Hyppää pääsisältöön

Poikkeuksellisen hyvä amatöörikuoro johdattaa paastoon

Renessanssin vokaalipolyfonian meditatiivinen kirkkaus sopii paastonaikaan - myös silloin kun teksti olisi tarkoitettu muuhun yhteyteen. Asturialaisen El Leon de Oro -kuoron uutuuslevy toteuttaa tätä näkemystä yhdistämällä valitusvirsiä ja paastotekstejä Maria-antifoneihin ja kiitosvirsiin, säveltäjinä Lasso, Cardoso, Victoria, Palestrina ja muut mestarit. Lisäksi levy ensiesittelee yhden maailman parhaista amatöörikuoroista.

Amarae Morti
Amarae Morti Uudet levyt

Vokaalipolyfoniaan keskittynyt El Leon de Oro -kuoro perustettiin parikymmentä vuotta sitten, mutta vasta nyt Hyperion-yhtiö on kaapannut sen talliinsa ja julkaissut esikoislevyn. Kuoroa johtaa Tallis Scholarsista tunnettu brittiläinen kuoroguru Peter Phillips, mutta kyse ei ole tiiviistä ammattiryhmästä vaan suuresta amatöörikuorosta.

El Leon de Oron sointi on avoin ja nuorisokuoromainen. Se poikkeaa brittien katedraalikuoroista, jotka nekin selviytyvät vokaalipolyfonian haasteista, mutta yrittävät tehdä liian hienoa äänenmuodostusta. El Leon de Oron riveistä en erota mitään oopperamaista. Joukko laulaa hyvillä, terveillä amatööriäänillä, mutta puhtaammin ja kauniimmin kuin amatöörit yleensä. Vain herkimmissä kohdissa intonaatio hakee samaan kevyen ylävireiseen tapaan kuin poikakuoroilla. Kaikkiaan amatöörikuorolta on poikkeuksellinen saavutus levyttää ongelmitta vokaalipolyfoniaa, joka ei kestä pienintäkään epävarmuutta. Kyseessä on yksi maailman parhaista amatöörikuoroista tämän ohjelmiston parissa.

Peter Phillipsin valikoima ohjelmisto otsikolla Amarae Morti esittelee kuoron osaamista monipuolisesti sekä mestarien suosikkiteoksilla että tuntemattomilla löydöillä. Tunnelma vaihtelee tummista valitusvirsistä jumalansynnyttäjän kiitosvirsiin, ja mukana on pari todella koskettavaa tulkintaa paastonajan antifonista Media vita. Tulkinta on pitkälinjaista ja hillittyä, mutta karaktäärit tulevat selvemmiksi kuin yleensä, ja muutamassa ylistysvirressä syntyy kuin kellona kilkattava svengi.

Jos sydämesi halajaa musiikkia sekä kevään valoon että kevään ahdistuksiin, tämä levy saattaa olla juuri sopiva.

"Amarae Morti", säv. Phinot, Lasso, Gombert, Cardoso, Victoria, Morales, Palestrina. - El León de Oro/Peter Phillips. (Hyperion, CDA68279)

Kuuntele Uudet levyt 12.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua