Hyppää pääsisältöön

Rakkaus kirjoihin syntyi äidin nauhoittamien äänikirjojen myötä – tällainen on kristillisen puoluejohtajan kulttuurikartta

Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah keskustakirjasto Oodissa
Sari Essayah valitsi tapaamispaikaksi Oodi-keskuskirjaston Helsingissä. Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah keskustakirjasto Oodissa Kuva: Olli Koski Sari Essayah,puoluejohtajat,Suomen Kristillisdemokraatit (KD)

Sari Essayahin äiti nauhoitti tyttärelleen omia äänikirjoja iltasaduksi. Rakkaus kirjoihin syttyi silloin, ja politiikan kiireidenkin keskellä hän nipistää aikaa lukemiselle. Essayah painottaa kulttuurin hyvää tekevää vaikutusta ihmisen hyvinvointiin.

Sari Essayahille kulttuuriin kuuluu laaja alue: liikuntakulttuuri, kuvataiteet, kirjallisuus, musiikki, teatteri jne. Essayah uskoo Oodi-kirjaston suosion ja Amox Rex -museon jonojen osoittavan, että uudet ihmisryhmät ovat löytäneet kulttuuripalvelujen ääreen.

Essayah sanoo olevansa kulttuurin “moninautiskelija”, vaikka kirjallisuus onkin läheisintä.

– Kirjallisuus on ollut ihan lapsesta lähtien tosi rakas harrastus, ja lukeminen on elämäni henkireikä.

Tähän ensirakkauteen Essayahin tutustutti oma äiti – äänikirjoillaan.

Essayah asui lapsuutensa arkipäivät Pohjois-Savon maaseudullaisoäitinsä kanssa. Äiti kävi viikot työssä 30 kilometrin päässä huonojen kulkuyhteyksien takana eikä voinut tulla joka ilta yöksi kotiin.

Iltasaduksi tytär saattoi kuitenkin kuunnella äitinsä ääneenlukua avokelanauhurin kautta. Äiti lainasi kassikaupalla kirjoja kirjastosta ja nauhoitti niitä “äänikirjoiksi”. Essayah kuunteli ja samalla seurasi aukeaman tekstiä ja kuvia, kunnes äidin ääni kehotti kääntämään sivua.

– Äiti on tehnyt valtavan palveluksen elämälleni, Essayah kiittää.

Tulevaa huippu-urheilijaa käskettiin nostamaan nenä kirjasta

Opittuaan lukemaan itse hän luki koulun pienen kirjaston tarjonnan läpi, sitten lukemista tarjosi kirjastoauto ja vielä enemmän löytyi 7-8 kilometrin pyöräilymatkan takaa kirkonkylältä.

Tulevaa huippu-urheilijaa patisteltiin toisinaan ottamaan nenä pois kirjasta ja ulkoilemaan - niin koukuttavia kirjat olivat.

Joskus tulee olo, että pitääkö nyt noin halvalla keinolla yrittää saada näkyvyyttä.

Essayah sanoo, että kirja on nykyisinkin kätevä kapistus, sillä vaikka olisi kiire, aina ehtii muutaman sivun lukea.

Kirjastojen uusista tuulista Essayah on ilahtunut. Helsingin keskustakirjasto Oodi on hänen mielestään tällä hetkellä “kaikkien kirjastojen äiti”, monikäyttöinen kohtaamispaikka.

– Sanotaan, että lukeminen ei enää kiinnosta nuoria ja kirja olisi jotenkin aikansa elänyt. Ehkä tämä antaa sitten käännettä siihenkin trendiin, hän toivoo.

Anna Kareninan Essayah luki liian kokemattomana?

Makumieltymyksistään Essayah on vuosien varrella pitänyt kiinni, mutta elämänkokemuksen myötä ymmärrys on kasvanut.

Häntä naurattaa muisto Leo Tolstoin kirjoittamasta Anna Kareninasta. Hän sanoo lukeneensa klassista rakkaustarinaa väärän ikäisenä.

– Ajattelin Anna Kareninaa lukiessani, että ihan oikein, että tuolle naiselle kävi niin kuin kävi. Että mitä niin erikoista tässä on, että tätä niin suurena kirjana pidetään.

Häneltä jäi nuorena näkemättä mm. tarinan sävyt, venäläisen yhteiskunnan hierarkia ja historia.

– Kohtuullisen mustavalkoisesti ja varmoilla mielipiteillä tuli kirja teilattua ennen kuin oli kunnolla päässyt sisälle niitten syvyyksiin, hän sanoo nyt ymmärtäväisesti.

Toivekappaleena soi Jean Sibeliuksen vuonna 1903 kantaesitetty sävellys Valse Triste (Radion Sinfoniaorkesteri vuodelta Sakari Oramon johdolla).

Jean Sibelius, postikortti 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Alkuperäisen kuvan tekijä Daniel Nyblin.
Jean Sibelius n. vuonna 1900 (alkuperäinen kuva Daniel Nyblin) Jean Sibelius, postikortti 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Alkuperäisen kuvan tekijä Daniel Nyblin. Kuva: Museovirasto, historian kuvakokoelma. jean sibelius

Hovinarrien tapaan kulttuuri saa laukoa totuuksia

Vallanpitäjien haastaminen on Essayahin mukaan kulttuurin yksi tehtävä. Hänestä kyse ei ole vain nykyajan ilmiöstä, vaan vertailukohtaa löytyy vaikka keskiajan hovinarreista.

– Heidän roolinsa oli sanoa juuri se, mitä kukaan muu ei uskaltanut sanoa. Pää olisi mennyt, jos siihen aikaan olisi jonkun totuuden laukonut. Tarvittiin hovinarria, joka sen pystyy sanomaan.

Hän uskoo kestävänsä "kurmootusta", jos sitä häneen kohdistuu.

– Kyllä tässä tässä toimessa on oltava kohtuullisen paksu nahka.

Medianäkyvyyden vuoksi kulttuurissa ja politiikassa tehdään Essayahin mielestä myös ylilyöntejä. Tieten tahtoen ärsytetään kiinnostuksen herättämiseksi.

– Joskus tulee olo, että pitääkö nyt noin halvalla keinolla yrittää saada näkyvyyttä.

– Valitettavasti tuolla politiikassakin on, että jos et sano mahdollisimman piikikkäästi ja pisteliäästi ja ikävästi, niin turha odottaa, että seuraavan päivän lehtiartikkelissa mainitaan.

Kulttuurin puolella hän mainitsee esimerkkinä “kissantappovideot”.

– Niistä tuli surulliseksi. Miksi pitää tehdä tällä tavalla.

Elämykset tuottavat hyvinvointia

Entä mitä kulttuurin pitäisi tuottaa: elämyksiä, hyötyä vai rahaa? Elämyksien kautta hyvinvointia, sanoo Essayah.

– Välillisesti, hyvinvoinnin kautta, kulttuuri tuottaa myöskin rahaa, jos katsoo yhteiskunnan näkökulmasta. Kulttuuriset elämykset tuovat hyvinvointia elämään, merkityksellisyyttä, osallisuuden kokemuksia.

–Tätä ei ole aina osattu alleviivata ja korostaa, vaan on käsitetty kulttuuri kapeasti. Katsottu, että kulttuuri on marginaalista, hän pahoittelee.

Sari Essayah linjaa, että kristillisdemokraateille kulttuuri on tärkeä asia juuri hyvinvointivaikutusten kautta. Niinpä valtion tuellekin löytyy perusteet.

Suomalaisten tulee Essayahin mielestä olla yhdenvertaisia kulttuurin saavutettavuuden suhteen. Siksi valtion pitää Essayahin mielestä tukea etenkin lasten- ja nuorten kulttuuria sekä kielivähemmistöjen ja etnisten ryhmien kulttuuria. Eri kokoisten kuntien tasapuolista kohtelua unohtamatta.

Victor Hugon Kurjat oli iso kontrasti jetsetin huvittelukeskuksessa

Yhden lähtemättömän jäljen Essayahiin jätti lukukokemus, kun hän eräänä kesänä harjoitteli kävelyä Sveitsin vuoristossa.

– Sankt Moritz oli eurooppalaisen jet setin huvittelupaikka. Jalokiviliikkeiden ikkunoissa oli sormuksia, joita en olisi pystynyt ostamaan edes koko vuoden valmennustuella.

– Siinä ympäristössä luin Victor Hugon teosta Kurjat ja koin ehkä jotakin sellaista, jota kirjailijakin alkuperäisesti halusi romaanillaan herättää.

Isoja kontrasteja, kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja epäinhimillisyydestä, syvää ihmisyyttä.

Kuuntele Paula Jokimiehen toimittama haastattelu kokonaisuudessaan Yle Areenassa.

Puoluejohtajien kulttuurikartan jaksot kuullaan torstaisin Radio Suomessa klo 20.15: Pekka Haavisto 31.1., Jussi Halla-aho 7.2., Anna-Maja Henriksson 14.2., Li Andersson 21.2., Petteri Orpo 28.2., Sampo Terho 7.3., Sari Essayah 14.3., Juha Sipilä 21.3. ja Antti Rinne 28.3.

Lue lisää:
Pekka Haavisto rakastui suomalaiseen designiin jo teininä – tällainen on vihreän puoluejohtajan kulttuurikartta
Jussi Halla-ahon mielestä kirjastoissa pitäisi olla hiljaa niin kuin ennen – tällainen on perussuomalaisen puoluejohtajan kulttuurikartta
Elämä ilman Abbaa olisi synkkää – tällainen on RKP:n puoluejohtajan kulttuurikartta
Taide saa tuottaa myös pahaa mieltä – tällainen on Vasemmistoliiton puoluejohtajan kulttuurikartta
Petteri Orpo kasvoi mieheksi Suomi-rockin pauhatessa – tällainen on kokoomuslaisen puoluejohtajan kulttuurikartta
Kulttuurikonservatiivi, joka rakastaa progea, fantasiaa ja Tuulen viemää – tällainen on sinisen puoluejohtajan kulttuurikartta

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi