Pirjo Koskinen
Yle
Sukupuuttoja tapahtuu koko ajan, alkuperäistä luontoa kadotetaan kiihtyvällä tahdilla. Kun laji poistuu, se on menetetty ikuisiksi ajoiksi. Tässä jutussa avataan monimuotoisuuden tärkeyttä, ja sitä mitä tapahtuu, kun lajeja häviää maapallolta. Millaisia seurauksia vaikkapa sillä olisi, jos kuusi katoaisi ilmastomuutoksen myötä?
Luonnon monimuotoisuuden merkitystä on vaikea ymmärtää. Kukaan ei tiedä, mitä kaikkia syy-seuraussuhteita lajien häviämiseen liittyy. Siksi luonnon monimuotoisuutta verrataan usein lentokoneeseen: siitä voi poistaa osia, eikä mitään kohtalokasta tapahdu. Mutta kun kriittinen ruuvi poistetaan, kone putoaa.
Katso tästä visualisoinnista, mitkä Suomen eläimet ovat vaarantuneet.
Ongelma on, että kukaan ei tiedä, milloin tämä tapahtuu. Mutta se on helppo arvata, että mitä enemmän alkuperäistä luontoa menetetään, sitä lähemmäksi kriittinen piste tulee.
Suomessa on lähes 2 700 uhanalaista lajia, mikä selviää Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen julkaisemasta viimeisimmästä Suomen lajien Punaisesta listasta. Arvioiduista yli 22 000 lajista lähes 12 prosenttia on uhanalaisia. Koululuokasta se tarkoittaisi yli kahden oppilaan katoa. Joukossa on sellaisia lajeja kuten huuhkaja, hömötiainen ja liito-orava.
Näin hömötiainen kärsii metsien hakkuusta
Merkittävimpänä häviämisen syynä ovat metsässä tapahtuneet muutokset. Yli sata lajia kärsii vanhojen metsien ja kookkaiden puiden sekä lahopuiden vähenemisestä. Myös muissa elinympäristöissä, esimerkiksi perinnemaisemissa, tuntureissa ja vesistöissä on paljon uhanalaisia lajeja.
Mitä merkitystä sillä on, jos ne häviävät? Miten tämä vaikuttaa sinuun ja koko luontoon?
Olemme täysin riippuvaista luonnosta - elämä lähtee kasveista
Keskitytään alussa helposti ymmärrettäviin puoliin, jutun lopussa tulee monimutkaisemmat syy-seuraussuhteet.
Elämä maapallolla perustuu kasveihin ja siihen, että kasveja voi elää niin monenlaisissa paikoissa.
Maapallolta tunnetaan toistaiseksi ainakin 390 000 kasvilajia. Suomessa niitä on noin 2 500. Ensisijaisesti metsissä elää 200 putkilokasvilajia. Eli sellaista kasvia, joilla on varsi. Niistä neljännes on uhanalaisia uuden luokittelun mukaan.
Tämän lisäksi tulevat sammaleet. Yli 900 arvioidun sammallajin joukosta uhanalaisia on enemmän kuin joka kolmas.
Jos kasveja ei olisi, eläinkunnasta olisi olemassa vain pieni osa nykyisestä. Eläimet saavat kasveista ravintonsa.
Ilman kasveja maapallolla olisi vain murto-osa nykyisestä lajimäärästä
Ravintoketjut alkavat kasveista. Monet hyönteiset syövät kasveja, linnut ja pikkunisäkkäät syövät hyönteisiä ja pedot pikkunisäkkäitä sekä lintuja.
Tämä sama ketju toteutuu myös ihmisellä. Esimerkiksi lehmät syövät ruohoja, ja me ihmiset syömme lehmiä.
Kasvit tarjoavat eläimille myös pesäpaikat: puun koloja, oksan tyviä, suojaista heinikkoa, pusikkopiiloja. Paikkoja, johon voi kätkeytyä ja päästä turvaan.
Ihmisetkin rakentavat taloja kasveista, koska puut ovat kasveja.
Miksi kasveja tarvitaan niin paljon?
Monimuotoisuuden tasoja on kolme: lajinsisäinen geneettinen monimuotoisuus, lajien monimuotoisuus ja ekosysteemien monimuotoisuus.
Nämä kaikki kolme tasoa mahdollistavat ihmisen ja muiden lajien elämän maapallolla, joten ne on syytä käsitellä tarkemmin.
Tarkastellaan ensimmäistä tasoa eli geneettistä monimuotoisuutta.
Otetaan esimerkiksi kuusi - puulaji, jonka varassa lepää suuri osa Suomen taloudesta.
Se tarkoittaa, miten erilaisia yksilöt ovat perimältään - ihan niin kuin me ihmiset.
Sen ansiosta kuusesta tavataan erilaisia muotoja ja muunnoksia. Kuusen perimän erot voivat näkyä erilaisena kasvutapana tai eripituisina oksina. Perinnöllisten erojen takia kyky kestää tauteja, stressiä ja tuholaisia vaihtelee. Erot voivat näkyvät myös puun laadussa.
Puille perimän vaihtelu on tärkeää, jotta ne pystyvät selviytymään ilmastonmuutoksesta tai esimerkiksi saasteiden lisääntymisestä.
Kuusen selviytymiskyky pitäisi olla suhteellisen hyvä, koska sen perimässä on paljon vaihtelua.
Mutta sekään ei välttämättä riitä, kun olosuhteet muuttuvat paljon. Näin voi käydä, jos ilmastonmuutos muuttaa säätä todella merkittävästi.
Esimerkiksi, jos kuivuus lisääntyy, kuuselle käy ennusteiden mukaan huonosti. Sen matalat juuret eivät saa tarpeeksi vettä, ja kasvu estyy. Kuuset heikkenevät ja altistuvat taudeille.
Nyt hypätään monimuotoisuuden toiselle tasolle eli lajirunsauden merkitykseen.
Lajien monimuotoisuus takaa ekosysteemin toiminnan poikkeavissa oloissa
Jos metsässä kasvaa muitakin puulajeja kuin kuusia, ei metsä häviä, vaikka kuuselle kävisi huonosti.
Suomessa on vain kourallinen runsaina esiintyviä puita, kuusen lisäksi mänty ja koivu ovat talousmielessä tärkeitä.
Mänty on sopeutunut kuivempiin olosuhteisiin. Sen juuret ulottuvat syvemmälle, se pystyy hankkimaan tarvitsemansa veden jopa kuivilla kangasmailla puolukoiden ja jäkälien kanssa.
Koivu taas kestää järvien rannoilla tulvia.
Avomailla toimii sama lainalaisuus. Rakennettu puisto, jossa on nurmikon lisäksi vain muutama puu- ja pensaslaji, on hyvin herkkä. Hellejakso voi kuivattaa koko nurmikon, mutta jos sen tilalla olisi monilajinen niitty, osa lajeista selviäisi ja kasvaisi vähintään siemenistä seuraavana kesänä uudestaan.
Siirrymme kolmannelle tasolle. Se koskee isointa kokonaisuutta eli maapallon kaikkia ekosysteemejä.
Ekosysteemien monimuotoisuus takaa koko maapallon toiminnan
Ilmastosta, maaperästä ja lajistosta syntyy ekosysteemi. Suomalainen metsä toimii hyvänä esimerkkinä ekosysteemistä.
Ekosysteemejä ovat myös muun muassa suot ja vesistöt. Muinaiset mammuttiarot.
Muinaiset mammuttiarot ovat ekosysteemeinä hävinneet. Osa siellä elänyttä lajistoa on siirtynyt vuosisatojen aikana karjalaitumille. Nyt lehmät ovat navetoissa ja nämäkin pakopaikat häviävät perinnemaisemien huvetessa. Niittyjen, ketojen ja hakamaiden metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.
Metsän lajistoa ovat kasvit ja erityisesti puut, sienet, koko muu maaperän eliöstö, hyönteiset ja muut selkärangattomat, linnut, nisäkkäät.
Suomessa ei olisi puita ilman sieniä. Ne ovat metsän selkäranka. Syksyisin nämä puiden liittolaiset putkahtavat maan päälle sieninä, joita ihmiset poimivat koreihinsa. Suurin osa sienistä elää kuitenkin näkymättömänä rihmastona maan pinnan alla.
Niiden ohuet rihmalonkerot yhtyvät kuusten ja muiden puiden juuriin ja muodostavat yhdessä puiden juurten kanssa valtavan maanalaisen verkoston.
Puut pystyvät kasvamaan, koska sienet antavat niille vettä ja ravinteita.
Lue lisää sienten ja puiden symbioosista.
Ilman happi tulee kasveista, ravinteiden kierto maaperästä
Ekosysteemien monimuotoisuus muodostaa sen valtaisan turvaverkon, jonka varassa on myös ihmisen olemassaolo. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että mitä enemmän tässä verkossa on solmuja eli lajeja, siis monimuotoisuutta - sitä vahvempi se on.
Emme koe, että luonto palvelee meitä, mutta itse asiassa lajit ja niistä koostuvat ekosysteemit tarjoavat ihmiselle edellytykset pysyä hengissä.
Ihminen tarvitsee kasvien tuottaman hapen hengitykseensä, kasvien puhdistaman veden ja vaikkapa maaperän eliöiden mahdollistaman ravinteiden kierron, josta uusi kasvu saa voimansa.
Puut auttavat myös ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Kun puut yhteyttävät, ne sitovat itsensä hiiltä. Vasta viime aikoina on tajuttu, miten merkittävää on, että metsät vähentävät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta eli toimivat hiilinieluina.
Mikään laji ei yksinään mahdollista elämää maapallolla, mutta lajien ja ekosysteemien yhteisvaikutuksen takia myös ihminen voi elää täällä.
Alkuperäistä luontoa menetetään jatkuvasti - ja se on huolestuttavaa
Maapallon jäättömän maan pinta-alasta on maatalouden piirissä jo yli 40 prosenttia. Maatalousmaa on maapallon yleisin maankäyttömuoto. Esimerkiksi peltojen alta raivataan alkuperäistä luontoa ja hävitetään luonnon monimuotoisuutta.
Joka vuosi menetetään 24 miljardia tonnia hedelmällistä maaperää ja 13 miljoonaa hehtaaria metsää.
Samalla menetetään maaperän eliöstöä, sitä monimuotoisuutta, joka takaa ravinteiden kierron. Peltojen raivauksessa menetetään myös alkuperäistä kasvillisuutta, jolla on tärkeä rooli muun muassa veden kierrossa.
Valtaosa maanviljelymaasta kuluu eläintuotantoon. Eläintuotannossa syntyy myös suuri osa kasvihuonekaasuista
Lähes kaikki käytetystä vedestä uppoaa maatalouden pyörittämiseen. Alkuperäinen kasvillisuus pidättää vettä paremmin kuin maatalousmaa.
Veden puutteen ennustetaan lisääntyvän lähivuosina, mutta se on vain yksi iso ympäristökatastrofi, joka meidän on pystyttävä ratkaisemaan lähivuosina.
Kun tarpeeksi moni laji häviää, ekosysteemi romahtaa. Siihen voi kulua kuukausi tai monta kymmentä vuotta. Jos riittävän monta ekosysteemiä romahtaa, koko maapallo isona ekosysteeminä romahtaa. Eli lentokone putoaa, kun lentämisen kannalta ratkaiseva mutteri tippuu.
Emme tiedä, mitkä tekijät saavat ekosysteemit romahtamaan. Tai minkä ekosysteemien romahtaminen on kriittisintä.
Olemassaolon arpajaiset vaikuttavat myös ihmisen kohtaloon
Lopulta kysymys kuuluu, kuinka pitkälle lajien häviämisen arpajaisia voi jatkaa. Kuinka monta lajia on varaa hukata romuttamatta luonnon toimintaa?
Väestönkasvu, ilmastonmuutos, vesipula, saastuminen. Ympäristökriisit eivät tulevaisuudessa lopu. Juuri lajien monimuotoisuus tuo säätövaraa näiden ongelmien kohtaamiseen.
Eläimet, kasvit ja ekosysteemit ovat ihmisenkin henkivakuutus. Vain niiden avulla elämä voi jatkua.
Juttua varten on haastateltu vanhempi tutkija Terhi Ryttäriä Suomen ympäristökeskuksesta, soveltavan ekologian professori Mikko Mönkköstä Jyväskylän yliopistosta, Biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlrothia Suomen ympäristökeskuksesta, Biodiversiteettiyksikön johtaja Ilari Sääksjärveä Turun yliopistosta, vastuullinen tutkija Jussi Erosta Kestävyystieteen instituutista Helsingin yliopistosta sekä monia muita tutkijoita.
Eläin, jonka kohtaloksi koitui kaatopaikkojen kato – rottia syövä hilleri on häviämässä luonnosta
Pölyttäjät vähenevät, mutta niitä voi auttaa.
Punaisen kirjan verkkopalvelusta voi hakea kunkin lajin uhanalaisuusluokan
Edit 08/2021: muutettu kohtaa: "uudesta Suomen lajien Punaisesta listasta" muotoon "viimeisimmästä Suomen lajien Punaisesta listasta"
