Hyppää pääsisältöön

Susanne Kujala innostaa säveltäjiä

Urkuri Susanne Kujala soittaa monenlaista musiikkia monenlaisilla uruilla, mutta uuden musiikin keinoihin hän on perehtynyt syvällisimmin. Tämä kuuluu Kujalan uutuuslevyllä, joka sisältää riemastuttavan värikkään valikoiman 2000-luvun kotimaista urkumusiikkia.

Organ Music of the 21st Century
Organ Music of the 21st Century Uudet levyt

Kujala paaluttaa levyesittelytekstissä, että "Erilaisten urkutyyppien valtava kirjo antaa loputtomia ilmaisumahdollisuuksia. Taiteellisen toimintani tärkeimpiä tavoitteita on antaa säveltäjille mahdollisuus ammentaa näistä soinnillisista ulottuvuuksista." Mikä parasta Susanne Kujalan taito ja persoona saavat tavoitteen toteutumaan. Levyn teokset osoittavat, että kun Kujala tilaa ja kantaesittää, säveltäjä intoutuu hyödyntämään urkujen mahdollisuuksia luovasti ja uudesti mutta säilyttämään samalla persoonallisen äänen. Veli Kujalan, Maija Hynnisen, Minna Leinosen, Olli Virtaperkon ja Antti Auvisen teokset ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää ilmaisun selvyys, onnistunut kokeileminen ja huumori tai ainakin musikanttius.

Levyn teokset leikittelevät rytmien, atakkien, rekisteröintien ja kirkkotilan haastavilla riippuvuuksilla. Susanne Kujala on kuitenkin selvillä säveltäjien toiveista ja hän on myös esittänyt teoksia niin paljon, että haasteet muuttuvat tehokeinoiksi. Auvisen Singel Excelsis -teoksen atakkileikit, Veli Kujalan Cyclonen pyörteilyt ja Olli Virtaperkon Dawkinsin moottoritemppuilut sujuvat täydellisen luontevasti.

Joidenkin teosten atakki- ja sointivetoiseen ilmaisuun kaipaisin läheisempää äänitysotetta, mutta toisaalta teokset on tarkoitettu soimaan tilassa, joten ilmavuuskin kelpaa. Kolmessa eri kirkossa äänitetty levy on myös masteroitu oivallisen yhteensopivaksi.

Taitavia uuteen musiikkiin innostuneita urkureita on Suomessa muitakin, mutta Susanne Kujala erottuu joukosta - uutuuslevy on värikäs, ilmaisultaan selväpiirteinen ja sekä esittäjänsä että säveltäjiensä näköinen.

"Organ Music of the 21st Century". Veli Kujala: Cyclone. Maija Hynninen: Trois mondes. Minna Leinonen: Par préférence. Olli Virtaperko: Dawkins. Antti Auvinen: Singel excelsis. - Susanne Kujala, urut. (Alba, ABCD 440)

Kuuntele Uudet levyt 12.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua