Kun Tiia kadotti elämänilon ja itsensä, pienen pojan hymy nosti hänet jaloilleen. Nyt äiti ja poika nauttivat jokaisesta hetkestä ottamatta elämää liian vakavasti.
Tiia, 32, muistaa vuoden 2009 sumuisena. Hänen oli tuolloin vaikea nähdä elämässä valoa tai edes päästä takaisin kiinni normaaliin elämään.
”Minä koin tuolloin elämässäni rankkoja asioita, joiden seurauksena jäimme poikani, Junnun, kanssa kaksin”, Tiia kertoo varoen sanavalintojaan.
Hän vilkaisee viereisellä tuolilla istuvaa poikaansa Junnua, 10, joka on äitinsä ehdoton silmäterä.
Jo pienenä taaperona Junnu toi valoa ja voimaa Tiian elämään. Hän muistaa vaippaikäisen taapertaneen viereen nenäliinan kanssa juuri silloin, kun itku oli lähellä.
”Kun elämässä ei ollut mitään muuta positiivista, oli Junnu. Hänen vilpittömyys ja hymy olivat niitä hyviä asioita elämässä”, Tiia muistelee.
"En halunnut jättää näkemättä upean poikani kasvua"
Junnu kuuntelee tarkkaavaisena ja jatkaa innoissaan äidin tarinaa.
”Kun olin ihan pieni, tein äidille ekaa kertaa näkkäriä kalsarit jalassa. Äiti otti kuvankin siitä”, Junnu sanoo ja hymyilee äidilleen.
Tiia naurattaa.
”Oli hienoa nähdä oma-aloitteisuutta ja oppimista Junnussa. Vaikka itsellä oli elämä pysähtynyt, sai katsoa lapsen kasvavan.”
Joensuussa jokaisen kulman takana oli muistoja ja vanhoja kuvioita, jotka muistuttivat Tiiaa vaikeista kokemuksista.
”Kaiken keskellä kadotin itseni. Mietin, että olisiko vain parempi lähteä maailmasta, mutta sitten mietin, että kuka huolehtisi Junnusta. En halunnut jättää näkemättä upean poikani kasvua.”
Pian mieleen hiipikin ajatus Helsinkiin muutosta. Ajatus tuntemattomaan hyppäämisestä oli kuitenkin pitkään liian pelottava – kunnes viisivuotias Junnu valoi rohkeutta äitiinsä.
”Äiti, kyllä me pystytään tähän, Junnu sanoi”, Tiia kertoo nauraen.
Pienen pojan luja usko äitiinsä ja heidän kahden tiimiin vakuutti Tiian, ja kaksikko ryhtyi rakentamaan tietä uuteen elämään.
Hyppy tuntemattomaan kannatti
Muutto uuteen kaupunkiin jännitti ja vähän pelottikin Tiiaa. He olivat seikkaileet Helsingissä skeitti- ja viikonloppureissuilla, mutta tukiverkostoa siellä ei ollut. Läheisetkin kyseenalaistivat ratkaisua aika ajoin, mutta pieni tiimi oli päätöksensä tehnyt.
”Helsinki oli puhdas pöytä, jossa oli enemmän elämää ja paremmat mahdollisuudet meille molemmille”, Tiia sanoo.
”Niin, eikä täällä (Helsingissä) tarvitse kököttää koko ajan samassa paikassa, vaan meillä on vieläkin paikkoja näkemättä”, Junnu vahvistaa.
Nyt kaksikko seikkaileekin kaupungin kaduilla skeittilautoineen tämän tästä. He tutkivat kaupunkia päämäärättömästi, pelaavat lautapelejä ja nauravat hervottomasti mitä kummallisimmille videoille. Kotona soi musiikki, etenkin Mikael Gabrielin kappaleet, ja usein äidin ja pojan joraaminen menee hulluttelun puolelle.
Alkuun päivät eivät kuitenkaan rakentuneet niin leppoisasti.
Tiian ja Junnun elämä oli pitkään hektistä. Junnun ollessa noin viisi vuotias, Tiia sekä työskenteli että opiskeli täyspäiväisesti. Päivät alkoivat aamuyöllä ja loppuivat keskiyöllä, eikä aikaa seikkailuille juuri jäänyt.
”Silloin meillä oli käytössä aamukampa-taktiikka. Laskimme yhdessä päiviä seuraavaan aamuun, jolloin saisimme nukkua pitkään”, Tiia muistelee.
Pitkän kiireisen jakson jälkeen Tiia paloi loppuun. Silloinkaan Junnu ei valittanut.
”Äiti on yksi parhaista kavereistani, koska hän lähtee melkeinpä kaikkeen mukaan"
Jälkikäteen kysyttäessä, hän ei muista elämän olleen hankalaa tai ankeaa – äidin kanssa on aina ollut hyvä olla.
Vaikeuksista huolimatta Tiia suoritti opintonsa loppuun ja löysi Helsingistä mieluisan työn lukkoseppänä. Nyt, kun arki on vihdoin tasaantunut, Junnu nauttii äidin seurasta enemmän kuin kukaan luokkatovereista.
”Äiti on yksi parhaista kavereistani, koska hän lähtee melkeinpä kaikkeen mukaan ja on niin hauska. Kavereiden vanhemmat eivät lähde lapsiensa mukaan ulos hirmuisesti”, Junnu pohtii.
"Ja äiti on tukena aina, esimerkiksi silloin, kun aikuiset eivät pidä lupauksia ja tulee paha mieli", hän jatkaa.
Tiian äiti, Junnun isoäiti, vitsailee kaksikon muistuttavan enemmän sisaruksia kuin äitiä ja poikaa. He eivät tappele keskenään, mutta vinoilevat ja kiusoittelevat toisiaan nauraen. Tiian ja Junnun keskustelussa vilisee sisäpiirivitsejä, joihin ulkopuolisen on mahdoton päästä sisälle.
”Junnu on opettanut minut suhtautumaan asioihin huolettomammin. Että voi ottaa rennosti, innostua pienistäkin asioista, eikä tarvitse hypätä aikuisten maailman oravanpyörään”, Tiia kertoo.
Kaksikon näköinen kiitos
Viime kesänä Tiia törmäsi SuomiLOVEn yllätyshakuun ja innostui heti. Hän oli jo pitkään pohtinut sitä, kuinka voisi välittää Junnulle kaiken välittämisen ja kiitoksen.
”Halusin kertoa Junnulle, että olen jaksanut olla hänelle parasta mahdollista, koska hän on ollut minulle parasta mahdollista”, Tiia kertoo herkistyen.
Hän tiesi heti, mikä biisi olisi täydellinen kappale heille; kaksikolle, joka rakastaa letkeää meininkiä ja jammailevaa musiikkia. Niinpä yllätyskappaleeksi valikoitui kotona jatkuvasti kaikuva Riippumatto-kappale, jonka esittäjä Mikael Gabriel on Junnun kestosuosikkeja.
”Riippumatto-kappaleen sanat osuivat meille sopivasti..”, Tiia aloittaa, mutta kääntää pian katseensa Junnuun, joka laulaa tanssien.
”Sydän vasten korvaa, sydän vasten korvaa.. Mun tarakal sä pääset kyllä perille”
Juuri siihen kappaleen kohtaan Tiiakin haluaa tarttua.
”Laulan Junnulle, että mun tarakal sä pääset kyllä perille, jotta hän tietää voivansa olla huoletta. Minä vien eteenpäin, minun matkassani pääset vielä perille.”
”Halusin kertoa Junnulle, että olen jaksanut olla hänelle parasta mahdollista, koska hän on ollut minulle parasta mahdollista”
”Ehkä Mikael kirjoitti kappaleen meitä varten”, Junnu heittää ja vitsailee sen jälkeen SuomiLOVEn pongauttavan heidät varmasti suoraan punaisille matoille.
Kun kaksikko on lakannut kikattamasta mielikuvalle heitä jahtaavista faneista ja paparazzeista, Tiia vakavoituu vielä hetkeksi.
”Kun lähdimme sinä iltana kotiin, Junnu sanoi että ’aikamoinen juttu. Kenenkään muun äiti ei olisi varmasti tehnyt tällaista.’ Se tuntui.. hienolta.”
Tiian Junnulle järjestämä SuomiLOVE-yllätys kuplii elämäniloa ja letkeyttä – Katso Mikael Gabrielin kesäinen Riippumatto!
Lisää SuomiLOVE-sisältö löydät myös ohjelman Instagramista, Facebookista ja Twitteristä!
