Hyppää pääsisältöön

Venäjältä Suomeen kuusivuotiaana adoptoitu Maria löysi sukulaisiaan somesta

Maria Tattari ja Anja Wikstedt
Maria Tattari ja Anja Wikstedt keskustelivat adoptiosta Keskustakirjasto Oodissa. Maria Tattari ja Anja Wikstedt Kuva: Yle / Riikka Porttila kansainvälinen adoptio,Anja Wikstedt

Monella adoptoidulla on halu selvittää omia taustojaan. Adoptiopalvelunantajat kannustavat pyytämään heiltä apua juurien etsintään, sillä yksin somessa seikkailu voi tuoda eteen positiivisten ja hämmentävien yllätysten lisäksi rankkoja tilanteita.

Kuusivuotiaana venäläisestä lastenkodista Leppävirralle

– En ollut koskaan nähnyt kissaa. Kun vanhempani olivat ensimmäisiä kertoja Venäjällä lastenkodissa vierailulla, he näyttivät minulle kuvia kissasta. Kun lopulta tulin Suomeen kotiin, karvapallo oli ovella vastassa.

Maria Tattari adoptoitiin Venäjältä Suomeen kuusivuotiaana. Hän vietti kaksi vuotta lapsuudestaan lastenkodissa, sillä mummo teki hänestä lastensuojeluilmoituksen.
Isä oli kuollut, äiti ei kyennyt huolehtimaan yksin Mariasta.

– Menin Leppävirralla suoraan esikouluun. Se oli hurjaa, sillä en puhunut sanaakaan suomea. Häpesin kielitaidottomuuttani, mutta opin kielen noin puolessa vuodessa.

Vanhempien tuki juurten etsinnässä on tärkeää

Maria Tattari puhuu lapsuudestaan rauhallisesti. Kun kuuntelee nuoren naisen tarinaa, ymmärtää, että varhaiset vuodet Venäjällä eivät olleet seesteisiä. Niistä Tattarilla ei ole paljoa muistikuvia, mutta hän on aina avoimesti saanut puhua juuristaan vanhempiensa kanssa.

– Minulla on lämpimät välit adoptiovanhempiini. Minulle on alusta saakka kerrottu, mistä olen tullut ja olen saanut tietää juuristani. Kun olin ala-asteella, kävin juurimatkalla Venäjällä, Tattari kertoo.

Maria Tattari pitää tärkeänä sitä, että omat vanhemmat tukevat siinä, että saa tutkia omia taustojaan ja sitä, mistä on kotoisin.

– Äitini aina sanoo, ettei hän muista minun olevan adoptiolapsi, mutta itselle juuret tulevat tärkeämmäksi iän karttuessa.

Uuden tiedon määrä oli valtava ja koin olevani tunnemysrkyn keskellä aivan yksin― Maria Tattari

Muutama vuosi sitten Maria Tattarin ystävän äiti alkoi selvittää hänen taustojaa. Selvisi, että hänellä on ainakin serkku Venäjällä.

– Kun menin tapaamaan tätä serkkua ja muita sukulaisia, he kertoivat, että minulla on myös velipuoli, joka on vankilassa.

Siitä alkoi selvitystyö venäläisten suosimassa sosiaalisessa mediassa VK:ssa.

Sosiaalinen media avaa mahdollisuuksia, mutta tuo myös riskejä

Yhteiset lapsemme Ry:n adoptiokuraattori Anja Wikstedt kertoo, että sosiaalinen media on tuonut valtavan muutoksen adoptoitujen taustojen selvittämiseen.

–Se on vaikuttanut mm. biologisten vanhempien, sisarusten ja muiden sukulaisten etsimiseen ja löytämiseen, mutta myös adoptoidun löydetyksi tulemiseen, Wikstedt luettelee.

Moni adoptoitu alkaa jossain vaiheessa kaivata tietoa juuristaan Maria Tattarin tavoin, mutta niiden etsiminen sosiaalisen median avulla ei ole täysin riskitöntä.

– On paljon hyviä kokemuksia siitä, että perheenjäsenet ovat löytäneet toinen toisensa ja pitävät tämän jälkeen yhteyttä. On myös niitä kokemuksia, joissa asiat ovat edenneet liian nopeasti kaikkien osapuolten kannalta, sanoo Wikstedt

Adoptiokuraattorin mukaan biologisen perheen jäsenet eivät aina syystä tai toisesta ole halunneet tulla löydetyiksi. Toisinaan taas adoptoidut tulevat yllättäen löydetyksi, joka voi olla tapauksesta riippuen positiivinen, hämmentävä tai rankka kokemus.

Jos juurien etsiminen aloitetaan virallista tietä, on adoption kaikkien osapuolten mahdollista saada tukea mahdollisen yhteyden löytyessä― Marja Utela, Interpedia

Adoptiopalvelunantajat suosittavat, että juuriaan etsivät olisivat ensin yhteydessä siihen tahoon, jonka kautta adoptio tapahtunut.

– Jos juurien etsiminen aloitetaan virallista tietä, on adoption kaikkien osapuolten mahdollista saada tukea mahdollisen yhteyden löytyessä, sanoo Interpedian tiedottaja Marja Utela.

– Tilanteet eivät aina ole helppoja. Monet adoptiomaat myös toivovat yhteydenottojen tulevan virallista tietä, Utela tähdentää.

Velipuoli oli onnellinen yhteydenotosta

– Velipuoli on minua 16 vuotta vanhempi. Tapasin hänet joitain vuosia sitten, Maria Tattari muistelee.

– Se oli minulle suuri hetki ja kyllä silloin mietin seuraavana päivänä, että liekö sitä selväjärkisenä herää. Uuden tiedon määrä oli valtava ja koin olevani tunnemysrkyn keskellä aivan yksin, Tattari sanoo.

Maria Tattarin mukaan tapaaminen auttoi ymmärtämään omaa itseään ja käyttäytymistään. Velipuoli osasi kertoa tarkemmin siitä, mitä Tattarin varhaislapsuudessa tapahtui.

Adoptioneuvonta auttaa

Kansainvälisen adoption osalta jälkipalvelussa ja juurien etsimisessä antavat tukea adoptiopalvelunantajat: Interpedia, Helsingin kaupunki sekä Pelastakaa Lapset ry. Palvelunantajat tekevät tässä jälkipalvelutyössä yhteistyötä adoptoitujen synnyinmaiden viranomaisten ja yhteistyöjärjestöjen kanssa.

Kotimaan adoptoidut saavat tietoja ja tukea taustastaan adoptioneuvonnan kautta, ja sitä antaa joko oma kunta tai Pelastakaa Lapset ry, riippuen siitä mitä kautta adoptio on aikoinaan hoidettu. Tietoa tästä palvelusta saa sekä kotikunnasta että Pelastakaa Lapset ry:stä, ja tässäkin tilanteessa voin olla tukena ja ohjata eteenpäin.

Yhteiset Lapsemme Ry:n adoptiokuraattori Anja Wikstedt muistuttaa, että jos ei tiedä, mistä aloittaisi, hänelle voi aina soittaa. Adoptiokuraattorin tukipuhelimen numero on 050 313 5066.
Adoption jälkipalveluista kerrotaan myös tuoreimmassa Adoptoidun ääni-podcastissa.

Uusimmat sisällöt - Yle Radio Suomi