Saija Viherlaakso ja hänen äitinsä Pirjo Viherlaakso ovat sekä kärsineet että olleet ylpeitä yli 180 cm pituudestaan. He kokevat, että erilaisuuteen suhtaudutaan nykyään paremmin kuin Pirjon nuoruudessa 70-luvulla. Pitkät naiset ovat myös löytäneet toisensa vertaisryhmissä, joissa korkokenkiäkään ei karsasteta.
Lukion viimeisen vuoden oppilaat ovat asettumassa luokkakuvaan. On mentävä niin, että kaikki näkyvät. Pitkät tietysti takariviin, ajattelee 184 senttinen Saija Viherlaakso ärtyneenä. Mutta valokuvaaja yllättää. Hän haluaa, että pitkät tulevat eturiviin istumaan ja lyhyet puolestaan taakse seisomaan. Saija on onnellinen.
Ala-asteella mun lempinimi oli kirahvi.
Saija on tottunut siihen, että hän erottuu massasta. Häntä suorastaan huvittaa, että ei voi hiipiä mihinkään kenenkään huomaamatta, vaan pää keikkuu aina toisten yläpuolella. Niin oli jo koulussa ja niin on edelleen. Vaikka pituudesta on myös hyötyä, joutuu aina olemaan silmätikku.
– Ala-asteella mun lempinimi oli kirahvi, mut en ottanu siitä itteeni, muistelee Saija hymyillen.
Tukea pitkän tytön haasteisiin toi oma äiti, Pirjo Viherlaakso, joka on itsekin 183 cm. Hän kärsi pituudestaan nuorena mielestään enemmän kuin tyttärensä. Pirjo meni kouluun vuonna 1973 ja hän kokee, että erilaisuutta kommentoitiin silloin herkemmin. Jos joku haukkui jättiläiseksi, muut yhtyivät helposti kuoroon. Sellaista pidetään Pirjon mielestä nykyään typeränä, tai sitä ei ainakaan katsota hyvällä.
Pirjo itse antoi nuoruudessan haukkujille usein samalla mitalla takaisin. Jälkeen päin saattoi tuntua kuitenkin pahalta.
Pahimmat kriisit sijoittuvat murrosikään, jolloin Pirjo venähti parissa vuodessa kaksikymmentä senttiä. Jo 14-vuotiaana hän oli yhtä pitkä kuin nyt. Oli henkisesti raskasta huomata olevansa erilainen. Muutenkin tytöt vertailivat tosiaan ja naisellisia piirteitään.
Kun tytär alkoi selvästi kasvaa ikäistensä ohi, Pirjo hieman huolestui. Hän ei haluaisi Saijalle samoja henkisiä kolhuja, joista itse kärsi nuorena. Pirjo sanoi tyttärelleen saman asian kuin nuorena itselleen: yläaste on vain välivaihe, myöhemmin silmätikkuna olo kyllä helpottuu.
Kanna ylpeydellä pituutesi, aikuisena se on sun valtti.
Pirjo kannusti Saijaa ala-asteella myös sellaisiin harrastuksiin, joissa pituudesta on hyötyä. Mieluisaksi lajiksi löytyi jalkapallo, jossa fyysisyys on plussaa. Vaikka ketteryyttä ei ollutkaan, pituus sai lyhyet pelaajat automaattisesti kunnioittamaan. Saijan itsetunto vahvIstui, sillä hän oli pidetty ja hyvä pelaaja.
Parisuhteen pituuserosta eri linjoilla
Kun Tinderistä tuli paria etsivien hitti, Saija ei siitä innostunut. Kuvista kun ei voinut päätellä miehen pituutta. Saija halusi mieluummin itseään pidemmän, siis yli 184 senttisen miehen. Hän sanoo nyt pilke silmäkulmassa, että ei halunnut joutua tilanteeseen, jossa treffiseura ulottuukin yllättäen vain kainaloon asti.
Nyt kotoa löytyy kuitenkin Saijaa pidempi mies, mutta miksi lyhyempi kumppani ei olisi hänelle niin mieleinen? Vastausta on vaikea pukea sanoiksi, mutta hetken mietittyään Saija yrittää kiteyttää mitä ajaa takaa.
– Mulla on kaipuu olla suhteessa tyttö ja se pienempi osapuoli. Miehen ei tarvitse olla paljon pidempi minua, mutta kuitenkin isokokoinen.
Mulla on kaipuu olla suhteessa tyttö ja se pienempi osapuoli.
Pirjo on eri linjoilla kumppanin pituudesta kuin tyttärensä. Miehen ei tarvitse olla häntä pidempi. 15-vuotiaana Pirjon poikakaveri oli häntä 8 cm lyhyempi, mutta se ei ollut kummallekaan ongelma. Nuorukaisella oli hyvä itsetunto ja se hiveli myös Pirjon itsetuntoa, kun kulmakunnan suosituin poika halusi seurustella juuri hänen kanssaan.
Hauskojakin tilanteita sattui. Kun Pirjo istui diskossa tyttöporukassa ja lyhyt mies tuli hakemaan tanssiin, hän ajatteli noustessaan, että katsotaan pelästyykö tuo vai ei. Jotkut miehet sanoivat, että onpa hienoa, kun olet noin pitkä. Toisten kasvoista näky aito pelästys, että voi herranjestas minkä mittainen nainen.
– Mieheni on saman pituinen kuin minä ja hän on ylpeä pituudestani.
Maailma on mitoitettu muille
Naisellisuuteen liittyvät odotukset voivat olla isokokoiselle joskus herkkä paikka. Saija kipuili asian kanssa nuorena, kun lukiossa yksi hänen kavereistaan oli pienikokoinen, muodokas ja naisellisesti pukeutuva. Silloin Saija mietti pitäisikö hänenkin pukeutua noin ja yrittää olla juuri tuollainen.
– Silloin tajusin, että eihän mun tarvitse olla tietynlainen, vaan voin olla naisellinen omalla tavallani, vaikka olenkin isokokoisempi.
Saija kokee olevansa niin ulkoisesti ja henkisesti enemmänkin poikatyttö. Hän ei käytä eikä kaipaa tyttömäisiä vaatteita, koska ne eivät näytä hänen mielestä pitkän päällä hyviltä. Hän saa olla sellainen kuin on, niin kuin meistä jokaisen tulisi saada olla.
Olemme aina osanneet huijata pituuttamme vaatteilla.
Äiti Pirjon oli nuoruudessa vaikea löytää tyttömäisiä vaatteita. Hän häpesi isoa kokoaan, kengänumerokin oli 43. Kerran mistään kaupasta ei löytynyt nättejä avokkaita, sillä koot loppuivat silloin numeroon 41. Pirjon äiti teetti lopulta sopivan kokoiset nahkakengät suutarilla. Nykyään pitkille naisille onneksi löytyy jo paremmin asuja ja jalkineita.
– Shoppailu ei ole meille kummallekaan herkkua, sillä valikoima on kuitenkin niukempi kuin normipituisille naisille.
Esimerkiksi farkkujen löytäminen on Saijan mielestä tosi hankalaa. Hänellä on pitkät jalat ja nilkat jäävät välillä näkyviin, kun sopivan mittaisia housuja ei aina löydy. Paitojen ja takkien hankkiminen on joskus haastavaa, sillä hihat jäävät usein liian lyhyiksi. Myös kuosilla on suuri merkitys, jos ei halua korostaa kokoaan.
– Olemme aina osanneet huijata pituuttamme vaatteilla, ei ikinä pystyraitaa, vaan vaakaa. Eikä alaspäin leveneviä tunikoita tai olkapäät paljastavia paitoja.
Normimitoituksen tuomiin rajoihin törmää myös kulkuneuvoissa. Autot, lentokoneet, bussit ja junat tuntuvat pitkäraajaiselle liian ahtailta. Pirjosta ja Saijasta on kiusallista, kun ei mahdu tilaan, johon pitäisi sopia. Mittasuhteet ovat monessa paikassa suunniteltu keskipituisille. Tuoleissa ei ole mukava istua ja pöydät ovat väärällä korkeudella.
– Julkisten tilojen vessoissa kopit ovat usein liian pieniä ja peili niin matalalla, että ei näe päätään ollenkaan.
Pituus tuo pokkaa – ja herkkyyttä
Pirjo ja Saija ovat oppineet kantamaan pituutensa häpeilemättä eivätkä he vedä itseään kasaan. Siitä on hyötyä. Molemmat ovat miesvaltaisella alalla ja neuvotteluissa heidät otetaan vakavasti. Pituus tuo uskottavuutta ja auktoriteettia, heitä kuunnellaan.
– Meitä ei helposti tytötellä, koemme olevamme miesten keskuudessa tasavertaisia.
Pituudesta on paljon myös käytännön hyötyä. Leffateatterissa kenenkään pää ei ole edessä eikä keikoilla ole pakko mennä eturiviin nähdäkseen hyvin. Autoa ajaessa ei tarvitse aurinkolippaa, kun pää on muutenkin katonrajassa. Eikä tarvitse jakkaraa, että saisi ylähyllyltä tavaroita.
Meitä ei helposti tytötellä.
– Olemme vahvoja ja kestäviä, emmekä tarvitse apua raskaisiinkaan hommiin, kuten lumitöihin tai muuttolaatikoiden kantamiseen.
Pirjo ja Saija eivät rajoita elämäänsä pituutensa takia, vaikka ovatkin aina silmätikkuna.
Tuntemattomat ovat kommentoineet heidän ulkonäköään, mutta harvemmin rumasti. Useimmiten heitä on luultu koripallon pelaajiksi.
Olemme vahvoja ja kestäviä.
Pitkällä naisella voisi olla ura myös mallina, mutta siitä Saija ei ole ikinä haaveillut, sillä muotimaailman laihuuden ihannointi tuntuu vastenmieliseltä.
Huomion kohteena oleminen on lisännyt herkkätuontoisuutta muita kohtaan, eivätkä he kommentoi kenenkään ulkonäköä. Kumpikin on kuitenkin sitä mieltä, että erilaisuutta suvaitaan nykyään enemmän kuin ennen. Maailmassa on niin paljon kummallisuuksia, että naisen pituus ei ole enää kaikkein ihmeellisin asia.
Muutos menneisiin vuosikymmeniin on myös se, että pitkät naiset jakavat toisilleen vertaistukea. Pitkien naisten fb-yhteisön rohkaisemana Saija hankki vuosi sitten ensimmäiset korkokenkänsä. Ne jalassa Saijalle tuli pituutta yli 190 cm ja hän nautti joka sentistä.
– Kun pituuttani on taivasteltu, oon sanonut, että mussa on enemmän mitä rakastaa.
Lue myös:
"Nainen ei saa olla pitkä, eikä mies lyhyt" – Miksi meitä yhä mitataan ikiaikaisilla asenteilla?
Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!
Katso Akuutin jakso Muita Lyhyempi:
Pärjääkö maailmassa pienenä ja lyhyenä ja millä keinoilla? Räppäri Uniikki kertoo, miten hän suhtautuu pieneen kokoonsa.
