Hyppää pääsisältöön

Isserlis ja Mustonen ne yhteen sopii

Sellotähti Steven Isserlis tunnetaan suolikielistä ja kiharoista, pianotähti Olli Mustonen elohopeana pisaroivasta kosketuksesta. Yhdessä he ovat soittaneet jo vuosikymmeniä, pääasiassa 1900-luvun materiaalia. Kokemus kuuluu kaksikon uutuuslevyllä, jonka ytimenä ovat Shostakovitshin ja Kabalevskin sellosonaatit.

Isserlis & Mustonen / Shotakovitsh & Kabalevski
Isserlis & Mustonen / Shotakovitsh & Kabalevski Uudet levyt

Isserlis on joskus ollut taipuvainen romanttiseen hehkutukseen, ja Mustosen nuoruudensyntilistalta löytyy äkkiväärää kikkailua, mutta yhdessä he tasapainottavat ja täydentävät toisiaan. Isserlisin rinnalla Mustonen muotoilee Prokofjeviakin lyyrisen kertovasti, ja Mustosen rinnalla Isserlis fraseeraa napakan eloisasti. Esimerkiksi Shostakovitshin sonaatin finaali alkaa arkkityyppisen mustosmaisella erottelulla, johon Isserlis menee mukaan, mutta jo hetken päästä Isserlis syöttää Mustoselle kantavan melodialinjan. Molempien persoonat pääsevät esiin, mutta päämäärä on yhteinen ja yhteispeli sujuu kaikilla tasoilla.

Sivistyneen nokkelassa esittelytekstissä Isserlis korostaa Shostakovitshin ja Kabalevskin sonaattien kertomuksellisuutta, mikä tällä kertaa toteutuu myös tulkinnassa. Kabalevskin B-duuri-sonaatti tempaa kuulijan mukaan tapahtumien intensiiviseen vyöryyn ja Shostakovitshin d-molli-sonaattikin on rytmitetty dramaattisesti. Largon tulkinta on loisteliaan herkkä ja enteilevä, mutta finaaliin kaipaisin samaa rytmistä suoraviivaisuutta kuin Shostakovitshin ja Rostropovitshin klassikkotulkinnassa. Taiten valitut pikkukappaleet kommentoivat isojen sonaattien keskustelua osuvasti.

Isserlisin sellosointi on omanlaisensa, ja verrokkilevytyksiltä löytää römäkämpää alarekisteriä ja ytimekkäämpää ylärekisteriä. Tarinallinen soitto, ilmeikkääksi täydennetty ohjelmisto ja kahden persoonallisen taiteilijan hiotunut yhteistyö tekevät levystä kuitenkin loistavan katsauksen venäläiseen 1900-luvun sellomusiikkiin.

Dmitri Shostakovitsh: Sellosonaatti d-molli; Moderato. Dmitri Kabalevski: Sellosonaatti B-duuri; Rondo Prokofjevin muistolle. Sergei Prokofjev: Adagio bal. Tuhkimo. - Steven Isserlis, sello, ja Olli Mustonen, piano. (Hyperion, CDA68239)

Kuuntele Uudet levyt 12.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua