Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

Punainen nojatuoli, käsitelty kuva
Punainen nojatuoli, käsitelty kuva tuoli

Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa.

Kuvassa on värikkäitä ja sulavan muotoisia tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Nuo huonekalut oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan. Moderniin muuttuvaan maailmaan. Kuva on levyn kannessa. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia.

Mistä me puhumme, kun me puhumme modernismista? Ainakin jostakin, jota on hyvin vaikea tarkasti määritellä ja rajata. Hyvin usein modernismia pidetään yleiskäsitteenä kaikille 1900-luvun alun taiteen ilmiöille. Tuolloin modernismia oli monella taholla: musiikissa, kuvataiteessa, kirjallisuudessa, arkkitehtuurissa, muotoilussa, tanssissa ja teatterissa.

Modernismi ei ollut eikä voinutkaan olla mikään yksi ja yhtenäinen tyyli. Modernismia oli monella taholla ja monella tasolla: eri taiteenaloilla ja eri tyylisuunnissa, ja modernismi ikään kuin eteni eri tahtia eri suunnilla. Ajatellaanpa esimerkiksi vaikka kahta niinkin erilaista suuntausta kuin ekspressionismia ja minimalismia. Ne voidaan nähdä jopa toistensa vastakohtina, mutta silti molemmat syntyivät modernismin vanavedessä.

Modernismin ytimessä oli ajatus muutoksesta. Vanhentuneiden asioiden, kuten yhteiskunnan, elämäntavan ja taiteen oli muututtava. Niille oli tultava uutta sisältöä. Modernismi arvosti uutta. Uusi oli hyvää ja uusi oli kaunista. Mutta uuden ei tarvinnut olla pysyvää tai lopullista, vaan päinvastoin. Uuden piti olla valmis muutokseen. Uuden piti tarvittaessa antaa tilaa jollekin vielä uudemmalle.

Modernismi oli optimistista. Modernismi uskoi muutokseen.

1900-luvun alkupuoli oli modernismin aikaa monella taholla. Uudelleen modernismi nousi esiin, kun modernismista alettiin 1970-luvulla puhua vastakohtana postmodernismille. Nuo käsitteet ikään kuin määrittelivät toinen toisensa. Jos joku edusti postmodernismia, se ei ollut modernismia ja päinvastoin.

Amerikkalainen taidekriitikko Robert Hughes on kirjoittanut siitä, kuinka vaikea modernismista, postmodernismista tai mistä tahansa aika- ja tyylikaudesta on puhua, kuinka vaikea niitä on kuvata ja määritellä. Hän ottaa esimerkikseen renessanssin. Ei ole mitään erityistä vuotta, jolloin renessanssi alkoi, eikä mitään tiettyä vuotta, jolloin se loppui. Itse asiassa meidän kulttuurimme on yhä renessanssin rippeiden läpitunkemaa, kuten hän sanoo.

Ja samaa voi kai sanoa modernismista, vieläkin voimakkaammin, postmodernismista puhumattakaan. Meidän kulttuurimme on niiden, tai niiden rippeiden, läpitunkemaa. Robert Hughes sanoo, että asia on vielä enemmän näin modernismin ollessa kyseessä, koska me olemme vielä niin lähellä sitä.

Todisteena suomalaista, mutta samalla hyvin kansainvälistä modernismia. Aavikko ja Satellites:

Jotkut sanovat, ettei modernismin aika ole vieläkään päättynyt, postmodernismista puhumattakaan. Amerikkalainen kriitikko Robert Hughes on sitä mieltä, että modernismin ajatukset ja ideat jatkavat vaikutustaan meidän kulttuurissamme vielä vuosikymmenien ajan, koska ne ovat niin suuria, voimakkaita ja niin kiistattoman vakuuttavia.

Tässä musiikissa on mutatoivia rytmisiä kuvioita, kloonien kuoroja ja kiertävää rahinaa. "Tavoitteena oli tehdä musiikkia, joka kuulostasi aikojen takaa tulevalta. Kaikuja muinaisesta tulevaisuudesta". Näin kirjoittaa Lappländer albumistaan Muinainen.

Lappländer kertoo, että osa albumin musiikista on tehty kierrättämällä ääntä Brian Enon ja Robert Frippin aikoinaan käyttämällä, kahdesta kelanauhurista koostuvalla systeemillä. Monet muistava tuon keksinnön 1970-luvun alkupuolelta, esimerkiksi albumeilta No Pussyfooting ja Evening Star. Hyvä ja käyttökelpoinen modernistinen keksintö edelleen.

Ja hyvä keksintö on myös Prophet 8, polyfoninen analoginen syntesoija. Tuo laite tuli markkinoille vuonna 2007, mutta Prophetin soittimet alkoivat kerätä mainetta jo 1970-luvun lopulla, kun ensimmäinen Prophet, nimeltään Prophet 5, ilmestyi ihmetyttämään muusikoita. Jo tuolloin Prophetin syntesoijista tuli eräänlainen mittakeppi, jolla analogisia polyfonisia, siis moniäänisiä, syntesoijia arvioitiin.

1980-luvulla Prophetit olivat arvostettuja ja himottuja laitteita. Niitä kuuli niin Phil Collinsin ja Peter Gabrielin kuin Madonnankin levyillä. Prophet 5:n lisäksi markkinoilla olivat esimerkiksi Prophet 10, Prophet 600 ja Prophet 2000. Prophet 10:ssä oli kaksi koskettimistoa, 600:ssa oli MIDI-valmius ja 2000:ssa sampleri.

1980-luvun lopulla Prophetin valmistus hiipui ja kuten sanottu, laite heräsi henkiin 2000-luvun alkupuolella, kun Prophet 8 ilmestyi. Ja tuo laite on arvostettu ja kunnioitettu vehje. Ja syy, miksi tässä nyt on tullut puhuttua Prophetista on se, että helsinkiläinen artisti nimeltä Noki on ansioitunut ja omistautunut Prophet 8:n käyttäjä. Hänen esikoisalbuminsa on nimeltään Self Portrait.

Modernismin hengessä liikkuu myös kaksikko nimeltä d'Voxx eli Nino Auricchio ja Paul Borg. He työskentelevät yksinomaan analogisin ja modulaarisin laittein.

Heidän ensilevynsä on nimeltään Télégraphe, ja kysymys kuuluu, onko se modernia vai postmodernia?

Kaksikko esiintyy seuraavassakin. Nyt ovat soittimina huilu ja läppäri. Huilua soittaa Christian Gallardo ja läppäriä Lars Graugaard. Yhdessä he esiintyvät nimellä Exseind. He sanovat improvisoivansa, ja että heidän tarkoituksenaan on saavuttaa transsin kaltainen tila. Ja nimenomaan niin, että esiintyjät ja yleisö ovat molemmat transsissa. Kokeillaan:

Ja lopuksi esitellään käytännön elektroniikkaa. Asialla on brittiläinen Thighpaulsandra albumillaan Practical Electronics With...

AVARUUSROMUA 17.3.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
CAO/SIEDL/SEIDEL: Jettatura - osa - (Optimistic Modernism)
CAO/SIEDL/SEIDEL: Barbican Estate (Optimistic Modernism)
AAVIKKO: Satellites (Monopoly)
LAPPLÄNDER: Muinainen 2 (Muinainen)
NOKI: 612118N213675E (Self Portrait)
d'VOXX: Aotou (Télégraphe)
EXSEIND: So Flute (Exseind)
THIGHPAULSANDRA: Helen is Screaming - osa - (Practical Electronics With…)

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri