Hyppää pääsisältöön

Schubertin liedit - sellolla ja kitaralla vielä parempia?

ECM-yhtiön hovisellisti Anja Lechner ja fiilistelijäkitaristien ykkönen Pablo Marquez soittavat uudella levyllä omia sovituksiaan Franz Schubertin tunnetuimmista liedeistä. Houkuttelevan melodisia pikkuhittejä on sovitettu sanattomiksi ennenkin, mutta tällä levyllä tulos on harvinaisen tunnelmallinen.

Die Nacht / Lechner & Marquez
Die Nacht / Lechner & Marquez Uudet levyt

Ymmärrän mainiosti, miksi Lechner ja Marquez ovat halunneet pelkistää rakastetut liedit soitinversioiksi. Kun saksankielinen, romanttinen runous ei ole tiellä, musiikin melodia- ja tunnelma-ansiot pääsevät paremmin esiin. Die Nacht, Der Leiermann, Fischerweise ja Meeres Stille kuulostavat kristallinkirkkailta bagatelleilta. Sello saa melodian kaartumaan kepeämpänä kuin paraskaan laulaja, ja kitaralla sävytykset onnistuvat hienostuneemmin ja pehmeämpirajaisemmin kuin pianolla.

Friedrich Burgmüllerin kolme nokturnia ovat liedeille täydellistä seuraa. Ne ovat yhtä melodisia ja tunnelmallisia, mutta vapauttavat kuulijan lopustakin merkityskuormasta, vaikka välillä jäin itse miettimään, mistä näissä liedeissä lauletaankaan. Tässä kontekstissa myös levyn laajin teos, Schubertin kuuluisa Arpeggione-sonaatti, alkaa kuulostaa entistä tarinallisemmalta, melodisemmalta ja selvemmin karakterisoidulta. On virkistävää kuulla se liedien kanssa samalla jatkumolla.

ECM:n tunnelmapaletille uskollisesti Lechnerin ja Marquezin tulkintaote on lyyrinen. Lechnerin sellossa on ytimetön mutta hempeän kaunis sointi, joka jättää tilaa kitaran herkkyydelle ja hiljaiselle huumorille.

Jos Schubertin liedit tuntuvat läheiseltä, tämän levyn kuuntelun jälkeen suhde lienee entistä täyteläisempi. Itselleni liedit ovat jääneet etäisiksi, mutta kun tämä levy vapautti ne runoudesta, osaan arvostaa niitä enemmän. Kaikille osapuolille oivallinen levy siis.

"Die Nacht". Franz Schubert: Sonaatti a-molli "Arpeggione"; Liedejä. Friedrich Burgmüller: Nokturnit 1-3. - Anja Lechner, sello, ja Pablo Márquez, kitara. (ECM New Series, 2555)

Kuuntele Uudet levyt 12.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua