Hyppää pääsisältöön

Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

Kirjailijan, naisasianaisen ja liikenaisen elämä ja merkitys

Minna Canth oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

Ulrika Wilhelmina Johnson (1844–1897) oli syntynyt Tampereella Finlaysonin puuvillatehtaan mestarin Gustaf Johnsonin perheeseen. Kotioloissa Miinuksi kutsuttu Ulrika Wilhelmina muutti perheensä kanssa vuonna 1853 Kuopioon. Isä Gustaf ryhtyi hoitamaan siellä Tampereen Lankakauppaa. Johnson oli kohonnut liikkeenhoitajaksi Finlaysonin tehtaan työläisestä ja lopulta itsenäiseksi kauppiaaksi. Kauppa sijaitsi samassa talossa kuin perheen koti, joten koko perheelle oli luontevaa hoitaa kauppaa yhdessä.

Miinun aikaisessa Suomessa ilman koulutusta oli vaikea edetä elämässä. Koulutusmahdollisuudet olivat kuitenkin rajalliset, sillä koko kansalle tarkoitettuja kouluja ei ollut. Yksityisiä kouluja sen sijaan oli. Ne olivat yleensä kalliita ja ruotsinkielisiä. Valtion virallisena kielenä oli tuolloin ruotsi, vaikka suurin osa suomalaisista puhui suomea. Suomen kieltä pidettiinkin rahvaan kielenä.

Minna Canthin kuva ylimpänä. Victor Barsokevitsch, Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Kuvaa muokattu. Kuva taustalla: Pixabay.

Frouvasväen koulusta Jyväskylän seminaariin

Minna Canthin kuva rippikoululaisena: Alfred Ottelin, Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Kuvaa muokattu.

Minusta tuli seminaarin ensimmäisiä oppilaita. Kansakoulun korkean aatteen innostamana aioin antautua sille kokonaan. Se vuosi, jonka olin tälle päätökselleni täysin uskollinen, oli varmaan elämäni onnellisin.

Köyhän kodin kasvattina Miinu oli ollut onnekas koulukäynnin suhteen, sillä hän pääsi opintielle 7-vuotiaana. Tampereella puuvillakehräämön työläisten lapsille oli perustettu pikkukoulu, mikä oli harvinaista 1800-luvun Suomessa.

Lahjakas ja oppivainen Miinu jatkoi Kuopiossa Tampereella aloittamaansa koulunkäyntiä. Hän pääsi ruotsinkieliseen Frouvasväen kouluun, joka oli tarkoitettu "sivistyneimpäin vanhempain tyttäriä varten". Miinun ei olisi syntyperänsä vuoksi pitänyt päästä tuohon kouluun, mutta kauppias Johnsonin hyvien liiketoimien ansiosta koulupaikka järjestyi. Suurin osa oppitunneista omistettiin käsitöille, joten tyttöjen tiedollinen kasvattaminen koulussa oli hyvin rajattua.

Miinun päästyä Frouvasväen koulusta isä olisi halunnut hänen jäävän kotiin ja opettelevan naisille sopivia puuhia, kuten koruompelua, pianonsoittoa ja kaunista käytöstä.

Voimakastahtoinen Miinu oli toista mieltä ja halusi opettajaksi, joten hän haki ja pääsi Jyväskylän seminaariin vuonna 1863. Nyt Miinu alkoi käyttää etunimenään Minnaa. Seminaari oli ensimmäinen suomenkielinen ja naisille avoin opisto.

Parin vuoden kuluttua opinnot jäivät, kun Jyväskylän seminaarin luonnontieteiden lehtori Johan Ferdinand Canth ihastui nuoreen Minnaan. Hän kirjoitti yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1891 norjalaiseen Samtiden-lehteen muun muassa opinnoistaan ja kihlautumisestaan:

"Minusta tuli seminaarin ensimmäisiä oppilaita. Kansakoulun korkean aatteen innostamana aioin antautua sille kokonaan. Se vuosi, jonka olin tälle päätökselleni täysin uskollinen, oli varmaan elämäni onnellisin. Mutta petin itselleni antamani lupauksen jo seuraavana vuonna, kun menin kihloihin opettajani, luonnontieteen lehtorin Johan Ferdinand Canthin kanssa." (Samtiden)

Avioelämää, liiketoimia ja toimittajuutta

Naiskysymys nostaa päätään

Kuva Minna Canthista ja Johan Ferdinand Canthista: Ahon suvun kokoelma, Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Kuvaa muokattu. Kuva taustalla: Pixabay

Eräs totuus oli nyt minulle selvänä: minun tuli olla miehelleni alamainen. Tämän ymmärsin niin radikaalisti, etten ensimmäisinä vuosina koskaan lausunut omaa mielipidettä, vaan mieheni tahto oli minulle lakina kaikessa.

Vuonna 1865 solmitun avioliiton myötä alkoivat perheenemännän huolet Jyväskylässä. Cantheille syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Perheen talous joutui tiukoille, kun tavallisten menojen lisäksi lehtori Canthin opintovelat painoivat. Aviomies hieman nurkuen tyytyi tiukkaan taloudenpitoon pakon edessä.

Kodin ja raha-asioiden vastuu siirtyi lähes kokonaan vaimon harteille, kun lehtori Canthin työpäivät seminaarissa olivat pitkiä ja vapaa-ajallaan hän kirjoitti oppikirjoja. Vaikka yhteiselo soljui useimmiten sopuisasti tiukan talouden alla, Minna Canth teki kuitenkin elämästään karun huomion:

"Eräs totuus oli nyt minulle selvänä: minun tuli olla miehelleni alamainen. Tämän ymmärsin niin radikaalisti, etten ensimmäisinä vuosina koskaan lausunut omaa mielipidettä, vaan mieheni tahto oli minulle lakina kaikessa." (Reetta Nieminen: Minna Canth. Kirjailija ja kauppias)

Minna Canthin monivuotinen vaikeneminen päättyi, kun kiireinen perheenäiti sai mahdollisuuden kirjoittaa miehensä toimittamiin lehtiin kansankasvatuksesta, kansanvalistuksesta ja naisten oikeuksista sekä köyhien asemasta.

Hänen ensimmäinen kirjoituksensa julkaistiin sanomalehti Keski-Suomessa vuonna 1874. Artikkelissa "Tyttäriemme kasvatus" hän kiinnitti huomiota tyttöjen mitättömään koulutukseen. Hän jatkoi kirjoittamalla lisää naistenoikeuksista. Kirjoitukset eivät juuri saaneet vastakaikua. Canth epäilikin myöhemmin, ettei aika ollut vielä kypsä aiheelle:

"Entistäkin suuremmalla tarmolla tartuin taas kynään, kirjoitin muutamia artikkeleita naisen oikeuksista (minun oli tietenkin mahdotonta kirjoittaa vaatimatta uudistuksia). Ne olivat omasta mielestäni erinomaisia, mutta eivät saaneet mitään vastakaikua, kysymys oli herätetty liian varhain." (Samtiden)

Voimakkaat kannanotot eivät jääneet täysin vaille huomiota. Canthit joutuivat luopumaan työstään lehden toimituksessa vaimon kirjoitusten takia. Minna Canth kuvasi Samtiden-lehdessä intoaan kirjoittaa tärkeistä aiheista ja siitä, miten tuli kirjoittamisinnossaan astuneeksi väärille varpaille.

"Kahdeksan vuotta olin riutunut henkisen ravinnon puutteessa -- -- Oli kuin olisin uudelleen alkanut elää. Ja uudistusinto valtasi minut samassa. Kirjoitin jyriseviä artikkeleita paloviinaa vastaan, ne herättivät huomiota, sillä raittiuskysymykset eivät silloin vielä olleet heränneet maassamme. Mutta oi voi! Olin unohtanut, että sanomalehden omistaja omisti myös viinanpolttimon." (Samtiden)

Pari vuotta myöhemmin perustettiin Jyväskylään Päijänne-lehti, jonka toimituskuntaan Canthit lähtivät pyynnöstä mukaan. Minna Canth julkaisi lehdessä ensimmäiset novellinsa. Hän kirjoitti myöhemmin Suomen Naisyhdistyksen julkaisemaan Excelsior-kalenteriin, kuopiolaiseen Tapio-lehteen ja Valvojaan sekä toimitti Tikka- ja Wapaita aatteita -lehtiä. Minna Canth kirjoitti omalla nimellään, mutta käytti myös nimimerkkejä.


Lehtori Canthin terveydentila alkoi heiketä vuonna 1876, kun hänellä todettiin vatsakatarri. Hän lähti hakemaan alati pahenevaan sairauteensa hoitoa Kuopioon lukuvuoden loputtua vuonna 1879. Hoidot eivät tehonneet, ja seuraavaksi hän siirtyi Helsinkiin saamaan hoitoa. Muutaman päivän jälkeen hänen tilansa heikkeni ja Canth kuoli heinäkuussa 1879.

Pahimmasta surusta toivuttuaan perheensä elatuksesta nyt yksin vastuussa ollut Minna Canth muutti Kuopioon, jossa hän otti vastuulleen vanhempiensa pahasti tappiollisen lankakaupan. Edellisenä vuonna voimaan astunut uusi elinkeinovapaus antoi leskinaiselle poikkeuksellisen mahdollisuuden ryhtyä itsenäiseksi liikkeenharjoittajaksi.

Hän kehitti nyt menestyvää lankakauppaa ja antoi vastuuta sen toiminnasta kauppa-apulaisille sekä vanhimmille tyttärilleen. Tämä mahdollisti kirjoittamistyön muiden töiden ohessa.

Canth rikkoi naiselle asetettuja rajoja monin tavoin. Taloudellinen menestys takasi hänelle naisena miehestä riippumattoman aseman, ja vuonna 1895 hänet valittiin ensimmäisenä naisena äänivaltaiseksi edustajaksi yleisessä kauppiaskokouksessa.

Sanansäilällä entistä vahvemmin vääryyksiä vastaan

Naiskysymys on ihmiskunnan kysymys

Kuva kirjailija Minna Canthista: Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Kuvaa muokattu.

Minna Canthille naiskysymys oli ennen kaikkea ihmiskunnan ja kansakunnan kohtalon kysymyksiä. Tämä ajatus sisältyy Canthin Valvoja-lehteen 1885 kirjoittamaan artikkeliin Naiskysymyksestä vielä sananen. Lehti sen sijaan irtisanoutui Canthin mielipiteistä ilmoittamalla sivun alareunassa, ettei se voi hyväksyä joitakin kohtia.

Teksteissään hän yhdisti naisten aseman yhä laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Naiskysymys olikin tärkeä ja ajankohtainen. Kun naisyhdistysten tavoitteena oli tuolloin saada naisille niin kunnallinen kuin valtiollinenkin äänioikeus, Canthin kirjoitusten toivottiin vaikuttavan myös näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Naisliikkeen pioneeri Lucina Hagman kirjoitti Canthille, että tämä oli ottanut näytelmässä Sylvi (1892) naisasian hienosti esille. Päähenkilö nuori tyttö joutuu avioitumaan vanhemman miehen kanssa mutta päätyy suhteessaan lopulta traagiseen ratkaisuun. Hagmanin mielestä näytelmä voisi edistää naimaiän korotusvaatimuksia sekä naisten koulutusta, jotta "heillä olisi kotonaan kunnon tekemistä eikä vain perheen hoitoa."

Tuskin olen saanut iskun torjutuksi niin toinen jo tulee. Tuskin uskallan kadulla liikkua ja käveleminen kuitenkin on minulle elämän ehto. Ihan veisivät polttoroviolle tai laittaisivat Siperiaan, jos vaan voisivat.

Kirjailijana Minna Canth oli realisti ja hän halusikin kuvata todellisuutta siten kuin se ilmeni. Konservatiivit nousivat usein kiivailemaan hänen tekstien vuoksi, sillä heidän mielestään realistit kuvasivat sellaisia epäkohtia, joita ei ollut olemassakaan.

Kun Canth kuvasi novellissaan Salakari (1887) naisen tekemää aviorikosta, konservatiivit teilasivat teoksen juuri siitä syystä, että se ei ollut totta. Samantapainen vastaanotto toistui myös Köyhää kansaa -novellin (1886) kohdalla. Konservatiivien mielestä köyhän työläisäidin suuret tunteet kuolevan lapsensa äärellä eivät ole todellisia, sillä senkaltaisiin tunteisiin pystytään vain "hienostonaisten salongeissa".

Minna Canth loi myös uudenlaisen naiskuvan. Canth pyrki kuvamaan naista ikään kuin sisältäpäin, ja lopputuloksena olikin usein syvällinen ja avarakatseinen nainen. Uusi nainen oli niin ikään riippumaton sekä vapaa muiden mielipiteistä. Esimerkkinä tällaisesta naisesta on muun muassa Papin perheen (1891) Maiju, naisasianainen, jonka tulevaisuudensuunnitelmansa eivät sovi vanhoilliseen elämänkatsomukseen.

Myös vuonna 1895 julkaistua Anna Liisaa on pidetty yhtenä näytelmäkirjallisuutemme syvimpänä luonnekuvana. Anna Liisan omaan sisäiseen kamppailuun keskittynyt draama heijastaa ankaraa puritaanista elämänotetta, joka on täynnä salattua ahdistusta. Teoksessa on nähty muun muassa dostojevskiläistä sovitustematiikkaa.

Toisaalta myös kirjailijan sukupuoli vaikutti hänen teostensa vastaanottoon. Nainen kun ei voinut kirjoittaa aviorikoksesta tai hän ei voinut tietää löyhästä moraalista tai elämän laitapuolesta, jollaisesta Canth kirjoittaa muun muassa Kauppa-Lopossa (1889). Papisto erityisesti kiivastui Canthin teosten aiheista. Lisäksi hän kohahdutti aikalaisiaan kuvaamalla novellissaan Hanna (1886), kuinka nimihenkilön sulhanen palasi bordellista "kuola suupielistä valuen".

Canth joutui monenlaisten vihamielisten kommenttien kohteeksi kirjoitustensa vuoksi. Hän kuvasi esimerkiksi Samtiden-lehdessä häneen kohdistuvaa epäluuloisuutta ja Lucina Hagmanille osoitetussa kirjeessä, miten kriitikot pyrkivät rajoittamaan myös hänen liikkumistaan julkisilla paikoilla:

"Lähimpien ystävieni joukossa oli tosin tietysti joitakin hyveellisiä rouvia, jotka olivat kauhistuneet sitä ennenkuulumatonta kevytmielisyyttä, että eräs äiti, leski, jolla on seitsemän lasta, vakaassa aikomuksessa istahtaa kirjoittamaan teatterikappaleita. Olivatpa jotkut valppaimmat papitkin jo Murtovarkaudessa vainunneet arveluttavia oireita siveettömiin ja kristillisyydelle vihamielisiin tendensseihin, minkä johdosta he purkivatkin sydäntään joissakin maaseutulehdissä." (Samtiden)

"Tuskin olen saanut iskun torjutuksi niin toinen jo tulee. Tuskin uskallan kadulla liikkua ja käveleminen kuitenkin on minulle elämän ehto. Ihan veisivät polttoroviolle tai laittaisivat Siperiaan, jos vaan voisivat. Kuvernööri on ristinyt minut "mädänneeksi toukaksi", antaa murhaavia katseita eikä tervehdi!" (Helle Kannila (toim.): Minna Canthin kirjeet)

Canthin teosten muotokieli oli aikalaisille uutta ja outoa. Se oli yksi syy, miksi niin monet ottivat hänet erilaisten yhteiskunnallisten suuntausten äänitorveksi. Häntä pidettiin poliittisena kirjailijana niin työväenaatteen kuin nuorsuomalaisuudenkin kannalta. Toisille Canth oli uskonnollinen kirjailija, toisille ateisti. Naisasialiike otti Minna Canthin omaksi äänekseen, kun taas joillekin realismi oli esteettinen suuntaus ja siksi Canthia ihailtiin uuden tyylin kirjailijana.

Minnan salonki – kirjallinen ja aatteellinen kohtauspaikka

Kuva Kanttilasta: Ahon suvun kokoelma, Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Kuvaa muokattu.

Kun Minna Canth muutti takaisin Kuopioon, hän ryhtyi monenlaisiin toimiin naisasiain saralla. Hän esimerkiksi osallistui aktiivisesti tytöille tarkoitetun lyseon varainkeruuseen järjestämällä Kuopiossa arpajaisia ja illanviettoja. Moiset toimet aiheuttivat närää ja kauhistelua. Minna Canthin katsottiin tuoneen mukanaan vaarallisia ajatuksia, jotka loukkasivat Jumalan luomaa maailmanjärjestystä.

Yksi merkittävimmistä asioista hänen elämässään oli lukuseura, jota Canth itse nimitti "Kuopion naisintelligenssiksi". Sen tavoitteena oli muun muassa tasa-arvo koulutuksen suhteen.

Canthin kodista Kanttilasta tulikin erilaisten illanistujaisten ja henkevien keskustelutilaisuuksien paikka. Hänen lastensa koulutoverit viihtyivät siellä myös, ja Kanttilassa järjestettiin nuorille leikki- ja tanssitilaisuuksia.

Syksystä 1883 lähtien siellä kokoontui myös nuorten epävirallinen keskustelupiiri Oras. Keskustelupiirissä käsiteltiin ulkomaista kirjallisuutta ja uusia aatteita muun muassa darwinismia, josta puhuminen herätti paheksuntaa kaupungin opettajapiireissä. Canthia pidettiin nuorison
villitsijänä, joten nuoria saatettiin kieltää käymästä Kanttilassa liian vapaiden tapojen ja poikkeavien tottumusten vuoksi.

Kanttilassa viihtyivät myös monet nuoret suomenmieliset radikaalit ja kulttuurivaikuttajat kuten Juhani Aho, Venny Soldan, Hilda ja Hanna Asp, Jean Sibelius, Akseli Gallén-Kallela sekä Helsingin Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbom ja hänen sisarensa Emilie Bergbom. Ystävyys Minna Canthin ja Bergbomien kanssa johti siihen, että Canthista tuli sekä rakastettu että kiistelty näytelmäkirjailija.

Kanttilan olohuoneesta, joka oli myös Minna Canthin työhuone, syntyi näiden lukuisten vierailujen ja tapahtumien myötä käsite "Minnan salonki".

Kanttilassa syntyivät myös lukuisat kirjeet, joita Minna Canth lähetti ympäri Suomea mutta myös ulkomaille. Tiivis kirjeenvaihto vallitsi hänen ja tunnetun naisasianaisen sekä ensimmäisen naiskansanedustajan Lucina Hagmanin välillä. Ystävyys Hagmanin kanssa oli elämänmittainen. Naisia yhdisti paitsi yhteiset vuodet Jyväskylän seminaarissa myös naistenoikeudet.

Pelkkää aatteenpaloa ja kulttuuriväen keskusteluja kohtaamiset Kanttilassa eivät suinkaan olleet. Usein vieraat istuivat salongissa emännän kanssa ja pelasivat skruuvia tai vistiä.

Henkisistä asioista kiinnostunut Canth oli tutustunut myös teosofiaan ja spiritismiin. Kanttilan salongin pyöreä pöytä liikkuvine laseineen tulivat myös tutuiksi monille vierailijoille. Istunnot olivat kuitenkin hengeltään humoristisia ja siten viihdyttäviä ja ne innostivat hänet kirjoittamaan huvinäytelmän Spiritistinen istunto (1894).

Tammikuussa vuonna 1896 Minna Canthin terveys alkoi heiketä siinä määrin, että hän alkoi vaipua mietteisiin elämästä ja kuolemasta. Hanna Favorinille kirjoittamassaan kirjeessä hän toteaa:

"Minä olen vanha – olen kyllästynyt tähän maapalloon. Se on niin raakaa ja kylmää tämä olo täällä." (Lucina Hagman: Minna Canthin elämäkerta)

Minna Canth kuoli 53-vuotiaana sydänkohtaukseen kotonaan Kanttilassa iltakahdeksan aikaan toukokuun 12. päivä 1897.

Ja kun otollinen hetki on tullut, nouskoon hän ihmiskunnan äitinä ja kasvattajana valtaistuimelle ja ottakoon tehokasta osaa lakien laadintaan, uskonnon puhdistamiseen, tieteen ja taiteen kehittämiseen ja yhteiskunnallisen elämän uudesta järjestämiseen.― Minna Canth naisesta Valvoja-lehdessä 1885

Minna Canthin kirjallinen tuotanto

Näytelmät:

Murtovarkaus: näytelmä viidessä kuvauksessa
(Porvoo, WSOY, 1883)
Roinilan talossa: näytelmä kolmessa näytöksessä
(Porvoo, WSOY, 1885)
Työmiehen vaimo: näytelmä viidessä näytöksessä
(Porvoo. WSOY, 1885)
Kovan onnen lapsia: näytelmä kolmessa näytöksessä (Helsinki, Edlund, 1888)
Papin perhe: näytelmä neljässä näytöksessä (Helsinki, Otava, 1891)
Hän on Sysmästä: huvinäytelmä yhdessä näytösessä (Porvoo, WSOY, 1893)
Sylvi: näytelmä neljässä näytöksessä (Helsinki, Otava, 1893)
Spiritistinen istunto: ilveily yhdessä näytöksessä (Kuopio, Telén, 1894)
Anna Liisa: näytelmä kolmessa näytöksessä (Porvoo, WSOY, 1895)
Kotoa pois: yksinäytöksinen näytelmä (Helsinki, Otava, 1895)

Novellit ja kertomukset

Novelleja ja kertomuksia (Helsinki, Weilin & Göös, 1878)
Hanna: kuvaus (Helsinki, Edlund, 1886)
Köyhää kansaa: kuvaus työväen elämästä (Helsinki, Edlund, 1886)
Salakari (Helsinki, Edlund, 1887)
Lain mukaan (Helsinki, Weilin & Göös, 1889)
Kauppa-Lopo (Helsinki, Weilin & Göös, 1889)
Novelleja 1-2 (Helsinki, Otava, 1892)

Pamfletti
Arvostelu neiti Ellen Keyn viime lausunnoista naisasiassa (Helsinki, Otava, 1896)

Minna Canthin suomentamia teoksia
Kyläkertomuksia (kirj. Arne Garborg), 1886
Päävirtauksia 19:nen vuosisadan kirjallisuudessa: syyslukukautena 1871 Köpenhaminan yliopistossa pitämiä luentoja: siirtolaiskirjallisuus. (kirj. Georg Morris Cohen Brandes) suomennos yhdessä Hilda Aspin kanssa
Blindskär (Canthin Salakari-kertomuksen ruotsinnos)

Minna Canth -sitaatit ovat seuraavista lähteistä:
Hanna Asp: Minna Canth läheltä nähtynä; Ilkka Nummela: Toiselta kantilta. Minna Canth liikenaisena;Helle Kannila (toim.): Minna Canthin kirjeet; Lucina Hagman: Minna Canthin elämäkerta; Reetta Nieminen: Minna Canth. Kirjailija ja kauppias; Samtiden; Valvoja-lehti.

Artikkelissa käytetyt lähteet: Asp Hanna: Minna Canth läheltä nähtynä, Otava, 1948; Hagman Lucina: Minna Canthin elämäkerta. Otava, 1911; Kannila Helle (toim.): Minna Canthin kirjeet. SKS 1973; Nieminen Reetta: Minna Canth: Kirjailija ja kauppias. Otava, 1990; Nummela Ilkka: Toiselta kantilta. Minna Canth liikenaisena, SKS 2004; Klassikkogalleria. Feministisiä ajattelijoita 1600–1950-luvuilta; Suomen kirjailijanimikkoseurat; Samtiden1891; Valvoja-lehti 10:1885; Minnan salonki

Toimittaja Sirpa Jegorow, kuvitus Hannele Yli-Viitala