Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin syntymäpäiväkalenteri pääkuva

Radikaalit ystävät, säveltäjä Erkki Salmenhaara ja runoilija Pentti Saarikoski – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Erkki Salmenhaarasta.
"Ihmisenä, opettajana ja kollegana Erkki Salmenhaara oli erittäin pidetty itseään korostamattoman luonteensa takia", säveltäjä Kalevi Aho kirjoitti muistosanoissaan 19.3.2002. Lassi Rajamaan piirros säveltäjä ja musiikintutkija Erkki Salmenhaarasta. Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Erkki Salmenhaarasta. Kuva: Lassi Rajamaa Erkki Salmenhaara,Lassi Rajamaa

Erkki Salmenhaara oli radikaali nuori säveltäjä 1960-luvun alun kulttuuripoliittisesti kiihkeinä vuosina. Kansainvälisen avantgarden kuumat nimet, Stockhausen, Nono ja Ligeti vierailivat Suomessa ja Jyväskylän kesäyössä väiteltiin taiteesta. Salmenhaaran läheinen ystävä ja hengenheimolainen runoilija Pentti Saarikoski vaikutti monella tapaa hänen elämäänsä.

Heinäkuu 1983. Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen pysähtyneen hiljaisuuden särkee puhelinsoitto. Soittaja on runoilija Pentti Saarikoski, joka kysyy Erkki Salmenhaaraa. Selitän, että apulaisprofessori on lomalla ja todennäköisesti kesäpaikassaan Kuopion lähellä. Saarikoski pyytää kertomaan Salmenhaaralle terveisiä.

Soitto jäi kirjastoapulaisen mieleen. Olin saanut puhua legendaarisen runoilijan kanssa.

Kuukautta myöhemmin levisi suru-uutinen, Pentti Saarikoski oli kuollut 45-vuotiaana.

Terveiset haudan takaa

Syksyllä välitin Salmenhaaralle Saarikosken terveiset. Viesti haudan takaa liikutti häntä syvästi. Ymmärsin, että Salmenhaara ja Saarikoski eivät olleet tavanneet vuosiin. Nuorina radikaaleina he olivat olleet paljonkin tekemisissä keskenään.

– Kiihkeimpinä aikoina meille tultiin sisään aina ikkunasta, Salmenhaara hymyili, myöhemmin siirryttiin taas käyttämään ovea.

Runoilijarakkautta

Erkki Salmenhaara syntyi Helsingissä 12. päivänä maaliskuuta välirauhan keväänä 1941.

Pentti Saarikoski kiinnostui Erkki Salmenhaarasta tämän ollessa 13-vuotias. Elettiin vuotta 1954, ja Erkki säesti virsiä Johanneksen seurakunnassa. Hän oli varhaiskypsä, erittäin lahjakas ja kävi samaa koulua, Helsingin Normaalilyseota eli Norssia, kuin Pentti.

Erkki rakensi soittimia ja sävelsi. Ennen varsinaisia sävellysopintojaan hän ehti tehdä kymmeniä sävellyksiä. Monet jäivät keskeneräisiksi, mutta otsikot sinfonia, pianotrio, pianokonsertto ja sonaatti kertovat, että hän tähtäsi säveltäjäksi.

Pentti rakastui itseään kolme vuotta nuorempaan Erkkiin. Hän tunsi tekevänsä syntiä ja pelkäsi pelkkien ajatustensa tahraavan ”pienemmän veljensä lapsensielua". Pentti antoi ystävälleen lempinimen Ericus Erici piispa Sorolaisen mukaan.

Ystävät nerouden ja taiteen tiellä

Kun Pentti matkusti Roomaan 1954, hän kirjoitti Erkille haaveilevansa, että heillä olisi Axel Munthen tavoin huvila Caprilla. Hän halusi opastaa ystäväänsä ”nerouden ja taiteen tiellä”. Hän ennusti, että Erkki ”saisi paljon ystäviä, mutta vetäytyisi pian mielikuvituksensa maailmaan, koska yksinäisyys ja valveunet olivat luovan taiteilijan todellisuus”.

Pentti ja Erkki kohtasivat taiteessa. Kun Pentti sai kuulla 15-vuotiaan Erkin Fantasian sellolle ja pianolle, hän kannusti ”nuorta oppilastaan noudattamaan kutsumuksen ääntä”.

Jouluna 1956 Erkki sai Pentiltä lahjaksi neljä tämän kirjoittamaa runoa. Kaksi runoista päätyi myöhemmin Pentin esikoisteokseen.

Saarikoski järjestää Salmenhaaralle tyttöystävän

Nuorukaisten yhteydenpito oli välillä vilkkaampaa, välillä harvempaa.

Maaliskuussa 1958 Pentti pani merkille, että Erkki oli muuttunut töykeäksi ja ivalliseksi ja piti hänen sanomisiaan typerinä. Pentti tunsi itsensä isäksi, jonka poika oli vieraantunut hänestä. Pentin tuntemukset saattoivat johtua siitä, että Erkki oli 17-vuotiaana alkanut seurustella.

Runoilija Pentti Saarikoski 1958.
Pentti Saarikoski vuonna 1958. Runoilija Pentti Saarikoski 1958. Kuva: Kuvasiskot Pentti Saarikoski

Erkin lisäksi Pentti oli rakastunut pikkusiskonsa Sirkan ystävään Anja Kososeen. Pentillä itsellään oli kuitenkin tyttöystävä, joka oli raskaana, ja jonka kanssa Pentti oli menossa naimisiin.

Pentti talutti Anjaa Bulevardilla ja kysyi, tunsiko tämä Erkki Salmenhaaran. Ei, Anja ei tuntenut. Pentin mielestä Anja ja Erkki sopivat toisilleen, koska olivat niin kovin samanlaisia.

Kun Pentti ja Tuula Unkari menivät naimisiin vappuna 1958, Erkki antoi häälahjaksi neljä lauluaan altolle Pentin runokokoelmaan Kuun kasvot.

Erkki Salmenhaaran Kuun kasvot -laulusarjan kansilehti.
Erkki Salmenhaara omisti Kuun kasvot -laulusarjansa hääpari Pentti ja Tuula Saarikoskelle. Erkki Salmenhaaran Kuun kasvot -laulusarjan kansilehti. Kuva: Erkki Salmenhaaran arkisto Erkki Salmenhaara

Avantgarden puolesta

Päästyään 1960 ylioppilaaksi Erkki lähti opiskelemaan sävellystä Sibelius-Akatemiaan Joonas Kokkosen johdolla. Samalla hän, 19-vuotias, oli jo aktiivinen kulttuurivaikuttaja. Elettiin 1960-luvun alkua, joka oli kulttuuripoliittisesti kiihkeää aikaa.

Marraskuussa 1960 Saarikoski ja Salmenhaara äänittivät yhdessä kirjallisen äänilevyn. Pentti luki runojaan studiossa ja Erkki säesti soittaen pieniä pianokappaleitaan väleissä ja taustalla. Alkeellisissa oloissa yhtenä ottona tehty äänilevy ilmestyi Otavan kustantamana huhtikuussa 1961.

Säveltäjänä Erkki kuului johtaviin avantgardisteihin. Hän oli mukana Suomen Musiikkinuorisossa ja puhui kansainvälisen nykymusiikin puolesta. Sodan jälkeen ikkunat avattiin jälleen Eurooppaan. Vuosina 1961-1964 Suomessa vierailivat sellaiset kuumat kansainväliset säveltäjänimet kuin Karlheinz Stockhausen, Luigi Nono ja György Ligeti.

Kulttuuriväki Jyväskylän kesäyössä

Jyväskylän kesästä tuli kulttuuriväen tärkeä kohtaamispaikka. Kesäyöt olivat täynnä konserttien ja teatteriesitysten jälkeisiä nachspiel-väittelyitä. Kulttuuritoimittaja Pekka Suhonen kuvaili kesän 1961 tunnelmia: ”Esitettiin fantastisia suunnitelmia, puhuttiin saksaa, latinaa ja suomea, soitettiin Brahmsia, iskelmiä, improvisoitiin aleatorista musiikkia, laulettiin Schumannin liedejä elektronisen aikakauden Tristan ja Isolde –tunnelman vallassa, taisteltiin informalismista ja automaattisista pyrkimyksistä.”

Samana kesänä 1961 runoilija Pentti Saarikoski oli kutsuttu Jyväskylään puhumaan runoudesta ja politiikasta. Pentti luki muistiinpanonsa lehtiöstä, jonka kannessa komeili povikuningatar, mutta puhui vakuuttavasti ja tempaisi yleisön mukaansa. Keväällä naimisiin menneet Erkki ja Anja istuivat täydessä salissa Penttiä kuuntelemassa.

Saarikoski kirjoitti molemmille häälahjaksi runot – povikuningatarlehtiöönsä. Erkki sai ilkeän ja vihjailevan runon. Anjan runossa esiintyi uhrejaan ahmiva Minotauros-hirviö.

Erkki ja Anja Salmenhaara kesällä 1961.
Erkki ja Anja Salmenhaara kesällä 1961. Erkki ja Anja Salmenhaara kesällä 1961. Kuva: Erkki Salmenhaaran arkisto Erkki Salmenhaara

Lastenkamarikonsertit

Vuosina 1962–1963 Suomen Musiikkinuoriso järjesti toistakymmentä nykymusiikkikonserttia Helsingissä ja Jyväskylässä.

Ensimmäisessä konsertissa joulukuussa 1962 kuultiin mm. John Cagen 4’33”, Erkki Salmenhaaran Suoni successivi I, Henrik Otto Donnerin Ideogramme I ja Kari Rydmanin Sonata I. Teokset olivat kokeellisia, niissä potkittiin pianoa, särjettiin olutpulloja ja heiteltiin herneitä.

Musiikkiarvostelija Nils-Eric Ringbom sadatteli: ”Hillitöntä ja tarkoituksetonta lastenkamarimekkalaa.” Konserttisarja sai oitis lisänimen Lastenkamarikonsertit.

Arvostelijat jakautuivat kannattajiin ja paheksujiin. Erik Bergman, Seppo Heikinheimo, Ilkka Oramo ja Martti Vuorenjuuri puolustivat ja rohkaisivat kokeiluihin. Ringbom ja vanhemman polven edustajat Einar Englund, Joonas Kokkonen ja Taneli Kuusisto pitivät konsertteja huomiontavoitteluna ja merkkinä nykymusiikin kriisistä ja rappiosta.

Viimeinen Lastenkamarikonsertti, Sabotaashikonsertti järjestettiin lokakuussa 1963.

Takinkääntäjä vai edellä aikaansa?

Sävellysdiplominsa jälkeen 1963 Erkki Salmenhaara jatkoi opintojaan Wienissä Unkarista loikanneen kenttätekniikkaa edustavan György Ligetin johdolla.

Lastenkamariteosten lisäksi Salmenhaara oli kokeillut säveltää elektroakustista musiikkia, nauhakollaashia, atonaalisia sinfonioita ja tonaalisia laulusarjoja.

Säveltäjät Aulis Sallinen ja Erkki Salmenhaara Helsingissa 1965.
Säveltäjät Aulis Sallinen ja Erkki Salmenhaara Helsingissä Sibelius-viikon aikaan 1965. Säveltäjät Aulis Sallinen ja Erkki Salmenhaara Helsingissa 1965. Kuva: Kalle Kultala Erkki Salmenhaara,aulis sallinen

1960-luvun jälkipuoliskolla Salmenhaaran tuotannossa yksinkertainen tyyli voitti, hän erottui nykymusiikin valtavirrasta käyttämällä tonaalisia elementtejä. Hän halusi palauttaa nykymusiikkiin taidemusiikkiin aiemmin kuuluneen puhuttelevuuden ja merkityssisällöt.

1970-luvulla Salmenhaaran ilmaisu pelkistyi tyyliksi, jota kutsutaan uusyksinkertaisuudeksi. Nyt entinen radikaali leimattiin konservatiiviksi ja takinkääntäjäksi.

1980-luvulla kriitikoiden ja musiikkielämän päättäjien nuivasta suhtautumisesta ehkä johtuen Salmenhaara sävelsi vähemmän ja paneutui enemmän musiikin tutkimiseen.

Oliko Erkki Salmenhaara uusyksinkertaisuudessaan jälleen edellä aikaansa? Musiikintutkija Outi Jyrhämä kirjoittaa: ”Kuitenkin esimerkiksi Arvo Pärtin musiikki, joka perustuu varsin samantapaisiin keinoihin kuin Salmenhaaran, on saavuttanut 1980- ja 1990-luvulla huomattavaa kansainvälistä menestystä. Voidaan siis olettaa, että Salmenhaarankin teokset odottavat löytämistään.”

Erkki Salmenhaaran laajaan sävellystuotantoon kuuluu mm. viisi sinfoniaa, ooppera Portugalin nainen, neljä konserttoa sekä paljon muuta orkesteri-, kamari- ja vokaalimusiikkia.

Suomen merkittävimpiä musiikintutkijoita

Säveltämisen ohella Salmenhaara oli opiskellut Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1964 ja väitteli tohtoriksi 1970 opettajansa Ligetin musiikista. Hänen saksankielistä väitöskirjaansa pidetään yhä yhtenä tärkeimmistä kansainvälisistä Ligeti-tutkimuksista.

Salmenhaara toimi musiikkitieteen apulaisprofessorina 1975–98 ja professorina 1998–99. Ansioistaan pedagogina ja tiedemiehenä hänet nimitettiin vuoden professoriksi 1996.

Erkki Salmenhaaran laajasta tieteellisestä tuotannosta nousevat esiin säveltäjäelämäkerrat Jean Sibeliuksesta ja Leevi Madetojasta sekä hänen yhdessä Fabian Dahlströmin ja Mikko Heiniön kanssa 1995–1996 kirjoittama uraauurtava neliosainen Suomen musiikin historia. Teossarja sai Tieto-Finlandian 1997.

Kolme viikkoa ennen kuolemaansa Erkki Salmenhaara ehti saada elämäntyöstään Suomen Kulttuurirahaston suuren tunnustuspalkinnon.

Kaksi hautaa Valamossa

Erkki ja Anja Salmenhaara erosivat vuonna 1978. Anja Salmenhaara solmi uuden avioliiton ranskalaisen kapellimestarin ja säveltäjän Henri-Claude Fantapién kanssa ja muutti loppuelämäkseen Ranskaan.

Erkki Salmenhaara menehtyi sydänkohtaukseen 19. maaliskuuta 2002. Hänet on haudattu Heinävedelle Valamon luostarin hautausmaalle. Hän toivoi tulevansa haudatuksi samaan kalmistoon kuin ystävänsä Pentti Saarikoski.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva. pilapiirrokset,Lassi Rajamaa

Lähteet ja linkit
Aho,Kalevi: Erkki Salmenhaara. Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat 19.3.2002.
Aho, Kalevi: Erkki Salmenhaaran sinfonioiden levytys on kulttuuriteko – toisen sinfonian alku on uskomattoman väkevä, mutta sitten tuotanto tasaantui. Helsingin Sanomat 28.11.2018.
375 humanistia. Erkki Salmenhaara. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
Tarkka, Pekka: Pentti Saarikoski. Vuodet 1937-1963. Otava. Keuruu 1996.
Jyrhämä, Outi: Salmenhaara, Erkki (1941-2002). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Tamminen, Tatu: Nuoret, vihaiset ja sarjalliset. Yle Klassinen Suomi 28.3.2016.
Wikipedia: Erkki Salmenhaara.
Wikipedia: Lastenkamarikonsertit.

Kuuntele
Salmenhaara, Erkki: Sinfonia nro 2 I Moderato. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Paavo Berglund.

Salmenhaara,Erkki: Sinfonia nro 3 I Grave. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Petri Komulainen.

Salmenhaara,Erkki: Sinfonia nro 4 I Allegro. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Ulf Söderblom.

Salmenhaara,Erkki: Adagio. Erkki Rautio, sello & Izumi Tateno, piano.

Otavan kirjallinen äänilevy 16 / 1961. Pentti Saarikoski, lausunta & Erkki Salmenhaara, piano.

Kukunor. Satu ihmislapsille. Kirjoittanut Lauri Viita. Radiolle sovittanut Harri Kaasalainen. Musiikin säveltänyt ja johtaa Erkki Salmenhaara. Ohjaus: Sulo Haarla. Äänite vuodelta 1965.