Hyppää pääsisältöön

Nuorten naisten erikoinen tapa käsitellä kuolemaa herättää ihmetystä: Eläinsuojelujärjestöt korostavat eläinten oikeuksia — dokumentin tekijä vastaa arvosteluun

Maanantaina Yle Areenassa julkaistu ja keskiviikkona TV2:ssa esitetty Kallonmetsästäjät -dokumentti on herättänyt kysymyksiä, ihmetystä ja inhoakin.

Dokumenttielokuva Kallonmetsästäjät kertoo kalloharrastajista, nuorista naisista, jotka keräilevät eläinten pääkalloja, luita ja muita ruumiinosia. Ohjelmassa nähdään muun muassa pakastettuja kissoja, hevosen lopettaminen ja eläinten kallojen puhdistamista koriste-esineiksi.

Ilmiö on marginaalinen ja kalloharrastajia arvioidaan olevan Suomessa noin tuhat. Tutustuessaan harrastajiin dokumentin ohjaaja Riikka Kaihovaara huomasi, että harrastuksessa on osittain kysymys nuorten naisten tavasta tutkia ja käsitellä kuolemaa. Kalloharrastuksessa yhdistyy myös eläinrakkaus ja kuoleman estetiikka.

— Suurinosa harrastajista on hyvin tarkkoja siitä, että he toimivat eettisesti oikein, ja että he noudattavat Suomen lakia. Eläimiä ei tapeta pääkalloja varten vaan harrastajien haltuun päätyvät eläimet ovat kuolleet joko vanhuuteen, sairauteen tai tapaturmaisesti, Kaihovaara painottaa.

Osassa katsojista dokumentin sisältö on aiheuttanut ahdistusta. Ohjaajan mielestä tämä on ymmärrettävää, sillä kuolleiden eläinten näkeminen ei ole nykyihmiselle enää arkinen asia. Dokumenttissa on merkintä K12 ja siinä kerrotaan myös, että ohjelma ei sovi herkille ja se saattaa aiheutta ahdistusta.

Eläinsuojelujärjestöt eivät pidä kalloharrastusta eettisesti arveluttavana

Myös eläinsuojelujärjestöissä dokumentti on aiheuttanut erilaisia pohdintoja. Oikeutta eläimille-järjestö ja Animalia kiittelevät dokumenttia rohkeaksi ja toivovat sen nostavan esille enemmänkin keskustelua eläinten oikeuksista.

— Oli silmiinpistävää miten kunnioittavasti dokumentin päähenkilöt puhuivat näistä eläimistä. Arkityössä näkee niin paljon huonoa ja asiatonta eläinten kohtelua, että minua dokumentin materiaali ei järkyttänyt, kertoo Animalian järjestötyöntekijä Emmi Pääkkönen.

Oikeutta eläimille-järjestön tiedotus- ja kampanjavastaava Kristo Muurimaa kertoo myös kokeneensa, että harrastajat kunnioittivat käsittelemiään eläimiä.

— Kun eläin on kuollut, niin sen kallon ottaminen talteen on minusta kaunis tapa kunnioittaa sitä eläintä. Tässä yhteydessä kysymys harrastuksen eettisyydestä ja eläinten esineellistämisestä on absurdi. Suurin osa ihmisistä on jatkuvasti tekemisissä kuolleiden eläinten kanssa, ja silloin ne ovat heidän lautasillaan ja tapettu juuri sitä varten. Tässä ohjelmassa pakotetaan ihminen kohtaamaan kuollut eläin, annetaan ikään kuin kasvot eläimelle, Muurimaa kuvailee.

— Syy, miksi tämän dokumentin katsominen voi olla jollakin vaikeaa, on se, että nyt kyseessä ovat ihmisen ystävät, lemmikkieläimet. Moni näkee edelleen eläimet eriarvoisina, olivatpa ne sitten tuotantoeläimiä tai seuraeläimiä. Eläinten oikeuksien näkökulmasta pidän kiinnostavampana sitä, millainen on ollut eläimen eletty elämä, kuin se mitä tapahtuu sen kuoleman jälkeen, kuittaa Animalian Emmi Pääkkönen.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua