Sampo Terho kaipaa Etu-Töölöstä luontoon. Terhon juuret ovat Kirkkonummella, missä hän käy sienestämässä ja fiilistelemässä tutuilla metsäpoluilla. Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajan mielestä ilmastokeskustelu menee välillä liioittelun puolelle. Terho sallisi metsien tehokkaamman hyödyntämisen, ja pitää ydinvoimaa ympäristölle parhaana energiamuotona. Tämä on Yle Luonnon juttusarja, jossa eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kertovat luontosuhteestaan.
Porkkalanniemessä sataa lunta. Pienellä parkkipaikalla seisoo musta ministeriauto, joka on ajanut viimeiset puoli tuntia mutkaista maantietä Kirkkonummen eteläkärkeen. Sampo Terho on valinnut tapaamispaikaksi retkikohteen, joka on hänelle tuttu jo lapsuudesta.
– Isäni oli biologianopettaja ja nuorempana kova lintubongari. Kävimme välillä katselemassa lintuja näillä kallioilla.
Hän harppoo autolta umpihankea pitkin reippaasti kohti mäennyppylää. Ollaan Suomenlahden kapeimmassa kohdassa, ja selän takaa kohoaa niemen korkein kukkula Telegrafberget. Sieltä voi hyvällä säällä nähdä Viroon saakka.
Ministerin mukissa höyryää kuumaa kahvia, ja lumihiutaleet sulavat juoman sekaan. Hänellä on nyt hetki aikaa puhua luontoasiaa.
Sotaleikkejä neuvostobunkkereissa
Valokuva on parin vuoden takaa. Isä ja tytär menevät mielellään metsään vuodenajasta riippumatta. Viime syksynä pikkuinen Lea auttoi innokkaasti poimimaan sieniä.
– Hänelle oli kahdenlaisia sieniä: hyviä ja pahoja. Hyvät olivat suppilovahveroita ja kaikki muut pahoja.
Sampo Terho tunnustaa, että hänellä itsellään on luonnosta hallussa lähinnä perustiedot, mutta tunnistaa sentään muutaman sienen ja linnun.
Terho kertoo potevansa kovaa kaipuuta luontoon. Helsingin Etu-Töölöstä tuleekin lähdettyä usein lapsuusmaisemiin Kirkkonummen Masalaan, missä hän vilisti pikkupoikana pitkin metsiä. Hän on yllättynyt, että samat tutut polut löytyvät sieltä yhä.
Talvisin laskettiin mäkeä, kesällä leikittiin vakoiluleikkejä. Tai sotaa, mikä oli tuttu teema varsinkin Kirkkonummella – jäihän melkein koko kunta sotien jälkeen Neuvostoliiton vuokra-alueeksi.
Suuri ja mahtava vuokralainen muokkasi luontoa mielin määrin tarpeisiinsa. Neuvostosotilaat jättivät jälkeensä bunkkereita, joita on Masalan metsissä vieläkin. Ne ovat aina vetäneet puoleensa uteliaita lapsia, ja niissä on ollut välillä jopa vaarallista leikkiä.
– Yhden bunkkerin oven eteen oli rakennettu pudotusluukku. Onneksi ystäväni huomasi sen ja pelasti minut, ennen kuin ehdin astua luukun päälle ja tipahtaa ansaan.
Luontokonservatiiveista metsiä voi kaataa lisää
Sinisten puoluejohtajan Sampo Terhon mielestä ihmisten kunnioitus lähiluontoa kohtaan on kasvanut ja luonnon roskaaminen vähentynyt.
– Mekin löysimme poikasena metsästä ihan mitä vaan: vanhoja kodinkoneita, huonekaluja, aikuisviihdettä ja autoja, jotka oli ajettu sinne vain ruostumaan.
Hän kutsuu Sinistä tulevaisuutta luontokonservatiiviseksi puolueeksi.
– Se on ikään kuin pilke silmäkulmassa keksitty termi. Olemme perinteisten arvojen puolue. Me haluamme säilyttää luonnon monimuotoisuuden sekä sen perinteisen luonnon, johon suomalaiset ovat kasvaneet.
Sinisten ratkaisu löytyy puolueen ympäristöohjelmasta, jossa tuetaan vapaaehtoisen metsiensuojeluohjelman jatkamista. Puolue kannattaa yksityisten luonnonsuojelualueiden perustamista, jolloin valtio osallistuisi toimintaan suojelemalla vastaavan pinta-alan valtion mailla. Ekologista kompensaatiotakin tulisi sinisten mielestä tutkia. Siinä ympäristöhaitta kuten tien rakentaminen korvattaisiin kohentamalla ympäristön tilaa jossain muualla.
Mutta ovatko nämä toimet lainkaan riittäviä vai onko luonnon monimuotoisuus pian katoavaa kansanperinnettä? Tuoreessa punaisessa listassa eli Suomen uhanalaisia lajeja kartoittaneessa raportissa todetaan, että esimerkiksi monet tutut linnut kuten hömötiaiset ovat hätää kärsimässä metsien hakkuiden vuoksi.
Koko hyvinvointimme ja kulttuurimme on rakennettu metsän ja metsätalouden ympärille.
Sinisten mielestä hakkuita on varaa jopa lisätä. Sampo Terho katsoo, etteivät metsien hyödyntäminen ja hakkuut ole ristiriidassa ainakaan ilmastonmuutoksen näkökulmasta.
Puolue on sitoutunut seitsemän muun eduskuntapuolueen tavoin siihen, että 2040-luvulla Suomi poistaa hiilinielujen avulla ilmakehästä enemmän kasvihuonekaasuja kuin mitä se tuottaa. Terho uskoo, että hiilinielujen määrä voi kasvaa tulevaisuudessa.
– Kun pidetään huolta metsien kasvusta, metsiä voidaan hyödyntää taloudellisesti, kuten meillä Suomessa on aina tehty. Koko hyvinvointimme ja kulttuurimme on rakennettu metsän ja metsätalouden ympärille.
Siniset luottaa ydinvoimaan
Sampo Terho siemailee kahvia suojaisassa notkelmassa, jota reunustavat vanhat männyt. Porkkalassa sijaitsi kansallispuisto ennen sotia, ja läheltä piti, ettei sinne perustettu uutta kansallispuistoa Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017.
Läheltä piti myös, ettei Porkkalanniemen jommallekummalle puolelle rakennettu ydinvoimalaa 1970–1980 -lukujen taitteessa. Hankkeet kariutuivat muun muassa kaavoitusongelmiin ja epäilyihin ydinvoiman turvallisuudesta.
Terhon mielestä ydinvoiman kannatus on nyt kokemassa jonkinlaista renessanssia, asennemuutosta.
– Jos puhutaan energiantuotannosta nykyteknologialla, kyllähän se on ydinvoima, johon voidaan luottaa. Se ei kiihdytä ilmastonmuutosta ja on lisäksi melko taloudellista. Se on vanhaa koeteltua teknologiaa, jota on välillä vastustettu vääristä, ideologisista syistä. Ydinvoiman nimi on saanut negatiivisen kaiun vuosikymmenien aikana.
Sinisten ympäristöohjelma tavoittelee kotimaisen ydinvoiman lisärakentamista. Puolue haluaisi myös selvittää pienydinreaktorien käyttöä kaupunkien energiantuotannossa. Mutta kuinka realistista on, että Etu-Töölöön rakennettaisiin korttelivoimala tai Kirkkonummen Masalaan kyläreaktori? Sampo Terho miettii hetken, ennen kuin vastaa.
– Ehkä isommat voimalat ovat parempi ratkaisu, ne voidaan rakentaa keskitetysti.
Ei sosialismille, kyllä kansalliselle kaivosyhtiölle
Energiateollisuus on yksi jättiläinen ja kaivosteollisuus toinen, joilla molemmilla on ympäristön kannalta merkitystä. Erityisesti kaivoksia koskeva lainsäädäntö on ollut otsikoissa, kiitos Talvivaaran ja Dragon Miningin ympäristöongelmien. Eduskunta on viimeksi maaliskuussa viilannut lakipykäliä – arvostelijoiden mukaan muutokset eivät ainakaan parantaneet kaivoslakia.
Sampo Terhon mielestä nykyinen laki on aikansa elänyt. Maaperästä louhitaan kansallisomaisuutta, josta saatavan hyödyn pitäisi jäädä suomalaisille. Yksi keino voisi olla kaivosvero.
Terho on joskus aiemmin ilmoittanut elämäntehtäväkseen sosialismin purkamisen, mutta siitä huolimatta hän lämpiää puolueensa ehdotukselle kansallisen kaivosyhtiön perustamisesta.
– Kieltämättä moni voi ajatella siinä paluuta 70-luvulle, mutta minusta se olisi aika selkeä tapa hyötyä omista luonnovaroistamme ja saada samalla rahaa varsinkin julkiselle puolelle.
Kansalaisten epäluulo ja jopa kaivosraivo perustuvat puolestaan siihen, että jos kaivoksesta lorahtaa luontoon jotain sinne kuulumatonta, maksajaa voi olla vaikea löytää.
– Kaivostuloista pitäisi panna syrjään varoja, jotta voimme varautua siihen, ettemme tule samalla tavalla yllätetyksi kuin Talvivaaran tapauksessa, joka jouduttiin pakon edessä hoitamaan veronmaksajien varoilla.
Ei velvollisuutta kuolla sukupuuttoon
Sampo Terho tallustelee upottavassa hangessa kohti kallionlakea. Mutkalle taipuneiden männynoksien lomasta näkee normaalisti kauas, mutta tänään lumisade piilottaa horisontin ja hiljentää maiseman. Lounaasta Mäkiluodon suunnalta kuuluu silloin tällöin vaimeita tykinlaukauksia.
Sinisten puheenjohtaja ei vaikuta olevan ahdistunut ympäristön tilasta, ei ainakaan Porkkalanniemen meri-idyllissä. Päinvastoin, hän sanoo kokevansa, että ilmastokeskustelussa mennään välillä jo liioittelun puolelle.
– Joku sanoi julkisuudessa, ettei voi hankkia lapsia, koska se olisi huono ilmastoteko. En kuitenkaan näe, että velvollisuutemme on kuolla sukupuuttoon ilmastonmuutoksen hidastamisen vuoksi.
Terho uskoo, että luonto- ja ympäristöahdistusta lievittää, jos itsellä säilyy kosketus luontoon. Hänen mukaansa silloin pystyy näkemään, ettei ihan kaikkea ole sentään menetetty, ja tästä syntyy terve luonnon kunnioitus.
– Luonnossa kulkeminen voi olla suomalaisille kuin perinteinen kirkko, hengellinen kokemus, vaikka tapoihin on aina kuulunut myös luonnon hyödyntäminen.
En voi luvata lopettavani lihansyöntiä – rakastan lihansyöntiä.
Sampo Terho ei ole tehnyt vaalien alla erityisempiä ilmastolupauksia kuten kasvissyöjäksi tai kävelijäksi ryhtymistä.
– En voi luvata lopettavani lihansyöntiä – rakastan lihansyöntiä – mutta sen voin luvata, että politiikassa etsin koko ajan keinoja estää suuria luonnonkatastrofeja.
Hän listaa, että Suomessa on tapahtunut viime vuosikymmeninä paljonkin myönteisiä muutoksia: on alettu kierrättää, miettiä hiilijalanjälkiä, laskea omaa energiankulutusta, muuttaa autoilutapoja ja tehdä pieniä arjen tekoja, joista ei aiemmin edes juuri keskusteltu.
Kello käy, ja ministerin pitää palata Porkkalanniemeltä pääkaupunkiin. Hän ravistelee kahvimukista viimeiset tipat lumihankeen ja pysähtyy vielä hetkeksi pohtimaan parasta luontomuistoaan. Se löytyy lapsuudesta.
– Se on se tunne siitä, että metsään meneminen on aina seikkailu, että sieltä voi löytyä mitä tahansa. Se oli aikaa ennen kyynistä aikuisten maailmaa. Silloin pystyi kuvittelemaan, että metsässä näkyi joku tarunhohtoinen eläin tai metsänhenki. Porukalla tuli ihmeteltyä, olikohan tuolla sellainen, ja sitä lähdettiin tutkimaan ja etsimään. Aina löytyi viitteitä, että ehkä oli, mutta ihan varmaa havaintoa ei saatu koskaan.
Yle Luonto haastattelee vaalien alla kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat heidän luontosuhteestaan ja puolueen ympäristökannoista. Artikkelit ilmestyvät torstaisin ja sunnuntaisin 28.2.–28.3. osoitteessa yle.fi/luonto. Torstaina 21.3. vuorossa on SDP:n Antti Rinne.
Lue lisää:
- Ylen Vaalikone on avattu – Vastaukset paljastavat puolueiden ilmastokannat: Kyllä ilmastokamppailulle, ei lihaverolle ja bensa-autojen kiellolle
- Omistatko bensasyöpön auton? Ylen ilmastokysely puolueille paljastaa, että se voi tulla vieläkin kalliimmaksi
- Ilmastonmuutos on ihmiskunnan kohtalonkysymys - tutki, kuka päästöistä oikeastaan on vastuussa
