Hyppää pääsisältöön

Syyskesän bassohehkua

Sami Luttinen on kokenut ja Keski-Euroopan oopperalavoilla arvostettu basso, mutta soololevyllä hänen äänensä syvyyttä ei vielä ole päässyt mittailemaan. Tilanne korjautuu Alban uutuuslevyllä, jolla Luttinen yhdessä pianisti Tuula Hällströmin kanssa esittää Mikko Heiniön laulusarjan Syyskesän laulu Lassi Nummen runoihin sekä Yrjö Kilpisen Reflexer Pär Lagerkvistin runoihin.

Heiniö & Kilpinen: Syyskesän laulu
Heiniö & Kilpinen: Syyskesän laulu Uudet levyt

Heiniön sarja on vuodelta 2008 ja Kilpisen sarja vuodelta 1922, mutta sävelkieleltään ne sopivat hyvin yhteen. Heiniö käyttää sointuisaa, spektraalivetoista harmoniaa Nummen lempeiden karaktäärien sävelittämiseen, kun taas Lagerkvistin eksistentialismi innostaa uusklassikko Kilpisen kurottamaan kohti ekspressionismia. Lisäksi kumpikin sarja sekä runoiltaan että tunnelmaltaan sopii syvän bassoäänen mietteliääseen, tummaan perusilmaisuun. Syyskesä hehkuu alakuloisena mutta hehkuu silti.

Luttisen basso on kovasta käytöstä huolimatta oivassa kunnossa, ja etenkin Heiniön lauluissa hän pitää volyymin hillittynä ja otteen kevyenä, mikä on musiikille eduksi. Basso profondollahan riittää luonnostaan auktoriteettia hiljaisessakin laulussa, mutta intonaatioon pitää panostaa. Luttisen kunniaksi on sanottava, että levyn kromaattista melodiikkaa pystyy enimmäkseen seuraamaan, vaikka poikkeuksia on. Kilpisen Regnet slår och slår ei ota hahmottuakseen, ja joissakin hiljaisissa sisääntuloissa Luttinen joutuu etsiskelemään sekä säveltä että kvaliteettia, ja tuloksena ääni aavistuksen roikkuu. Kilpisen sarjan loppupuoli osoittaa, että tervettä volyymia totisesti Luttisella riittää - mutta toisaalta Var är den djupa glädjen -laulun loppuhehkutuksessa on turhaa säröä.

Heiniön sarjassa Luttinen osoittaa mestaruutensa taituroimalla herkillä ohenteilla ja syvillä murahduksilla, mutta peruslaulussa sävykirjo ei ole ilmeikkäimpien baritonien veroinen. Pianisti Tuula Hällström onneksi maalaa lauluihin tarpeeksi värejä ja ottaa oman tilansa ison basson rinnalta.

"Songs of Late Summer". Mikko Heiniö: Syyskesän laulu. Yrjö Kilpinen: Reflexer. - Sami Luttinen, basso, ja Tuula Hällström, piano. (Alba, ABCD 427)

Kuuntele Uudet levyt 12.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua