Hyppää pääsisältöön

Susanne Kujala innostaa säveltäjiä

Urkuri Susanne Kujala soittaa monenlaista musiikkia monenlaisilla uruilla, mutta uuden musiikin keinoihin hän on perehtynyt syvällisimmin. Tämä kuuluu Kujalan uutuuslevyllä, joka sisältää riemastuttavan värikkään valikoiman 2000-luvun kotimaista urkumusiikkia.

Organ Music of the 21st Century
Organ Music of the 21st Century Uudet levyt

Kujala paaluttaa levyesittelytekstissä, että "Erilaisten urkutyyppien valtava kirjo antaa loputtomia ilmaisumahdollisuuksia. Taiteellisen toimintani tärkeimpiä tavoitteita on antaa säveltäjille mahdollisuus ammentaa näistä soinnillisista ulottuvuuksista." Mikä parasta Susanne Kujalan taito ja persoona saavat tavoitteen toteutumaan. Levyn teokset osoittavat, että kun Kujala tilaa ja kantaesittää, säveltäjä intoutuu hyödyntämään urkujen mahdollisuuksia luovasti ja uudesti mutta säilyttämään samalla persoonallisen äänen. Veli Kujalan, Maija Hynnisen, Minna Leinosen, Olli Virtaperkon ja Antti Auvisen teokset ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää ilmaisun selvyys, onnistunut kokeileminen ja huumori tai ainakin musikanttius.

Levyn teokset leikittelevät rytmien, atakkien, rekisteröintien ja kirkkotilan haastavilla riippuvuuksilla. Susanne Kujala on kuitenkin selvillä säveltäjien toiveista ja hän on myös esittänyt teoksia niin paljon, että haasteet muuttuvat tehokeinoiksi. Auvisen Singel Excelsis -teoksen atakkileikit, Veli Kujalan Cyclonen pyörteilyt ja Olli Virtaperkon Dawkinsin moottoritemppuilut sujuvat täydellisen luontevasti.

Joidenkin teosten atakki- ja sointivetoiseen ilmaisuun kaipaisin läheisempää äänitysotetta, mutta toisaalta teokset on tarkoitettu soimaan tilassa, joten ilmavuuskin kelpaa. Kolmessa eri kirkossa äänitetty levy on myös masteroitu oivallisen yhteensopivaksi.

Taitavia uuteen musiikkiin innostuneita urkureita on Suomessa muitakin, mutta Susanne Kujala erottuu joukosta - uutuuslevy on värikäs, ilmaisultaan selväpiirteinen ja sekä esittäjänsä että säveltäjiensä näköinen.

"Organ Music of the 21st Century". Veli Kujala: Cyclone. Maija Hynninen: Trois mondes. Minna Leinonen: Par préférence. Olli Virtaperko: Dawkins. Antti Auvinen: Singel excelsis. - Susanne Kujala, urut. (Alba, ABCD 440)

Kuuntele Uudet levyt 12.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua