Hyppää pääsisältöön

Vuosi jolloin Suomea uhkasi fasistinen vallankaappaus

Lapuan liikkeen valtakausi kulminoitui presidentti Ståhlbergin dramaattiseen sieppaukseen

Vuosi 1930 oli Suomessa väkivallan ja rauhattomuuksien vuosi. Oikeistoradikaali Lapuan liike oli vahva ja kokosi 12 000 ihmistä mielenosoitukseen, jonka Suomen valtionjohto Helsingissä näkyvästi vastaanotti. Toiminta, joka olisi voinut johtaa vallankaappaukseen ja diktatuuriin, sai äkillisen käänteen äärioikeiston tehdessä virheen siepatessa Suomen ensimmäisen presidentin.

- He onnistuivat melkein tekemään vallankaappauksen, mutta vain melkein, ja tämä ”vain melkein” pelasti suomalaisen demokratian, sanoo historioitsija Aapo Roselius viitaten oikeistoradikaaleihin aktivisteihin, jotka yrittivät väkivaltaisesti toteuttaa Suomessa yhteiskunnallisia muutoksia.

Lapuan liike. 12 000 ihmistä osoittaa mieltään Senaatintorilla Helsingissä, 1930.

Kuva: Roos Rafael / Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0

- Se aiheutti pelkoa, suomalaisen fasismin historiaa tutkinut Roselius kertoo. Vuoden 1930 viharetoriikka muistuttaa nykyistä viharetoriikkaa. Kahtia jakautunut yhteiskunta, epäluulo poliitikkoja kohtaan, ryhmä, joka väittää tulkitsevansa kansan ääntä ja tahtoa. Vuonna 1930 ryhmä otti itselleen oikeuden turvautua väkivaltaan.

Poliisi hajottaa työväenliikkeen mielenosoituksen, Helsinki 1929.

Kuva: Rönnberg Anton / Helsingin kaupunginmuseo

Nainen pyörtyi ammuskelun jälkeen kommunistien mielenosoituksessa vuonna 1929.

Kuva: Yle Arkisto / Otava

Muilutus oli laiton sieppaus

Muilutukset ovat tunnetuin osa 30-luvun ulkoparlamentaarista painostuspolitiikkaa eli väkivaltaisia laittomia tekoja, joiden motiivit olivat poliittisia.

Puolen vuoden aikana, toukokuun ja lokakuun välillä vuonna 1930, 254 henkilöä joutui oikeistoradikaalien aktivistien muilutusten uhreiksi. Roselius kertoo mallin olleen peräisin Yhdysvalloista ja Ku Klux Klan -liikkeeltä. Ajatuksena oli, että kyseisen henkilön ei haluttu kuuluvan yhteisöön ja hänet kyydittiin pois.

Muilutettava haettiin usein yöllä ja pakotettiin väkivaltaisesti autoon. Monia pilkattiin, nöyryytettiin ja pahoinpideltiin matkan aikana. Heidät saatettiin pakottaa riisuutumaan ja laulamaan isänmaallisia lauluja, heitä piestiin tai vahingoitettiin muulla tavoin, ja joskus joku istutettiin muurahaiskekoon.

Eri ryhmät ajoivat oman osuutensa sen mukaan, mihin muilutettava oli tarkoitus ajaa – Lapualle kuulusteltavaksi, rajan yli Neuvostoliittoon tai läheiseen metsään.

Noin 50 ihmistä ajettiin rajan yli, kun taas toiset jätettiin naapurikunnan metsään tai tienvarteen. Kolme ihmistä kuoli muilutuksen aikana, mutta vielä useampi kuoli väkivallantekojen seurauksiin.

Miten oli mahdollista siepata tai yrittää siepata yli 250 ihmistä puolen vuoden aikana? Se tarkoitti useita ihmisiä joka päivä. Kuka sen teki ja miksi? Eikö se ollut laitonta? Mikseivät viranomaiset reagoineet?

”Olin jo aikoja sitten pistänyt käteni Johnin käteen ja istuimme siinä käsi kädessä. Miten sitä voikaan olla turvaton tuollaisessa neliskulmaisessa liikkuvassa lasihuoneessa revolverimies vieressä. Hän ei aina pitänyt sitä esillä, tuota pitkää asetta, parabellum-pistoolia. Mutta hän nostaa sen näkyviin aina kun ihmisiä on lähettyvillä.”― Ester Ståhlbergin päiväkirjasta

Kuva: Mikaela Weurlander / YLE / Kansallisarkisto

Katso tuore dokumentti Ståhlbergin sieppauksesta Yle Areenassa

Mitä sanomalehdet kirjoittavat?

Luen paikallista sanomalehteä, Åbo Underrättelsiä vuodelta 1930, ja raportoinnin sävy yllättää minut.

Yhtenä syyskuun päivänä otsikot Åbo Underrättelser -lehdessä voivat näyttää tältä:

Kommunisteihin Turussa ja sen ympäristössä kohdistettu väkivaltaa. Valtuutettu Salminen vietiin sängystään eilen aamulla, kyydittiin Piispanristiin ja piestiin. Saman kohtalon koki tunnettu kommunisti Maariassa.
― ÅU 10.9.1930

Jatkan lukemista. Seuraavat uutiset ovat samasta paikallislehdestä samalta syyskuun päivältä. Kyse on pikku-uutisista, joiden sisältö on hurja.

Öinen veriteko Pöytyällä.
Maassa vallitsevat levottomuudet ovat jälleen vaatineet kuolonuhrin. Kun kommunistia tultiin etsimään, tämä ampui ikkunasta.
― ÅU 10.9.1930

Uutiset pahoinpitelyistä ja kaappauksista olivat pieniä. Sen sijaan raportointi Lapuan liikkeestä ja heinäkuisesta talonpoikaismarssista, jossa 12 000 ihmistä osoitti mieltään Helsingin kaduilla, oli huomiota herättävää.

- Yksi ongelma oli se, ettei tiedetty mikä oli totta ja mikä ei, ja vielä suurempi ongelma oli se, ettei tiedetty, kuka tuki ketä.

Aapo Roselius kertoo, että jos toimittaja tai sanomalehti kirjoitti kriittisesti Lapuan liikkeestä, saattoi käydä niin, ettei seuraavana päivänä tarvinnut tulla töihin.

Ensimmäinen muilutus

Ensimmäinen lapualaisten toteuttama muilutus liittyi ”Työn Ääni” -painotalon tuhoamiseen maaliskuussa 1930. Koska kansanedustaja Asser Salo myöhemmin kesäkuussa käydyssä oikeudenkäynnissä puolusti ”Työn Ääni” -vasemmistolehteä, hänet siepattiin ja vietiin pois.

Oikeudenkäyntejä pyrittiin vaikeuttamaan mahdollisimman paljon. Yksi tapa oli, että suuri joukko ihmisiä ilmoittautui syyllisiksi. Tämä pitkitti oikeuslaitoksen työtä huomattavasti.

Sen lisäksi, että oikeistoradikaalit aktivistit onnistuivat toteuttamaan satoja muilutuksia ilman oikeudellisia seurauksia, niin kutsuttu talonpoikaismarssi 7. heinäkuuta kokosi 12 000 ihmistä mielenosoitukseen, jonka Suomen valtionjohto vastaanotti. Yhdessä Lapuan liikkeen johtajan Vihtori Kosolan kanssa presidentti Relander, pääministeri Svinhufvud ja kenraali Mannerheim seisoivat Senaatintorilla Helsingissä.

Tuhon jälkeen. Lapuan liikkeen miehet tuhosivat ”Työn Ääni” -painotalon Vaasassa maaliskuussa 1930.

Kuva: Yle Arkisto /Pressfoto

Tuhon jälkeen, ”Työn Ääni” -painotalo 1930.

Kuva: Yle Arkisto / Pressfoto

Lapuan liikkeen kannattajat matkustavat Työn Ääni -oikeudenkäyntiin.

Kuva: JV Henriksson / Yle Arkisto / Pohjanmaan museo

Päivänä, jona Työn Ääni -asiaa käsitellään oikeudessa, lapualaiset pahoinpitelevät painotyöntekijä Eino Niemisen, kesäkuu 1930.

Kuva: Paavo Poutilainen / Yle Arkisto / Sveriges Radio

Kommunistien puolustusasianajaja, tuomari ja kansanedustaja Asser Salo pakotetaan autoon. Valokuvassa oleva teksti kuuluu: "Asseri autohon". Tämä oli ensimmäinen muilutus.

Kuva: Yle Arkisto / Museovirasto

Väkivalta, terrori ja retoriikka vuonna 1930.

Muilutuksia tekivät oikeistoradikaalit aktivistit. Monet heistä olivat nk. lapualaisia tai heillä oli yhteyksiä Lapuan liikkeeseen, joka oli tunnetuin kyseisen ajan monista oikeistoradikaaleista liikkeistä. Lapuan liikettä tukivat monet suojeluskuntien ja rintamamiesyhdistysten jäsenet, ja heidän avullaan pystyttiin luomaan valtakunnallinen verkosto.

- Oikeistoradikaalit katsoivat, että poliitikot olivat epäonnistuneet, että porvarillinen rintama oli demokratian nimissä tehnyt liian suuria myönnytyksiä vasemmistolle, Roselius selittää.

Kommunistilakeja käsitellään eduskunnassa. Lapualaisten johtaja Vihtori Kosola seuraa käsittelyä lehteriltä (kolmas vasemmalta).

Kuva: Yle Arkisto / Suomen kansallismuseo

Tavoite oli kieltää kommunisteja ja sosialisteja toimimasta julkisesti; myös lehdistönvapautta ja äänioikeutta haluttiin rajoittaa. Osa halusi saattaa voimaan diktatuurin, ja osa halusi myös Suur-Suomen.

Kommunistiset kansanedustajat poistuvat eduskuntatalolta kommunistilakien hyväksymisen jälkeen.

Kuva: Yle Arkisto / Otava

Väkivalta vuonna 1930 oli yksi painostuspolitiikan muoto ja muilutukset yksi osa tätä politiikkaa. Mutta eivät ainoa. Niiden lisäksi tuhottiin painotaloja ja työläisten kokoontumispaikkoja ja kohdistettiin väkivaltaa ihmisiin ja instituutioihin.

- Aktivistit halusivat nähdä Suomen, jonka puolesta kokivat taistelleensa vuonna 1918: valkoisen Suomen. Ja viharetoriikka oli kovaa, Roselius toteaa. Oikeistoradikaalien mukaan ”maanpettureista ja bolševikeista oli päästävä eroon” ja ”Suomi pidettävä valkoisena”.

Lapuan liikkeen kannattajat sulkevat Lapuan työväentalon.

Kuva: Yle Arkisto / Pressfoto

Presidentti on siepattu!

Lokakuun puolivälissä siepattiin todella tunnettu mies, Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg.

Presidentti Ståhlberg oli liberaali ja presidenttinä ollessaan hän oli yrittänyt sovittaa suomalisia sisällissodan jäljiltä. Tästä ns. sovintopolitiikasta Lapuan liike sekä muut äärioikeistoliikkeet vihasivat Ståhlbergiä ja hänet myös uhattiin tappaa.

Ståhlbergin sieppaus olisi voinut olla vallankaappauksen alku, mutta sen sijaan siitä tuli väkivaltaisen muilutusaallon loppu ja lopulta suuri virstanpylväs.

Auto, jossa presidenttipari muilutettiin.

Kuva: Yle Arkisto / Suomen kansallismuseo

Presidentin ja tämän vaimon Ester Ståhlbergin ollessa aamukävelyllä Kulosaaressa Helsingissä, heitä odotti tummanvihreä Chevrolet.

K.J. Ståhlberg nostettiin väkivaltaisesti autoon, ja rouva Ester Ståhlberg vaati päästä mukaan. Seurasi 700 kilometrin matka kohti Venäjän rajaa pistoolilla uhattuna, matka, jonka Ester kuvaili tarkasti. Hän oli myös kirjailija ja kirjasi kaikki matkan tapahtumat myöhemmin päiväkirjaansa.

Lisää tapahtumista kerrotaan uutuusdokumentissa ”Fasismia mustassa autossa”.

Ester Ståhlberg kirjoittaa päiväkirjaa.

Kuva: Holmberg. E. / Helsingin kaupunginmuseo

Tapahtuma sai suurta huomiota, ja kun presidenttipari palasi Helsinkiin, heitä oli kotimatkalla vastassa suuri ihmisjoukko. Ihmiset ojensivat kukkia, lauloivat lauluja ja osoittivat tuellaan presidenttiparille tuomitsevansa väkivallan.

Ester ja K.J. Ståhlberg kotimatkalla muilutuksen jälkeen.

Kuva: Tuntematon valokuvaaja / Helsingin kaupunginmuseo

Mutta miksei Lapuan liike tehnyt vallankaappausta kesällä 1930, kun se oli silloin niin vahva? Onko kysymykseen olemassa vastaus, vai eikö sitä tiedetä?

- Yksi syy siihen, ettei liike päässyt valtaan, oli se, että hallitus ja valtion johto taipuivat lapualaisten vaatimuksiin, Aapo Roselius sanoo. Presidentti, pääministeri, Mannerheim ja Kosola seisoivat yhdessä Senaatintorilla vastaanottamassa talonpoikaismarssia.

Lapuan liike oli pyytänyt pääministeri Kyösti Kalliota liikkeen diktaattoriksi. Tämän kieltäydyttyä Lapuan liike vaati hänen hallituksensa eroa.

Ja näin tapahtuikin 2. heinäkuuta ja uusi hallitus muodostettiin lapualaisten vaatimusten mukaisesti.

- Heidän ei tarvinnut tehdä vallankaappausta, toteaa Roselius, varsinkin kun hallitus piti kiinni niin sanotuista kommunistilaeista. Kommunistilait kielsivät kommunismia, mutta kavensivat myös muita oikeuksia kuten sananvapautta ja järjestötoimintaa.

Suomen poliittinen johto vastaanottaa talonpoikaismarssin Senaatintorilla.

Kuva: Roos Rafael / Helsingin kaupunginmuseo

- Valtionjohto myöntyi siis enemmän tai vähemmän kaikkiin liikkeen vaatimuksiin, ja sellaisessa tilanteessa ei ollut tilaa vallankaappaukselle, Roselius toteaa. Kun eduskunta ei hyväksynyt Lapuan liikkeen vaatimia kommunistilakeja kahden kolmasosan enemmistöllä, presidentti Relander hajotti eduskunnan. Demokraattinen järjestelmä oli siis todella paineen alaisena.

Vaalimainos 1929.

Kuva: Yle Arkisto / Kansan arkisto

Vaalimainos 1930-luvulta.

Kuva: Mustakallio Hannes / Helsingin kaupunginmuseo / CC BY 4.0

- Mielenkiintoista on pohtia, miksei vallankaappaus toteutunut myöskään myöhemmin, kesän 1930 jälkeen, Aapo Roselius miettii. Tässä yhteydessä uskon, että syynä ovat suomalaisessa politiikassa vaikuttavat vahvat keskustavoimat. Laillisuuslinja sai voimia, ja siitä, minkä jotkut uskoivat olevan lapualaiskauden johdanto, tuli itse asiassa sen loppuvaihe, ainakin poliittisen vallan osalta.

- Valtionjohto yksinkertaisesti syleili Lapuan liikkeen kuoliaaksi.

12 000 miestä osoittaa mieltään Helsingin kaduilla vuonna 1930.

Kuva: Roos Rafael / Helsingin kaupunginmuseo

Miten Suomen suurin poliittinen skandaali päättyi?

- Ståhlbergin pariskunnan muilutuksesta tuli käännekohta. Lapualaiset menivät yksinkertaisesti liian pitkälle, Roselius toteaa. Tai jos puhutaan aktivistien kieltä, kansa kääntyi heitä vastaan.

Oikeuslaitos, joka oli epäonnistunut tehtävässään kesän aikana, alkoi nyt tutkia presidenttiparin muilutuksen lisäksi myös muita laittomia sieppauksia.

Kävi ilmi, että jäljet Ståhlbergin muilutuksen takana johtivat Suomen armeijan korkeimmalle tasolle. Monista kuulusteluista ja laajamittaisesta tutkinnasta huolimatta kaikki yksityskohdat eivät ole vieläkään selviä.

Mäntsälän kapina

Puolitoista vuotta myöhemmin Lapuan liike yritti tehdä vallankaappauksen. Mutta silloin oli liian myöhäistä. Lapuan liike oli menettänyt tilaisuutensa vuonna 1930. Nyt aika oli ajanut Lapuan liikkeen ohi. Niin kutsuttu Mäntsälän kapina epäonnistui, ja sen jälkeen Lapuan liike kiellettiin. Svinhufvud, joka oli saanut tukea Lapuan liikkeeltä, oli nyt presidentti, ja hän kehotti lapualaisia lähtemään kotiin. Silloin lapualaiset luovuttivat.

Näin päättyi Lapuan liikkeen tarina, mutta sen tilalle perustettiin muita oikeistoradikaaleja liikkeitä. Uudet oikeistoradikaalit liikkeet eivät käyttäneet väkivaltaa ja laittomuuksia samalla tavalla kuin Lapuan liike.

Lapuan liikkeen johtaja Kosola Isänmaallisen kansanliikkeen puvussa.

Kuva: Kurt Nyberg / Yle Arkisto / Pohjanmaan museo

Monet Lapuan liikkeessä toimineista siirtyivät Isänmaalliseen kansanliikkeeseen.

Kuva: Yle Arkisto / Museovirasto

Artikkeli perustuu När Finland var fem före att bli fascistiskt - ny tvdokumentär om Lapporörelsens skjutsning av president Ståhlberg, tekijänä Mikaela Weurlander. Suomennos Riikka Eriksson-Schulz.

Katso dokumentti Fasismia mustassa autossa Yle Areenassa