Seppo Heikkinen
Yle
Suomessa käytettävä suhteellinen vaalitapa on belgialaisen matemaatikon mukaan nimetty ns. d'Hondtin menetelmä. Se tarkoittaa, että jokainen puolue tai muu ryhmittymä saa sen määrän edustajia kuin mitä sen äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin vaalipiirissä edellyttää. Eli läpimenoon vaikuttaa omien äänten lisäksi myös koko ryhmän saamat äänet. Tästä syystä joskus voi käydä niin, että paljon henkilökohtaisia ääniä saanut ehdokas ei tule valituksi, koska oman ryhmittymän ääniä ei ole riittävästi. D'Hondtin menetelmä on meillä käytössä eduskuntavaaleissa, kuntavaaleissa ja EU-vaaleissa.
Menetelmää avataan yllä olevalla ASMR-menetelmällä toteutetulla videolla. Mutta otetaan videon oheen toinen esimerkki kuvitteellisesta Touhulan vaalipiiristä, jossa on ehdokkaita kolmesta eri puolueesta. D'Hondtin menetelmän perusteella vaaleissa läpi pääsevät lasketaan seuraavasti:
1) Lasketaan kunkin puolueen* vaalipiirissä saama kokonaisäänimäärä
(*Täsmällisemmin sanottuna puolueen, vaaliliiton, yhteislistan tai valitsijayhdistyksen.)
Tässä on esimerkkinä Kireät pipot -puolueen kolmen ehdokkaan saamat äänimäärät.
2) Laitetaan kunkin puolueen ehdokkaat järjestykseen äänimäärien perusteella
Tässä esimerkissä on Kireät pipot -puolueen ehdokkaiden äänimäärät järjestetty suuruusjärjestykseen.
3) Lasketaan kullekin ehdokkaalle vertausluku
Tämä lasketaan siten, että puolueen eniten ääniä saanut ehdokas saa vertausluvukseen koko äänimäärän. Toiseksi eniten ääniä saanut saa puolet äänimäärästä, kolmanneksi tullut kolmanneksen jne.
4) Vaalipiirin kaikki ehdokkaat asetetaan vertauslukujen mukaiseen järjestykseen
Valituksi tulee niin monta suurimman vertausluvun ehdokasta kuin vaalipiiristä valitaan edustajia. Jos siis vaalipiiristä valitaan kaksi kansanedustajaa, kaksi suurimman vertausluvun saajaa menee läpi. Katsotaan nyt Touhulan vaalipiirin kaikkien puolueiden saamat äänet.
Ja seuraavaksi yhdistetään eri ryhmien taulukot yhteenvetotaulukoksi:
Touhulan vaalitulos
Touhulan vaalipiiristä valituksi tulevat siis Kyllikki N. (vertausluku 256) Kireät pipot -puolueesta ja Jeremias K. (vertausluku 243) Löysät ranteet -vaaliliitosta, koska paikkoja on vaalipiirissä kaksi ja heidän vertauslukunsa ovat suurimmat.
Kuten alussa jo todettiin, suhteellisessa vaalitavassa eivät tule valituksi eniten henkilökohtaisia ääniä saaneet, vaan suurimman vertausluvun saaneet. Tämä aiheuttaa esimerkissämme mm. seuraavat lopputulokset:
- Paavo W. Yksinäinen ratsastaja -valitsijayhdistyksestä saa suurimman henkilökohtaisen äänimäärän, mutta koska valitsijayhdistyksen yhteenlaskettu äänimäärä on pieni, hänen vertauslukunsa ei riitä läpimenoon.
- Kireät pipot -puolueen Jorma A. saa vain kaksi ääntä vähemmän kuin Kyllikki N., mutta silti hänen vertauslukunsa on vain puolet Kyllikin vertausluvusta. Jos hän olisi saanut vain kolme ääntä enemmän, hän olisi tullut valituksi.
- Kireät pipot -puolueen ehdokas Tellervo R. saa vain neljä henkilökohtaista ääntä, mutta silti hänen vertauslukunsa on suurempi kuin seitsemän kertaa enemmän ääniä saaneella Löysät ranteet -vaaliliiton Tytti I:llä, joka sai 28 ääntä. Tällä ei kuitenkaan ole nyt vaalituloksen kannalta merkitystä. Jos vaalipiiristä olisi valittu kuusi edustajaa, viimeisen paikan olisi vienyt Tellervo R. eikä Tytti I.
Kritiikkiä Suomen vaalitapaa kohtaan
D'Hondtin menetelmää on kritisoitu siitä, että suuret puolueet saavat ääniosuuttaan suuremman osuuden paikoista. Puhutaankin ns. piilevästä äänikynnyksestä. Se on sitä pienempi mitä enemmän vaalipiirissä on paikkoja ja päinvastoin. Suurimmassa vaalipiirissä eli Uudenmaan vaalipiirissä laskennallinen piilevä äänikynnys on 2,7 % ja pienimmässä eli Lapin vaalipiirissä 12,5 %.
Tunnettuna esimerkkinä piilevästä äänikynnyksestä on vihreiden ehdokas Tarja Cronberg vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Hän sai 7800 ääntä, joka oli toiseksi suurin henkilökohtainen äänimäärä Pohjois-Karjalan vaalipiirissä. Vihreiden kokonaiskannatus jäi kuitenkin niin alhaiseksi, ettei edes tämä äänimäärä riittänyt eduskuntapaikkaan. Tämä oli yhtenä kimmokkeena vuoden 2013 vaalipiiriuudistukseen, jossa pienennettiin laskennallista äänikynnystä yhdistämällä itäisen Suomen neljä vaalipiiriä kahdeksi.
Toinen vaalitapamme kritiikin kestoaihe on, että Suomessa henkilölle annettu ääni menee myös puolueelle. Voi olla, että äänestäjä haluaa äänestää nimenomaan tiettyä ehdokasta jostakin puolueesta. Ehdokas ei tule valituksi, joten äänestäjän antama ääni voi auttaa saman puolueen (tai varsinkin vaaliliiton) toista - äänestäjän kenties inhoamaa - ehdokasta pääsemään läpi. Yleensä puolueet asettavat listalleen kaikenlaisia ehdokkaita. Jos esimerkiksi energia-asiat ovat tietylle äänestäjälle tärkeitä ja hän äänestää ydinvoiman kannattajaa, niin läpi voi mennäkin saman puolueen ydinvoiman vastustaja.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi on usein ehdotettu siirtymistä joko suljettuun tai puoliavoimeen listavaaliin.
EDIT: 14.3.2019 klo 14:32 Täsmennetty ingressiin, että puolueiden äänimääriä vertaillaan vaalipiireittäin.
EDIT: 12.6.2019 klo 10:40 Muutettu ingressiä pelkästään eduskuntavaaleja koskevasta geneerisemmäksi.
