuhteestaan.

Pitäisi ottaa merellisiä kuvia, mutta tuulee niin, että kasvoihin sattuu. Anna-Maja Henriksson siirtyy kahvilaan lämmittelemään ja valitsee vitriinistä Runebergin päivän kunniaksi asiaan kuuluvan leivoksen.

Maamme-laulun isällä Runebergillä ja kansanedustaja Henrikssonilla on muutakin yhteistä kuin ruotsin kieli. Molemmat ovat kotoisin Pietarsaaresta, ja molempia on innoittanut luonto, jota Anna-Maja Henriksson tarkkailee mökillä Mässkärin saaressa lähellä kotikaupunkiaan.

– Mustien pilvien saapuessa meri muuttuu aivan mustaksi, ja yhtäkkiä alkaa sataa kaatamalla. Viime kesänä salama iski yhteen mökkiin, joka ei edes sijaitse saaren korkeimmalla kohdalla, ja se oli pelottavaa. Mutta joskus ukonilman jälkeen taivaalle syntyy jopa kaksoissateenkaari, ja se aivan käsittämättömän hienoa.

Anna-Maja Henriksson näyttää tabletilta kesäisiä kuvia hevosenkengän muotoisesta saaresta. Kuvat ovat kuin Maamme-laulusta: on laaksoa, kukkulaa, vettä, rantaakin. Anna-Maja Henriksson on viettänyt saaressa kaikki kesänsä, yli puoli vuosisataa, ja patikoi mökille myös talvisin, kun jäätilanne sallii.

– Aina kun pääsen perille, minulla on helpottunut ja rentoutunut olo. Kaikki aistit ovat siellä läsnä.

Sienimetsään on päästävä hirvikärpäsistä huolimatta

Anna-Maja Henriksson pienen tyttärensä kanssa sienimetsässä vuonna 1994
Anna-Maja Henrikssonin kotialbumista. Anna-Maja Henriksson pienen tyttärensä kanssa sienimetsässä vuonna 1994 Anna-Maja Henriksson

Syyskuussa 1994 Pietarsaaren seudulla nousi hyvin sieniä. Anna-Maja Henrikssonilla oli metsässä mukanaan esikoinen Malin, ja myöhemmin retkikaverina on kulkenut myös nuorempi tytär Mikaela. Molemmat lähtevät yhä mielellään sienestämään äitinsä kanssa. Perinteet velvoittavat: joulupöytään kuuluu itse kerätyistä sienistä tehty muhennos.

– Kantarelleja tai suppilovahveroita emme aiemmin ole löytäneet, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana niitä on alkanut kasvaa Pohjanmaalla. Ei ennen ollut hirvikärpäsiäkään, mutta muutama vuosi sitten palasin sienimetsästä tukka täynnä kärpäsiä, kertoo Anna-Maja Henriksson ja puistelee päätään.

Merimetsot eivät kuulu monimuotoiseen luontoon

Leppäkerttupuolue erottuu apiloiden, ruusujen ja ruiskukkien seasta joskus näkyvämmin kuin Suomen viralliseksi ympäristöpuolueeksi profiloituvat vihreät. Ei siksi, että RKP on Suomen ainoa puolue, jonka logossa on eläin, vaan koska RKP:sta on syntynyt kuva, että se nostaa esiin eläinten aiheuttamia ongelmia enemmän kuin suojelua. Puolueen vaaliohjelmassa kuitenkin asetetaan tavoitteeksi luonnon monimuotoisuuden säilyminen.

Hylje hyötyy siitä, että se on suloinen.

Anna-Maja Henriksson arvaa, että pian puhutaan merimetsoista, hylkeistä, susista sekä turkiseläimistä, ja huokaisee syvään. On monimuotoisuuden kannalta hieman ristiriitaista, jos vaaliohjelmassa lukee, etteivät esimerkiksi merimetsot kuulu suomalaiseen faunaan, eläinlajistoomme.

– Olen sanonut, että siinä vaiheessa, kun merimetsot ilmestyvät sisävesille, eduskunta herää. Ja esimerkiksi hylkeet ovat kalastajille iso ongelma. Hylje hyötyy siitä, että se on niin suloinen – minustakin hylje on suloinen. Kuitenkin ne aiheuttavat ammattikalastajille ongelmia. Vaikka hylkeenmetsästys on sallittua, kannan rajoittaminen ei käytännössä onnistu. Hylkeet lisääntyvät ja lisääntyvät, ja niitä on näkynyt meidänkin saaremme ympärillä enemmän kuin aiemmin.

Sudet pitää saada lähtemään sinne, minne ne kuuluvat: sisämaan metsiin.

Entäs sitten sudet? Puolueen kannattajat ovat vaatineet, että sudenkaatolupia myönnettäisiin nykyistä löyhemmin. Esimerkiksi varsinaissuomalaisessa Nousiaisten kunnassa osa vanhemmista ei päästänyt syksyllä lapsiaan kävellen kouluun susien pelossa.

– 70 prosenttia susikannasta on Länsi-Suomessa. Nyt meillä on susilaumoja pitkin rannikkoa. Sudet pitää saada lähtemään sinne, minne ne kuuluvat: sisämaan metsiin.

Anna-Maja Henriksson ei myönnä pelkäävänsä susia. Hän lenkkeili kesällä pietarsaarelaisella luontopolulla, jossa oli päivää aiemmin tehty susihavainto, mutta ei itse nähnyt eläimestä jälkeäkään.

– Pohjanmaalla susien määrä on kaksinkertaistunut. Ymmärrän hyvin, että susi aiheuttaa suurtakin turvattomuuden tunnetta. Pelko on otettava vakavasti, ja myös viranomaisten on reagoitava siihen.

Jos Suomessa ei olisi turkiselinkeinoa, se muuttaisi varmasti Kiinaan.

RKP:n puolueohjelmassa kurotetaan kuuden vuoden päähän. Sen mukaan vuonna 2025 turkistalous on Suomessa yhä tärkeä elinkeino, vaikka muualla Euroopassa tarhausta ollaan laajalti lopettamassa. Anna-Maja Henrikssonin mukaan puolueessa on myös muita käsityksiä turkistarhauksesta, mutta virallinen kanta on tämä.

Suomalaistarhat sijoittuvat pääasiassa Pohjanmaalle, mutta entä jos ne sijaitsisivatkin Itä-Suomessa? Anna-Maja Henriksson ei lähde ajatusleikkiin mukaan, vaan pitää kysymystä lähinnä teoreettisena.

– Se olisi varmasti silloin itärajalla asuville tärkeä kysymys. Turkiselinkeino on elinkeino muiden joukossa, ja Suomessa on elinkeinovapaus. Täällä pitää noudattaa sääntöjä ja hoitaa tarhoja niin, että eläimet voivat hyvin. Jos näin ei tehdä, se on tarhaajille suuri ongelma. Toisaalta, jos Suomessa ei olisi turkiselinkeinoa, se siirtyisi varmasti Kiinaan tai jonnekin. Luulen, että eläimillä olisi siellä huonommat oltavat kuin Suomessa.

Anna-Maja Henriksson muistuttaa, että uhanalaisia eläimiä, kuten laulujoutsen ja saimaannorppa, on saatu yhteistyön voimin pelastettuakin. Näistä etenkin joutsenen tilanne on parempi kuin takavuosina.

Ympäristöasioissa yhteistyö on pakkoa ja realismia

RKP pitää sinnikkäästi esillä Itämeren tilaa, ja puolue on pyrkinyt verkostoitumaan kansainvälisesti. Yhteistyön tuloksena Pietarin jätevedet on saatu kuriin, ja pohjoismaiset rahoittajat on saatu tukemaan muitakin ympäristöaiheisia projekteja. Pienenä puolueena RKP on tottunut etsimään politiikassa kumppaneita, ja ympäristöasioissa yhteistyö on paitsi pakko, myös realismia.

– Itämerikysymyksissä Pohjoismaat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä Baltian maiden kanssa. Venäjän kanssa yhteistyötä hankaloittavat tällä hetkellä EU-pakotteet, mutta Suomessakin on vielä tekemistä. Itämerta rehevöittävää fosforia sitovan kipsin käyttö pelloilla on uutta ja ilmeisen toimivaa, eli maanviljelijöiden kanssa pitää jatkaa yhteistyötä.

Anna-Maja Henriksson heittää lumipallon ilmaan
Anna-Maja Henriksson heittää lumipallon ilmaan Kuva: Marko Oikarinen Anna-Maja Henriksson

Nuorten on saatava nukkua rauhassa ilman ilmastohuolia

Anna-Maja Henrikssonin kahvi jäähtyy, ja runebergintorttua on vielä yli puolet jäljellä. Ympäristöasioista ja ilmastohuolesta riittää paljon puhuttavaa. Samaan aikaan ulkona tuuli yltyy, ja lumituisku piirtää kahvilan ikkunaan valkoisia reunuksia. Voi olla, että tulevaisuudessa ikkunaa piiskaakin helmikuussa vesisade.

Poliitikoilta vaaditaan tiukempaa otetta ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. RKP:n ympäristölupaus on sama kuin muidenkin puolueiden perussuomalaisia lukuunottamatta. Maapallon lämpötilan nousu halutaan pysäyttää korkeintaan 1,5 asteeseen.

– Haluamme, että nuori ilmastoaktivisti Greta Thunberg ja hänen ikätoverinsa voivat nukkua yönsä rauhassa. Tuntuu pahalta, että meillä on lapsia ja nuoria, jotka ovat niin huolissaan, että voivat huonosti. Meidän tehtävämme on kertoa heille, että me aikuiset kannamme vastuumme, että me toimimme.

Kansanautoja ja kuskittomia autoja

RKP:ssä uskotaan ympäristötekniikan olevan avainasemassa päästöjen vähentämisessä. Puolue haluaa panostaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Liikenteen päästöjen vähentäminen on Anna-Maja Henrikssonin mielestä tärkeää.

Nykyinen autokanta pitäisi hänen mielestään korvata sähkö-, hybridi- tai biokaasuautoilla. Jotta tähän päästään, auton hankkimisen pitäisi olla helppoa ja edullista.

– Olemme valmiit miettimään tukijärjestelmää tällaisen auton hankintaan. Tuki voisi koskea yrityksiä, joiden autot olisivat hybridejä tai sähköautoja. Näin niitä saisi nopeassa tahdissa käytettyjen autojen markkinoille. Tarvittaisiin ehkä myös sähköisiä kansanautoja, kuten kuplavolkkarit aikanaan.

Anna-Maija Henriksson visioi, että jakamistalouden yleistyessä autoa ei ole pakko omistaa, vaan sen voisi tilata käyttöönsä esimerkiksi kännykkäsovelluksen avulla. Ja ehkä tulevaisuudessa autot toimivat jo ilman kuljettajaakin.

Puoluejohtajan omat ympäristölupaukset ovat arkisia. Hän ei ole panemassa koko elämäänsä mullin mallin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

– Tänään tulin junalla pääkaupunkiin, ja kun olen Helsingissä, kävelen tai käytän raitiovaunua. Ne ovat ne arjen asiat, joihin voin itse vaikuttaa. Olen huomannut voivani paremmin, kun syön enemmän kasvisruokaa. Kun jokainen tekee pieniä asioita, niistä voi tulla yhdessä vähän isompia asioita.

Anna-Maja Henriksson katsoo horisonttiin
Anna-Maja Henriksson katsoo horisonttiin Kuva: Marko Oikarinen Anna-Maja Henriksson

Saari-idyllissä on tapahtunut muutoksia

Palataan vielä Mässkärin saareen. Saari-idyllissä on nykyään sähköt, ja luonnossa on tapahtunut ajan kuluessa muutoksia. Anna-Maja Henriksson kertoo, että tiettyjä kasveja ja lintulajeja on 50 vuoden aikana kadonnut ja uusia tullut tilalle.

– Ennen Mässkärissä oli valtavasti lokkeja, tiiroja ja monenlaisia vesilintuja, nykyisin enää kahta kolmea lajia. Hanhet olivat viime kesän uutuuksia. Punkkeja ei ennen ollut, mutta nyt on. Rannoilla näkee toisenlaisia kukkia ja saaressa kasvaa enemmän koivua ja leppää kuin lapsuudessani.

Toisaalta merivesi on nykyään puhtaampaa ja merestä nousee enemmän kalaa. Anna-Maja Henrikssonille Mässkärin luonto tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi ja jättää kiireet mantereen puolelle. Merellä asiat saavat usein oikeat mittasuhteet.

– Kun ui ja näkee samalla suoraan horisonttiin... elämän Helsingissä kestää kun tietää, että on olemassa tällainen paikka.

Yle Luonto haastattelee vaalien alla eduskuntapuolueiden puheenjohtajat heidän luontosuhteestaan ja puolueen ympäristökannoista. Artikkelit ilmestyvät torstaisin ja sunnuntaisin 28.2. - 28.3. osoitteessa yle.fi/luonto. Torstaina 14.3. on vuorossa vihreiden Pekka Haavisto.

Lue lisää:

  • Otsonikerros taas uhattuna – ilmastorikosten selvittelyssä tarvitaan salaisia agentteja

    Pahimmat päästölähteet löytyvät Kiinasta.

    Otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttö ei ole loppunut kansainvälisestä sopimuksesta huolimatta. Esimerkiksi Kiinan rakennusteollisuus käyttää kiellettyjä yhdisteitä vuosi vuodelta enemmän. Ilmastorikosten tutkiminen on työlästä, siksi joskus on pantava salaiset agentit asialle. Havaijilla on toukokuussa jo kuuma.

  • Palkittu luontotoimittaja Minna Pyykkö: "Kuikka, kumpparit ja kesäyö – se on siinä!"

    Minna Pyyköstä Helsingin yliopiston kunniatohtori.

    Kunniatohtorin arvonimen saanut Minna Pyykkö on varsinainen renessanssi-ihminen – radiopersoona, tv-juontaja, biologi, psykologi, kuvataiteilija ja kolmen lapsen äiti. Työssään Pyykkö on utelias heittäytyjä, joka jaksaa innostua luonnon pienistä ihmeistä kerta toisensa jälkeen. Erityisen tärkeää hänelle on luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen säilyttäminen.

  • Viime keväänä Ulos luontoon -sarjassa autettiin luontoa – oliko siitä mitään hyötyä?

    Miten kävi kalojen kutupuuhien ja kaakkurin pesinnän?

    Viime kevään Ulos luontoon -sarjassa pyrittiin auttamaan luontoa. Pirkka-Pekka Petelius ja Minna Pyykkö rakensivat vesilinnuille pesimälauttaa, auttoivat kaloja kutupuuhissa, kunnostivat rantaa ja niittyjä sekä houkuttelivat luontoa pihapiiriin. Mutta miten kävi kalojen kutupuuhien kunnostetulla joella ja kiinnostuivatko kaakkurit niille rakennetusta pesälautasta?

  • Nuorten mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on EU:n päätehtävä

    EU:n ympäristöhaasteet puhuttavat vaaliehdokkaita.

    Yle Luonto haastatteli kahdeksan eri puolueen ehdokasta, ja kaikkien paitsi perussuomalaisten mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on tulevan parlamentin tärkeimpiä tehtäviä. Kakkoshuoleksi nousi luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ja kolmanneksi se, saadaanko nuoret äänestämään.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Otsonikerros taas uhattuna – ilmastorikosten selvittelyssä tarvitaan salaisia agentteja

    Pahimmat päästölähteet löytyvät Kiinasta.

    Otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttö ei ole loppunut kansainvälisestä sopimuksesta huolimatta. Esimerkiksi Kiinan rakennusteollisuus käyttää kiellettyjä yhdisteitä vuosi vuodelta enemmän. Ilmastorikosten tutkiminen on työlästä, siksi joskus on pantava salaiset agentit asialle. Havaijilla on toukokuussa jo kuuma.

  • Nuorten mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on EU:n päätehtävä

    EU:n ympäristöhaasteet puhuttavat vaaliehdokkaita.

    Yle Luonto haastatteli kahdeksan eri puolueen ehdokasta, ja kaikkien paitsi perussuomalaisten mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on tulevan parlamentin tärkeimpiä tehtäviä. Kakkoshuoleksi nousi luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, ja kolmanneksi se, saadaanko nuoret äänestämään.

  • Palkittu luontotoimittaja Minna Pyykkö: "Kuikka, kumpparit ja kesäyö – se on siinä!"

    Minna Pyyköstä Helsingin yliopiston kunniatohtori.

    Kunniatohtorin arvonimen saanut Minna Pyykkö on varsinainen renessanssi-ihminen – radiopersoona, tv-juontaja, biologi, psykologi, kuvataiteilija ja kolmen lapsen äiti. Työssään Pyykkö on utelias heittäytyjä, joka jaksaa innostua luonnon pienistä ihmeistä kerta toisensa jälkeen. Erityisen tärkeää hänelle on luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen säilyttäminen.

  • Viime keväänä Ulos luontoon -sarjassa autettiin luontoa – oliko siitä mitään hyötyä?

    Miten kävi kalojen kutupuuhien ja kaakkurin pesinnän?

    Viime kevään Ulos luontoon -sarjassa pyrittiin auttamaan luontoa. Pirkka-Pekka Petelius ja Minna Pyykkö rakensivat vesilinnuille pesimälauttaa, auttoivat kaloja kutupuuhissa, kunnostivat rantaa ja niittyjä sekä houkuttelivat luontoa pihapiiriin. Mutta miten kävi kalojen kutupuuhien kunnostetulla joella ja kiinnostuivatko kaakkurit niille rakennetusta pesälautasta?