Hyppää pääsisältöön

Schubertin liedit - sellolla ja kitaralla vielä parempia?

ECM-yhtiön hovisellisti Anja Lechner ja fiilistelijäkitaristien ykkönen Pablo Marquez soittavat uudella levyllä omia sovituksiaan Franz Schubertin tunnetuimmista liedeistä. Houkuttelevan melodisia pikkuhittejä on sovitettu sanattomiksi ennenkin, mutta tällä levyllä tulos on harvinaisen tunnelmallinen.

Die Nacht / Lechner & Marquez
Die Nacht / Lechner & Marquez Uudet levyt

Ymmärrän mainiosti, miksi Lechner ja Marquez ovat halunneet pelkistää rakastetut liedit soitinversioiksi. Kun saksankielinen, romanttinen runous ei ole tiellä, musiikin melodia- ja tunnelma-ansiot pääsevät paremmin esiin. Die Nacht, Der Leiermann, Fischerweise ja Meeres Stille kuulostavat kristallinkirkkailta bagatelleilta. Sello saa melodian kaartumaan kepeämpänä kuin paraskaan laulaja, ja kitaralla sävytykset onnistuvat hienostuneemmin ja pehmeämpirajaisemmin kuin pianolla.

Friedrich Burgmüllerin kolme nokturnia ovat liedeille täydellistä seuraa. Ne ovat yhtä melodisia ja tunnelmallisia, mutta vapauttavat kuulijan lopustakin merkityskuormasta, vaikka välillä jäin itse miettimään, mistä näissä liedeissä lauletaankaan. Tässä kontekstissa myös levyn laajin teos, Schubertin kuuluisa Arpeggione-sonaatti, alkaa kuulostaa entistä tarinallisemmalta, melodisemmalta ja selvemmin karakterisoidulta. On virkistävää kuulla se liedien kanssa samalla jatkumolla.

ECM:n tunnelmapaletille uskollisesti Lechnerin ja Marquezin tulkintaote on lyyrinen. Lechnerin sellossa on ytimetön mutta hempeän kaunis sointi, joka jättää tilaa kitaran herkkyydelle ja hiljaiselle huumorille.

Jos Schubertin liedit tuntuvat läheiseltä, tämän levyn kuuntelun jälkeen suhde lienee entistä täyteläisempi. Itselleni liedit ovat jääneet etäisiksi, mutta kun tämä levy vapautti ne runoudesta, osaan arvostaa niitä enemmän. Kaikille osapuolille oivallinen levy siis.

"Die Nacht". Franz Schubert: Sonaatti a-molli "Arpeggione"; Liedejä. Friedrich Burgmüller: Nokturnit 1-3. - Anja Lechner, sello, ja Pablo Márquez, kitara. (ECM New Series, 2555)

Kuuntele Uudet levyt 12.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua