Hyppää pääsisältöön

Top-5 syyt, jotka uhkaavat luonnon monimuotoisuutta – ja miten niiltä vältytään

Kosken kartannon metsää, Salo, ilmakuva
Metsätalous on suurin yksittäinen uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle. Kosken kartannon metsää, Salo, ilmakuva Kuva: Jaani Lampinen / Yle metsätalous,metsät,luonnonsuojelu,luonnonsuojelualueet,luonnon monimuotoisuus,Etelän metsät

Suomi on sitoutunut kansainväliseen tavoitteeseen pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on haastava, sillä maamme luonnon monimuotoisuus on vakavasti uhattuna. Joka yhdeksäs eliölaji yli 22 000 arvioidusta on uusimman tutkimuksen mukaan uhanalainen.

Nämä ovat suurimmat uhkatekijät Suomen lajeille tulevaisuudessa.

1. Metsätalous

Metsien hakkaaminen ja harventaminen on suurin yksittäinen uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle.

Suomen maapinta-alasta on metsätalousmaata noin 86 %. Metsätalous sekä pienentää lajien elinympäristön määrää että laskee sen laatua. Tapa, jolla metsätaloutta nykyisin toteutetaan, on monien lajien kannalta kestämätöntä muun muassa vanhojen puiden sekä lahopuun vähenemisen vuoksi.

valkoselkätikka
Valkoselkätikka on vaarantunut. Sen suurin uhkatekijä tulevaisuudessa on lahopuun väheneminen. valkoselkätikka Kuva: Yle / Risto Salovaara valkoselkätikka

Ratkaisu: Suojelualueiden lisääminen etenkin Etelä-Suomesssa, hakkuutapojen muutos ja ennallistaminen.

Lajien elämän edellytys on riittävä elinympäristön määrä. Jos monimuotoisuuden köyhtyminen halutaan pysäyttää, isompi pinta-ala metsää tulee suojella. Lisäksi metsien hakkuissa tulee jättää paikoilleen enemmän vanhaa metsää. Talousmetsien laatua elinympäristönä tulee parantaa jättämällä ja luomalla niihin nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä lajeille elintärkeää lahopuuta.

2. Maatalouden muutos ja avointen alueiden sulkeutuminen

Viime vuosikymmenien aikana edennyt muutos maataloudessa on lähes yhtä suuri uhkatekijä eliölajeille kuin metsätalous. Perinteinen maatalous loi laajoja laidunalueita ja niittyjä, jotka ovat myös monien lajien elinympäristöjä. Kun tuotantoeläimet eivät enää laidunna ulkona, menevät aiemmin avonaiset peltomaat umpeen. Niiden katoamisesta kärsivät erityisesti putkilokasvit ja niitä hyödyntävät hyönteiset kuten perhoset, jotka tarvitsevat aurinkoisia alueita.

Pikkuapollo kesäniityllä
Pikkuapollo on vaarantunut. Sitä uhkaa sille sopivien elinympäristöjen katoaminen. Pikkuapollo kesäniityllä Kuva: Suomen ympäristökeskus / Mikko Kuussaari Perhonen

Toiseksi suurin uhkatekijäkategoria eli avonaisten alueiden sulkeutuminen sisältää myös esimerkiksi rannat ja lintukosteikot, jotka menevät umpeen rehevöitymisen myötä.

Ratkaisu: Suojelualueiden lisääminen, hoito ja ennallistaminen.

Ihmisen aikaansaamien elinympäristöjen “perinteistä” tilaa on tekohengitetty maksamalla viljelijöille korvauksia, jos he ovat ottaneet käytöstä poistetuille niityille ja hakamaille laiduntamaan vaikkapa lampaita. Ratkaisu ei ole kuitenkaan kestävä, sillä hyöty menetetään, mikäli rahoitus toiminnalle jossain vaiheessa loppuu.

Kestävyyttä lisäisi, jos hoidon lisäksi tuetut alueet asetettaisiin pysyvästi myös suojeluun.

3. Liikenteeseen, elinkeinoelämään ja asumiseen liittyvä rakentaminen

Tiet, sähkölinjat, talot, parkkipaikat ja muut ihmisen tekemät rakenteet ovat kaikki potentiaalisia uhkia eliölajeille.

Tervapääsky lennossa.
Rakentaminen on suurin uhkatekijä erittäin uhanalaiselle tervapääskylle. Tervapääsky lennossa. Kuva: Yle / Risto Salovaara kiitäjät,tervapääsky

Ratkaisu: Ekologinen kompensaatio, monimuotoisuuden huomioiminen kaavoituksessa.

Kaikkea rakentamista ei voida lopettaa, koska ihmisten määrä kasvaa. Sen sijaan voidaan ottaa käyttöön niin kutsuttu ekologinen kompensaatio. Se tarkoittaa, että rakentaja tai muu haitan aiheuttaja velvoitetaan korvaamaan luonnolle sen haitan, minkä on aiheuttanut. Esimerkiksi junaradan alle jäävä pinta-ala voidaan korvata suojelemalla ja ennallistamalla aiheutettua haittaa suurempi alue toisaalla.

Oleellista on myös monimuotoisuuden huomioiminen jo kaavoitusta laadittaessa. Se edellyttää myös, että tarvittavaa tietoa on kaikkien saatavilla.

4. Ympäristömyrkyt, lannoitus, saasteet

Luonnossa on aina tietty määrä erilaisia kemiallisia aineita, esimerkiksi fosforia ja typpeä. Jos ympäristöön pääsee vääriä aineita liian suuria määriä tai aineita päätyy väärään paikkaan, puhutaan kemikalisoitumisesta. Tästä on kyse esimerkiksi rehevöitymisessä.

Suomessa on myös myönnetty poikkeuslupia esimerkiksi tiettyjen EU:ssa kiellettyjen, pölyttäjille vaarallisten torjunta-aineiden käytölle.

Sik
Kemialliset haittavaikutukset uhkaavat merikutuista siikaa. Sik Kuva: Mikael Crawford / Yle siika,kalat

Ratkaisu: Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytön vähentäminen.

Ympäristölle vaarallisia aineita tulisi käyttää vähemmän, mutta niiden käyttöä tulee myös kohdentaa paremmin. Torjunta-aineita ei tule käyttää varmuuden vuoksi.

5. Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos lämmittää, lisää sademääriä ja voimistaa luonnon ääri-ilmiöitä. Kun lajit siirtyvät lämmön mukana kohti pohjoista, se tuo Suomeen myös uusia lajeja. Samalla ilmastonmuutos uhkaa nykyisiä lajeja erityisesti Pohjois-Suomessa.

Ilmastonmuutoksen vaikutusta yksittäisille lajeille on toistaiseksi hankala arvioida, mutta esimerkiksi jäille pesivät hylkeet kuten itämerennorppa ovat ensimmäisiä potentiaalisia kärsijöitä, mikäli jäät eivät enää riitä pesimiseen. Vielä ei tiedetä, voivatko hylkeet pakon edessä oppia pesimään maalla.

Itämerennorppa vedessä.
Ilmastonmuutos on itämerennorpan suurin uhkatekijä tulevaisuudessa. Itämerennorppa vedessä. Kuva: Zoo-Life / Alamy itämerennorppa

Ratkaisu: Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen globaalisti.

Näiden lisäksi lajien turmaksi voi koitua huono tuuri eli sattuma

Kun laji on yksilömäärältään pieni tai se esiintyy hyvin pienellä alueella, on sen ensisijainen uhka usein niin kutsuttu satunnaistekijä. Nimensä mukaisesti se tarkoittaa sitä, että koko laji voi kadota sattuman kaupalla.

Ratkaisu: Ei helppoa ratkaisua. Jos lajin populaatio on pieni, voi vahinko, tahattomasti tehdyt toimenpiteet tai yksittäinen luonnon tapahtuma kuten myrsky hävittää koko kannan. Joskus luonto toimii niin.

Jutun tietolähteenä on ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen julkaisema Suomen lajien Punainen lista 2019.
Lisäksi juttua varten on haastateltu Luontopaneelin puheenjohtaja, Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiahoa ja Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukkoa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto