Hyppää pääsisältöön

Susanne Kujala innostaa säveltäjiä

Urkuri Susanne Kujala soittaa monenlaista musiikkia monenlaisilla uruilla, mutta uuden musiikin keinoihin hän on perehtynyt syvällisimmin. Tämä kuuluu Kujalan uutuuslevyllä, joka sisältää riemastuttavan värikkään valikoiman 2000-luvun kotimaista urkumusiikkia.

Organ Music of the 21st Century
Organ Music of the 21st Century Uudet levyt

Kujala paaluttaa levyesittelytekstissä, että "Erilaisten urkutyyppien valtava kirjo antaa loputtomia ilmaisumahdollisuuksia. Taiteellisen toimintani tärkeimpiä tavoitteita on antaa säveltäjille mahdollisuus ammentaa näistä soinnillisista ulottuvuuksista." Mikä parasta Susanne Kujalan taito ja persoona saavat tavoitteen toteutumaan. Levyn teokset osoittavat, että kun Kujala tilaa ja kantaesittää, säveltäjä intoutuu hyödyntämään urkujen mahdollisuuksia luovasti ja uudesti mutta säilyttämään samalla persoonallisen äänen. Veli Kujalan, Maija Hynnisen, Minna Leinosen, Olli Virtaperkon ja Antti Auvisen teokset ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää ilmaisun selvyys, onnistunut kokeileminen ja huumori tai ainakin musikanttius.

Levyn teokset leikittelevät rytmien, atakkien, rekisteröintien ja kirkkotilan haastavilla riippuvuuksilla. Susanne Kujala on kuitenkin selvillä säveltäjien toiveista ja hän on myös esittänyt teoksia niin paljon, että haasteet muuttuvat tehokeinoiksi. Auvisen Singel Excelsis -teoksen atakkileikit, Veli Kujalan Cyclonen pyörteilyt ja Olli Virtaperkon Dawkinsin moottoritemppuilut sujuvat täydellisen luontevasti.

Joidenkin teosten atakki- ja sointivetoiseen ilmaisuun kaipaisin läheisempää äänitysotetta, mutta toisaalta teokset on tarkoitettu soimaan tilassa, joten ilmavuuskin kelpaa. Kolmessa eri kirkossa äänitetty levy on myös masteroitu oivallisen yhteensopivaksi.

Taitavia uuteen musiikkiin innostuneita urkureita on Suomessa muitakin, mutta Susanne Kujala erottuu joukosta - uutuuslevy on värikäs, ilmaisultaan selväpiirteinen ja sekä esittäjänsä että säveltäjiensä näköinen.

"Organ Music of the 21st Century". Veli Kujala: Cyclone. Maija Hynninen: Trois mondes. Minna Leinonen: Par préférence. Olli Virtaperko: Dawkins. Antti Auvinen: Singel excelsis. - Susanne Kujala, urut. (Alba, ABCD 440)

Kuuntele Uudet levyt 12.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua