Hyppää pääsisältöön

Syyskesän bassohehkua

Sami Luttinen on kokenut ja Keski-Euroopan oopperalavoilla arvostettu basso, mutta soololevyllä hänen äänensä syvyyttä ei vielä ole päässyt mittailemaan. Tilanne korjautuu Alban uutuuslevyllä, jolla Luttinen yhdessä pianisti Tuula Hällströmin kanssa esittää Mikko Heiniön laulusarjan Syyskesän laulu Lassi Nummen runoihin sekä Yrjö Kilpisen Reflexer Pär Lagerkvistin runoihin.

Heiniö & Kilpinen: Syyskesän laulu
Heiniö & Kilpinen: Syyskesän laulu Uudet levyt

Heiniön sarja on vuodelta 2008 ja Kilpisen sarja vuodelta 1922, mutta sävelkieleltään ne sopivat hyvin yhteen. Heiniö käyttää sointuisaa, spektraalivetoista harmoniaa Nummen lempeiden karaktäärien sävelittämiseen, kun taas Lagerkvistin eksistentialismi innostaa uusklassikko Kilpisen kurottamaan kohti ekspressionismia. Lisäksi kumpikin sarja sekä runoiltaan että tunnelmaltaan sopii syvän bassoäänen mietteliääseen, tummaan perusilmaisuun. Syyskesä hehkuu alakuloisena mutta hehkuu silti.

Luttisen basso on kovasta käytöstä huolimatta oivassa kunnossa, ja etenkin Heiniön lauluissa hän pitää volyymin hillittynä ja otteen kevyenä, mikä on musiikille eduksi. Basso profondollahan riittää luonnostaan auktoriteettia hiljaisessakin laulussa, mutta intonaatioon pitää panostaa. Luttisen kunniaksi on sanottava, että levyn kromaattista melodiikkaa pystyy enimmäkseen seuraamaan, vaikka poikkeuksia on. Kilpisen Regnet slår och slår ei ota hahmottuakseen, ja joissakin hiljaisissa sisääntuloissa Luttinen joutuu etsiskelemään sekä säveltä että kvaliteettia, ja tuloksena ääni aavistuksen roikkuu. Kilpisen sarjan loppupuoli osoittaa, että tervettä volyymia totisesti Luttisella riittää - mutta toisaalta Var är den djupa glädjen -laulun loppuhehkutuksessa on turhaa säröä.

Heiniön sarjassa Luttinen osoittaa mestaruutensa taituroimalla herkillä ohenteilla ja syvillä murahduksilla, mutta peruslaulussa sävykirjo ei ole ilmeikkäimpien baritonien veroinen. Pianisti Tuula Hällström onneksi maalaa lauluihin tarpeeksi värejä ja ottaa oman tilansa ison basson rinnalta.

"Songs of Late Summer". Mikko Heiniö: Syyskesän laulu. Yrjö Kilpinen: Reflexer. - Sami Luttinen, basso, ja Tuula Hällström, piano. (Alba, ABCD 427)

Kuuntele Uudet levyt 12.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Maa oli Pietari Brahen luutunsoittoon sangen tyytyväinen

    Levyarvostelu

    1600-luvulla elänyt Pietari Brahe tunnetaan Suomen kuvernöörinä, joka laittoi hallintoa, kulttuuria ja arkielämää kuntoon sivistyneellä otteella ja siksi päätyi kansallisuusaatteen monumentiksi. Nykyajan musiikki-ihmisenä haluan ajatella, että Pietari Brahen suosio poliitikkona johtui siitä, että hän harrasti musiikkia. Brahen taidoista luutunsoittajana on jäänyt todisteeksi nuottikirja, johon hän kopioi suosikkikappaleensa opiskeluaikanaan Saksassa, ja Mikko Ikäheimon uutuuslevyn myötä pääsemme eläytymään nuoren Brahen musiikkimakuun.

  • Valoisa perusvigilia Latvian-tehtaalta

    Levyarvostelu

    Kaikki tietävät että Latvian radiokuoro on taitava, ja kaikki tietävät, että silloin tällöin se levyttää ortodoksista kirkkomusiikkia, jota Ondine innolla julkaisee. Siksi uusien levyjen tulvasta voisi perustellusti poimia jotain aivan muuta. Mutta toisaalta Latvian kuorotehtaan uusin valmiste, Aleksandr Gretshaninovin vigilia, on valonhohtoista, täyteläistä ja yksinkertaista kuoroherkkua, joka mainiosti sopii marraskuun lohtumusiikiksi.

  • Sibeliuksen pientä pianomusiikkia niin hyvin kuin se antaa myöten

    Levyarvostelu

    Suomalaisen kansallisromantiikan pienistä pianokappaleista on joskus vaikea ammentaa musiikkia, mutta pianisti Janne Mertanen on siinä onnistunut. Esimerkiksi Mertasen hiljattainen suursaavutus, viiden levyn Sibelius-boksi, on tyylikkäin, tasapainoisin ja musikaalisin katsaus Sibeliuksen opusnumeroituun eli varsinaiseen pianomusiikkiin. Nyt Mertanen on jatkanut projektia kaapimalla laarinpohjalta mukaan myös Sibeliuksen opusnumeroimattomia pianokappaleita. Mokomaa silppua ei Mertasen taikakosketuskaan muuta kullaksi, mutta musiikkia hän kaivaa esiin niin paljon kuin se on mahdollista.

  • Pehmeän luutun syleilyyn

    Levyarvostelu

    Ruotsalaissyntyinen luuttuguru Jakob Lindberg on saanut käsiinsä harvinaisen, ikivanhan luutun, jonka pehmeää, henkevää sointia olen aiemminkin ylistänyt Uudet levyt -ohjelmassa. Nyt Lindberg luuttuineen on tarttunut Bachin musiikkiin, mikä vaatii näkemyksellistä sovitustyötä. Lindbergin kokemus ja hänen luuttunsa erityinen sointi kuuluvat BISin julkaisemalla levyllä, mutta omassa levyhyllyssäni kilpailu on kovaa tälläkin erikoisalalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua